Ystävä.

Mä en aio enää pyydellä anteeksi. Mä en aio alistua. Riittää jo. Jossei ihminen pysty ikinä tajuamaan omia virheitään ja vikojaan, ymmärtämään että senkin pitäisi joskus ajatella, pyytää anteeksi, kuunnella, tehdä kompromissejä, eikä vittu heti räjähtää ja muuttua puhumattomaksi kakaraksi, niin antaa olla.

Se tuntuu unohtavan että me ollaan kaikki ihmisiä, kaikki tekee virheitä. Kaikki ei pyöri sen ympärillä, eikä maailma ole luotu vain sitä varten. Se suuttuu, ei puhu asioita selviksi, se lähtee ja odottaa kunnes mä pyydän anteeksi. Mun täytyy aina pyytää anteeksi, vaikken olisi mitään tehnytkään. Mun pitää alistua ja olla se joka on muka tehnyt väärin. Mä oon kuunnellut sitä vuosikaudet, se on mulle helvetin tärkeä mutta kaikella on rajansa. Antaa olla. Antaa vittu olla. Mä en enää vajoa.

-Takaisin pilviin, odottamaan perjantaita, unelmoimaan siitä. Siitä joka saa mut pyörryksiin, ja joka puree mua juuri oikeista kohdista.