Hahaa, no en oo raskaana kuitenkaan. Mutta yhdeksän kuukautta on nyt aika tarkalleen vierähtänyt oululaisena. Edelleen tuntuu kuin olisi eräänlainen honeymoon-vaihe menossa, kaikki on niin hirmuisen ihanaa. On ehkä vähän hölmöä sanoa näin, mutta sanonpahan siltikin: Oulu on muuttanut mua aika suuresti, kasvattanut ihmisenä, aikuistanut - kokonaisvaltaisesti siis tehnyt mulle ihan pirun hyvää.
Oli kummallista tajuta tuo tässä yön tunteina valvoskellessani, aamuauringosta nautiskellessani ja pohdiskellessani elämääni ennen vs. nyt. Vaikka lähdinkin Helsingistä Ouluun saadakseni elämääni lisää rauhaa, en uskonut, että paikkakunnan vaihtamisella voisi todella olla näin suuri vaikutus ihmiseen.
Teen edelleen paljon töitä ja opiskelen siinä ohessa, mutta olen silti energiaa ja elämäniloa pullollaan. Kolme Helsingin vuottani olin jatkuvasti uupunut - kuolemanväsynyt - suhteellisen samanlaisesta työtaakasta. Ei voi olla sattumaa, että juuri muuton yhteydessä myös jaksamiseni lisääntyi aivan oleellisesti. Ehkä mä vaan olen luonteeltani tällainen maalaistyttö ja pienemmässä kaupungissa asuminen sopii mulle paremmin kuin Helsingin vilinä. Tai ehkä se on tässä yleisessä ilmapiirissä, ihmisissä ja kertakaikkisen tarttuvassa murteessa Se Juttu, joka mut on niin ihastuttanut. No, joka tapauksessa - hitsi mä oon tyytyväinen ja onnellinen tästä muuttoratkaisustani. Niin kuin viime syksynä ounastelin, tänne muuttaminen voisi olla ensimmäinen askel oikeaan suuntaan elämän tielläni aikoihin ja niin se todella taisi olla. Ihanaaihanaaihanaa.
Rock!