Blogi

Arkipyhät on maailman eniten paljon tyhmin keksintö. Joojoojoo, lähtekää te muut vain sankoin joukoin juhlimaan, näkemään kavereita ja pitämään hauskaa niin mä voin sitten sillä aikaa vaikka tienata aivan liian vähän rahaa paistelemalla bögöjä. Epistä!

Vappufiiliksen nosti heti aamusta kattoon ketjureaktio, joka sai alkunsa labrakäynnistä. Laboratoriokäynti edellyttää a) heräämistä varttia yli seitsemän ja b) useamman tunnin syömättömyyttä. Kohdat a ja b erikseenkin ovat omiaan aiheuttamaan tän malliseen päähän päänsäryntynkää - ei liene vaikea arvata, kuinka helvetillinen päänsärky nyt jyskyttää ohimoissa melkein 20 tunnin paaston ja noin 4 tunnin yöunien jälkeen.

Mutta eipä siinä. Oikein helvetin ratkiriemukasta Wappua kaikille. Saa laittaa mullekki yhden siiderin jäähtymään, pääsen kuiteskin jo puoli yksitoista p.m. töistä niin tuun sen sitten sen jälkeen nautiskelemaan.

Rrrock!

Voi perkele. Mä se en vain osaa nauttia elämän seesteisyydestä, vaan aina kun menee vähän aikaa hyvin ja leppoisasti, on pakko alkaa (epä)järjestelemään elämäänsä uuteen uskoon. Olisihan se nyt suorastaan hulvattoman vallattoman typerää elää rauhallisesti ihan onnellisessa parisuhteessa ihan kivaa elämää. Aina kannattaa pyrkiä muutoksiin, radikalismiin ja tyhmäilyyn, että kaikki jo saavutetut etuudet varmasti ryöpsähtävät kankkulan kaivoon.

Joka kerta kun olen tehnyt elämässäni suuria ratkaisuja - muuttanut pois kotoa, vaihtanut asuinkaupunkia, eronnut ja karannut - olen päättänyt, että nyt saa riittää, tämä oli viimeinen suuri mullistus elämässäni piiiiitkään aikaan. Mutta kappas keppanaa, muutama kuukausi eteenpäin ja jonkinlaisen pyörremyrskyn keskellä ollaan taas. Ja taas ja taas ja taas. Syyttäisinkö tästä levottomuudesta aadeehoodeeta, huonoja vanhempia vai mätää yhteiskuntaa? En ole vielä päättänyt, mutta jonkun muun syy tämä mun tyytymättömyystaipumukseni selkeästi on. Itsehän olen tunnetusti hyvinkin rauhallinen ja vähään tyytyvä ihminen, joten ei voi olla musta itsestä kiinni, että mun elämäni on aina solmussa ja jonkinlaisessa käymistilassa.

Mutta etiäppäin, sano mummo lumessa. Kofeiinia ja nikotiinia kaipaa hän ja sitten salille purkamaan jos minkälaisia turhautumisia ennen elämääkin pidempää iltavuoroa.

Rrrock.

...suurinpiirtein sellaista elämä on.

Joskus sitä aina miettii, mitä sitä onkaan entisessä elämässään mahtanut tehdä, kun on ansainnut näin mukavia viikonloppuja ja hetkiä uusien tuttavuuksien kanssa. On ihan mieletöntä, miten täysin erilaiset, eri-ikäiset ja muutenkin ihan eri planeetoilta (=Porista/Turusta) olevat ihmiset löytävät yhteisiä säveliä ja saavat aikaan mieletöntä yhteishenkeä ja paljon iloa, laulua ja naurua. Huippua.

Blogi on nyt virallisesti avattu ja huomenissa tai joskus sitten myöhemmin lupaan ryhtyä avautumaan ihan toden teolla. Nyt halusin vain tulla ilmoittamaan, että cityneitsyys on mennyt (onneksi viattomuus jäi ;)), paljon uusiin hauskoihin ihmisiin on tutustuttu ja elämä on ihanaa.

Unta kaaliin ja aamulla takaisin arkeen ja töihin.

Rrrock!