2000-lukua on eletty kohta vuosikymmenen verran, feministit ovat julistaneet ilosanomaansa jo vuosikymmeniä, naiset ovat koulutettuja, tasa-arvon puolesta puhutaan aina ja kaikkialla. Siitä huolimatta naisten ja miesten seksuaalinen tasa-arvo ja itsemääräämisoikeus on aivan lapsenkengissä - jämähtäneenä kivikaudelle.
Miehen arvoa on mitattu kautta aikain miehen kyvyllä siittää itselleen paljon vahvoja jälkeläisiä. Suurilla sotasankareilla oli lapsi jokaisessa valloitetussa kylässä, maalaistalojen isännät kylvivät siementä paitsi peltoon myös nuoriin piikatyttöihin. Nykyaikainen tosinaistenmies ei todellakaan muista edes puolien kaatamieen naisten nimiä, naisia kun on satoja ja satoja. Minkäs teet - miehellä on halunsa ja miehen pitää saada haluilleen täyttymys.
Miesten hedonistiset tarpeet ovat vuosisatoja (tai -tuhansia) olleet hyväksyttyjä ja ymmärrettyjä. Mies saa sanoa ääneen, minkä näköistä tai muotoista naista hän suostuu panemaan, mies saa kerskailla kovaan ääneen harrastaneensa seksiä niin ja niin monen naisen kanssa. Jopa se, että on sekstaillut jonkun maailman ällöttävimmän pubiruusuilmestyksen kanssa on meriitti eikä painolasti. Mies saa saattaa naisen raskaaksi ja sen jälkeen jättää lapsen äiteineen oman onnensa nojaan - yh-äidit sen sijaan saa leimata edesvastuuttomiksi typeryksiksi, löyhämoraalisiksi huoriksi.
Miksei vieläkään, vuonna 2009, länsimaisessa ja mielestäni erittäinkin tasa-arvoisessa valtiossa ole saatu seksuaalista tasa-arvoa millekään tolalle? Miksi edelleen omia seksuaalisia halujaan toteuttava nainen on "helppo", huono nainen? Miksi huora-sana on edelleen niin voimakas ja alentava, ettei juuri sen halveerampaa sanaa naiselle ole suomen kielessä olemassakaan? Miksi naisen pitää olla edelleen siveä hoivaaja ja perheenäitityyppinen tai muuten naisen otsaan on lähes tatuoituna huono nainen -leima?