Aina vain onnellinen

En voi ymmärtää tätä. Olen päivästä toiseen iloinen ja onnellinen, vaikkei mulla oo duunia, parisuhdetta, asuntoa - mitään. Olen koko ikäni pakoillut tämänkaltaista tilannetta; ettei mulla ole ainoatakaan pitkän tähtäimen suunnitelmaa tai ainakin kolmea isompaa rautaa tulessa yhtä aikaa. Nyt kun sitten tähän tilaan olen ajautunut - tai no okei, innolla heittäytynyt - olen kai onnellisempi kuin ikinä. Mulla ei oo hartiakipuja, ei migreeniä, ei kroonista vitutusta, ei nukkumisvaikeuksia. Olo on oikeastaan melkein normaali. Tai mulle todella epänormaali, mutta juuri sellainen, jollainen haluaisinkin perusolotilani olevan. Vaikken ole laittanut kahteen viikkoon tikkuakaan ristiin hankkiakseni uutta duunia tai kämppää tai jotain opiskelupaikkaa, on mun mieleni rauhallisempi ja luottavaisempi tulevan suhteen kuin moneen vuoteen. Kyllä kaikki järjestyy parhain päin - klisee, jota olen toistellut iät ajat mutta johon nyt vasta itse todella uskon.

Elämä on lahja. Elämä on mieletöntä. Elämä on IHANAA.

Rock!