Heikot eivät anna anteeksi

...anteeksianto on vahvuuden ominaisuus. [Mahatma Gandhi]

Kummallinen pieni suuri mies tuo Gandhi. Intian oma Matti Nykänen oikein noine tuhansine elämänviisauksineen. Niin Matin kuin Mahatmankin simppelin oloisissa lausahduksissa on kuitenkin usein paljonkin sanomaa, kun tokaisuja hieman syvällisemmin ajattelee. Jotenkin itseen kolahti tällä kertaa tuo heikot eivät anna anteeksi, anteeksianto on vahvuuden ominaisuus -toteamus. Miten helposti sitä jääkään pyörittelemään mielessään katkeruutta ja vihaa toista ihmistä kohtaan anteeksiantamisen sijaan? On jotenkin äärimmäisen yksinkertaista perustella itselleen olevansa vahva, kun pitää yllä vihaa ja vannoo jatkuvasti, ettei ikinä unohda toisen itseä loukannutta toimintaa. Anteeksiantamattomuus nähdään jonkinlaisena kovuutena (eli siis kai myös vahvuutena); vain oikeasti kova tyyppi pystyy pitämään pintansa ja olemaan ajasta aikaan julkikatkera petturilleen.

Joissain tilanteissa anteeksi antaminen nähdään myös tyhmyytenä. Vaikka parisuhteessa pettämistilanteen jälkeen jos petetty osapuoli kertoo antaneensa pettäjälle anteeksi, helposti tullaan ajatelleeksi, että kah, typerä ja heikko ihminen, haikailee varmaankin sen petturin perään kun noin vain antaa anteeksi. Pyh ja pah. Risoo itseäkin oikein kun ajattelee, miten usein on tullut ajateltua juuri kuten ei pitäisi. Että anteeksiantaminen olisi heikkoutta. Mitä vittua?

Mä en nyt just ota enkä anna anteeksi eikä onneksi tarvitsekaan, kun ei ole ollut toviin tilanteita joissa anteeksiantojuttuja olisi tarvinnut miettiä. Sen sijaan menen unten maille. Huomenna muuttokuorman kanssa Omaan Kotiin. Oioi. <3

Rock.