Alkoi jostain syystä soimaan päässä riparilaulukirjasta tuttu biisi Laula ihmisille. En tiedä miksi, mutta tämä kyseinen laulu on jotenkin aina kolahtanut muhun ihan kympillä. Ehkä se sävel on se, mikä tekee laulusta niin rakkaan ja tunteisiinvetoavan, ehkä sanatkin jossain määrin... Mutta aina kun tämän laulun muistan, herää mieleeni tuhansia ajatuksia. Niin nytkin.
Laula ihmisille ilosta
Laula surusta
Laula väreistä maailman
Laula ihmisille sanoista
Laula teoista
Yhden ainoan Jumalan
Laula heille saduista
Laula sodista
Laula kivikaduista
Laula sydämestäsi kaikki se
Laula se niin kuin Herralle
Tämä eka säkeistö saa mut aina haluamaan kahta asiaa. Ensiksikin sitä, että mulla olisi lauluääntä ja toisekseen sitä, että pääsisin tekemään lähetys- tai ylipäätään auttamistyötä johonkin kehitysmaahan.
Tällä kertaa tämä säkeistö sai mut haluamaan myös sitä, että saisin hankittua aivan helvetillisen megafonin, jolla toitottaa järkeä tyhmien ihmisten päähän ja koko tähän hulluun maailmaan. Jotenkin tuntuu, että maailma menee yhä hurjempaa tahtia kohti synkempiä aikoja eikä kukaan missään päättävissä elimissä toimiva ihminen ymmärrä saati tee asialle mitään. Tuntuu kuin maailmasta olisi kadonnut loppukin maalaisjärjen ääni. Kukaan ei tunnu näkevän asioiden todellista laitaa, ei hyväksyvän ja/tai ymmärtävän missä mennään ja minne suuntaan - ja mua niin vituttaa. En tietysti itsekään ole mikään ennustajaeukko, mutta ainakin osaan kyseenalaistaa asioita, joiden koen olevan tai olevan menossa pieleen. Eikä niitä asioita ole kovin vähän.
Katso silmillä itkevän
Silmillä nauravan
Katso silmillä kuolevan
Katso silmillä syntisen
Silmillä rakkauden
Joka voittaa kaiken sen
Katso silmillä voittajan
Silmillä sokean
Silmillä väliinputoajan
Ja maalaa sydämestäsi kaikki se
Maalaa se niin kuin Herralle
Toisen säkeistön aiheuttamat fiilikset lienevät aika itsestäänselviä: haluan oppia katselemaan maailmaa monelta eri kantilta ja haluaisin myös kanssaihmisteni pystyvän siihen. Kun maailmaa tihrustaisi sekä hyvä- että huono-osaisten, monenikäisten ja monenlaisten ihmisten näkökulmista, olisi vähemmän pahaa, enemmän yhteisymmärrystä. Maalaamalla - tai vaikka puhuen kouriintuntuvaksi muuttamalla - sitten kaikki näkemänsä tauluiksi pääsisi vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa. Toimisi vähän kuin peilinä; peilaisi toisille ihmisille takaisin kuvan heistä itsestään, johon on omin silmin luonut tiettyjä uudenlaisia vivahteita.
Kerro liikkeillä tanssijan
Minä rakastan
Minä välitän vieläkin
Kerro maailmassa näytelmän
Minä ymmärrän
Minä kutsun sielläkin
Puhu viivoilla taulussa
Puhu ilmeillä
Kuiskaa sanoina laulussa
Tee sydämestäsi kaikki se
Tee se niin kuin Herralle
Kolmannesta säkeistöstä mulla ei ole paljon sanottavaa. Se tuo mulle aina vain paljon rakkaita ja isoja fiiliksiä mieleen ja sieluun. Pitäisi muistaa kuunnella sydäntään, tehdä tekoja rakkaudessa ja rakkaudesta. Jokapäiväisellä ja -hetkisellä elämäntyylillään kertoa, että juuri näin on hyvä. Näin on hyvä, koska mulla on rauha sydämessä. Rauha ja rakkaus. Koska mulla on jotain äärimmäisen suurta ja hyvää. Mulla on armo. Mulla on ikuinen rakkaus. Ja pelastus.
Rock.
6 kommenttia
Flash-Bang
11.11.2008 21:18
Yhä upeampaa. =)
^Ari-Lee^
Vastaa kommenttiin
Kaisa
12.11.2008 21:28
Löydän toki. Äsken juuri tarjosin röökin jollekin kulman kundille. Mutta jostain syystä näistä pikku avustuksista ei ihan saa samaa fiilistä kuin mitä saisi päästessään tekemään työtä todellisessa kurjuudessa elävien kanssa. Jotka itseasiassa eivät edes valita kurjuudestaan ja ovat taatusti kiitollisempia avusta kuin meidän koto-Suomen sossupummit.
Vastaa kommenttiin
Kaisa
13.11.2008 00:58
Meinasin edelliseen kommenttiini lisätä, että ei, vaikka tämä kuulostaa oman sädekehän kiillottelulta, siitä ei ole kyse.
Ja voi kyllä, olen nähnyt niin paljon iloisia naamoja kun avustustyöntekijät ovat vaikka jakaneet jossakin Etelä-Amerikan jonkin valtion slummialueella kodittomille/työttömille/narkkareille/köyhille säännöllisesti päivittäisen lämpimän aterian, ettei siinä ole ollut merkkiäkään siitä kiittämättömyydestä jota esiintyy Suomen leipäjonolaisilla, jotka valittavat aina ja kaikesta esim. ilmaisjakelulehtien tekstaripalstoilla.
Sitä paitsi - onko egoismilla ja altruismilla lopulta aina niin kovin isoa eroa? Eikö toisten vuoksi tehty hyvä teko ole aina kuitenkin hyvä teko, vaikka lähtökohtana olisivatkin olleet egoistiset tarkoitusperät?
Vastaa kommenttiin
Kaisa
13.11.2008 20:53
Köyhänä pysyy, kyllä, mutta ei kuole nälkään eikä joudu varastamaan ruokaansa.
Mä tiedän: jos sä oisit niin köyhä ettei sulla ois varaa ruokaan, tappaisit itsesi. Kaikki eivät kuitenkaan sitä tee.
Vastaa kommenttiin
Kaisa
13.11.2008 22:12
Ihan kun sua pelottaisi, että ehkä jonain päivänä nuo kurjat seudut kuitenkin elpyisivät mun ja kaltaisteni tekohengityksestä, voimistuisivat, kasvaisivat ja lopulta olisivatkin niitä voittajia - eikä meille kalvakoille suomalaisille enää olisikaan sijaa tässä maailmassa. Ihan ku sä oisit päättänyt, että me teollisuusmaan kasvatit, jotka nyt ollaan satuttu syntymään maahan jossa on ruokaa, vettä ja sosiaaliturva, kuulutaan automaattisesti tuohon pariin miljardiin ihmiseen, joka ehkä tosiaan olisi hyvä asukasluku maapallolla.
On muuten myös paljon muunlaisia avustustapoja kuin tuo riisin jakeleminen ympäri maailmaa. Monet avustusjärjestöt (esim. Plan) pyrkivät nimenomaan tekemään itsensä tarpeettomaksi avustuspaikassa: toimimaan siellä muutaman vuoden, perustamaan kouluja, kouluttamaan opettajia jne. ja kun yhteisö on pikkuisen päässyt jyvälle esimerkiksi paremmista tavoista viljellä maata, koulutuksen tärkeydestä jne. niin järjestön työntekijät lähtevät pois eikä kylä/yhteisö enää saa rahallista avustusta. Esimerkiksi juuri Plan ei myöskään toimi konfliktialueilla tai tarjoa kriisiapua - ei siis toisinsanoen käytä tukirahoja sodankäynnin tukemiseen tai lyhytnäköiseen auttamiseen.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:53
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin