Koko maailman murheet harteilla

Onpa ollut taas kerran sellainen ilta, että on tullut mietittyä ihan koko maailmaa, ihan kaikkea mahdollista paskaa, Telluksemme nykytolaa ja visioituja uhkakuvia tulevasta. Nyt pientä päätä meinaa ihan kivistää kaikesta tuosta sonnasta, jota laiskanpulskeat harmaat aivosoluraukkani ovat joutuneet viime tuntien aikana suodattamaan.

Mä tiedän. Oon jauhanut näitä samoja asioita jo tuhat kertaa sekä blogiteksteissäni että livenä. Mä myös tiedän, ettei nämä jutut muutu miksikään vaikka mä kuinka inisisin omalla ihkulla City-saitillani. Mutta kun silti meinaa pistää vain vihaksi. Miksi juuri maanantai-iltana pitää iskeä tämä maailmanparannusfiilis kun taatusti kukaan ei ehdi eikä jaksa lähteä parantamaan muailmaa naamakkain? Tulisi vaikka perjantaina, silloin voisi lyöttäytyä johonkin tuntemattomaan känniporukkaan Kallion kuppiloihin jauhamaan paskaa ja purkamaan pahoja fiiliksiään. Se vaan taitaisi olla liian helppoa. Enkä mä tee koskaan mitään helpoimmalla kaavalla.

Tässä kaikkea paskaa mietiskeltyäni tulin siihen tulokseen, että oon aika itsekeskeinen otus. Oikeastihan mua ei harmita se, että maailmassa on kaikki päin vittua vaan se, että maailma ei ole sellainen kuin minä haluaisin. Ihmiset toimivat väärällä tavalla, tekevät vääränlaisia asioita, haluavat vääriä juttuja. Maailma on erilainen kuin maailma mun haaveissa ja visioissa. Elämä ei suju mulla eikä muillakaan niin kuin mä toivoisin. Oikeasti kaikki voisi jonkun muun silmissä olla ihan hienosti - mun mielestä suurin osa kaikesta on vain vinksallaan. Vähänkö muuten harmittaa huomata tällaisia seikkoja. Vika ei olekaan muissa, pelkästään minussa. Kuten yhtenä aamuna töissä pirtelökone oli tiltissä koska minä en ollut sitä illalla täyttänyt ja se oli sitten ylikuumentunut ja poks. Kuinka paljon vituttaa näin täydellistä ihmistä tilanteessa, jossa syyttävällä sormella voi osoittaa vain ja ainoastaan omaa rintaa? - Aika paljon, sen voin kertoa.

No, elämä jatkuu ja huomenna on taas päivä uusi. Toivottavasti en löydä enää lisää viallisuuksia itsestäni, alkaa pikku hiljaa kuuppa hajota tämmöiseen epätäydellisyyteen.

Rock.