Syysauringon kelmeyttä

Maailma ei ole entisellään. Maailma ei ole enää hyvä (jos on koskaan kovasti ollutkaan) vaan ihan läpimätä. Tivolitkaan ei saa mua nauramaan eikä sirkus tai sata hattaraa. Siltä vähän tuntuu. Tai ettei oikein tunnu miltään. Järjetöntä pahuutta ilman tarkoitusta, viattomia (niin tai kuka meistä nyt olisi viaton) uhreja eikä mun sydämessä liikahda mikään. Vituttaa vaan nykymaailman tola, typerät (nuoret) ihmiset, spekuloinnit ja keltainen lehdistö, ihan kaikki.

Toisaalta mua kyllä suuresti ahdistaa maailman nykyinen tila. Kaikki pahuus, vääryys ja epäoikeudenmukaisuus. Kunpa olisin saanut syntyä vaikka 400 vuotta sitten kun ei ollut vielä tämänkaltaista ahdistuneisuutta, vouhotusta ydintuhouhasta ja ilmastonmuutoksesta. Ajattelen liikaa. Tiedostan liian hyvin, että vituiks on kaikki menossa enkä mä sille lujallakaan tahdolla voi mitään. Ei vissiin kukaan enää voi, kun päättävillä palleilla on liikaa tyhmiä, itserakkaita ja ahneita ihmisiä. En jaksa kuin harrastaa sohvapolitiikkaa ja seurata omaa tuhoani voivotellen sivusta.

Onneksi illalla pääsen lähtemään ruskan rauhoittavaan vaikutuspiiriin Suomen ja Ruotsin Lappiin. Unohtuu hetkeksi kaikki tämä etelän häly, kiire ja muu paska.

Rock.

Iso osanotto kaikille, joita Kauhajoen koulusurma lähemmälti koskettaa. Oon ihan todella vilpittömän pahoillani teidän menetystenne puolesta, vaikken itse tällä hetkellä osaakaan nuorten ihmisten täysin turhia kuolemia surra. Enkeleitä. <3