Sunnuntaina 9.3.
YLE Teema 19.00 - 20.55
(Foreign Affair/USA 1948, 116')
O: Billy Wilder.
N: Jean Arthur, Marlene Dietrich.
Komedia miehitetystä Berliinistä, missä amerikkalainen moraalinvartija joutuu keskelle kiihkeää kolmiodraamaa. MV.
***
~Berliinihuuman nostatusta~
- Perjantainen aamushoppailu suoritettu.
- Lounastreffit. Yllätyssalaatteja ja huomioita ihmisten merkityksellisyydestä ja merkityksettömyydestä.
- Aivosolmuja aiheuttavia tekstejä ja tekstitulkintoja.
- Hurttia huumoria. Lenin ja kaksi tyttöystävää nudistipyöräilemässä.
- Väsyttää. Lisää Cappucinoa koneeseen.
- Hommia vaikka muille jakaa - edessä työntäyteinen viikonloppu.
- Salillekin pitäisi ehtiä.
Matka Berliiniin varattu!
Jippijippijee!
Piiitkästä aikaa matkustelua. Siitä olen haaveillut jo monta monituista kertaa.
Innoituksena matkaan ei tosin ollut vastikään lukemani teos Nainen Berliinissä vaan siellä asuva ystäväni.
"Kyynelten summa on vakio. Aivan siitä riippumatta, minkälaisten lippujen ja tunnusten alla ihmiset elävät, minkälaisia jumalia heillä on ja kuinka suuret ovat heidät tulonsa - niiden kyynelten, tuskien ja pelkojen summa on vakio, jotka itse kukin joutuu maksamaan olemassaolostaan. Kylläiset rämpivät neurooseissa ja kyllästyneisyydessä. Liikaa piinatuille, kuten meille, tulee avuksi turtuminen. Muutenhan minunkin pitäisi itkeä aamusta iltaan. Minä en tee niin, eikä kukaan muukaan. Tässä on jokin lainalaisuus. Se, joka uskoo, että maailman kyynelten summa ei muutu, ei kyllä sovellu kovin hyvin maailmanparantajaksi tai kiivaaseen toimintaan."
- Nainen Berliinissä. Päiväkirja 20.4.-22.6.1945
Kirjoittaja anonyymi.
---
Istuin kyyneleet silmissä junassa ja luin ja luin. Pitkään aikaan mikään kirja ei ole temmannut minua näin mukaansa, koskettanut näin syvältä. Ahmin sen loppuun.
Kyseessä on todellinen merkkiteos. Siviilin, naisen, henkilökohtainen kertomus kohtalosta sodan jaloissa. Hävinneen osapuolen kuvaus - ei yksinomaan saksalaisten tappion kuvaus - vaan jokaisen sodan jaloissa olevan siviilin, naisen ja lapsen.
Teos on uskomattoman hyvin kirjoitettu, älykäs ja oivaltava. Nainen piti itsensä järjissään nälän ja raiskausten, henkiinjäämistaistelun keskellä, kirjoittamalla.
*****
1. Mistä sanasta pidät eniten?
Rakas. Sopivan vaikea sanottavaksi, sitä ei voi heittää milloin vain, miten vain, kenelle vain. Siihen sisältyy harkintaa ja sen myötä todellista tunnetta.
2. Mistä sanasta pidät vähiten?
Omata. AAaargh! Omata-sana on jotenkin omituisesti korvannut sanat olla ja omistaa.
3. Mikä sytyttää intosi?
Keksiminen ja löytäminen.
4. Mikä sammuttaa intosi?
Itsekeskeiset, toisille tahallaan ilkeät ihmiset.
5. Mikä on suosikkikirosanasi?
Perkele!
6. Mitä ääntä rakastat?
Kissan kehräystä ja tasaista, rauhallista sydämensykettä.
7. Mitä ääntä vihaat?
Naapureiden ääniä huonosti äänieristetyssä kerrostalossa. Narisevaa puheääntä.
8. Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla?
Jos saisin taidon myös, niin voisin olla muusikko tai kuvataiteilija. Todennäköisemmin voisin kokeilla jotakin ammattia ihmisten, lasten auttamisen parissa, siis sosiaalialaa. Ja taiteisiin palatakseni elokuvan ja valokuvan parissa työskentely voisi olla mielenkiintoista myös.
9. Missä ammatissa et haluaisi olla?
Mikään kaupallinen ala ei tunnu omalta.
10. Jos taivas olisi olemassa, mitä haluaisit Jumalan sanovan sinulle saapuessasi taivaan portille?
Anteeksi, että mokasin ihmiskunnan kanssa.
Olen vieläkin ihan innoissani BookCrossingista.
Huippukeksintö!
Kirjahyllyni on täyttynyt romaaneista ja pokkareista, joita en välttämättä halua pitää, mutta en halua roskiinkaan heittää. Se olisi pyhäinhäväistys.
Kolusin sieltä jo monta kirjaa lähetettäväksi maailmalle. Ehkä ne vielä ilostuttavat jotakuta.
***
"A book is not only a friend, it makes friends for you. When you have possessed a book with mind and spirit, you are enriched. But when you pass it on you are enriched threefold."
-Henry Miller
Aurinkoinen aamu, kiireetön aamu.
Nukuin pitkään, nähden nautinnollisia unia, vastapainoksi edellispäivän kukonlauluherätykselle. Vain lämmin kainalo puuttui, rinta, jonka rauhoittavaa sykettä vasten painaa päänsä. Mutta korvasin sen lämmitettävällä kauratyynylläni kissojenkin jäädessä vielä reissuun.
Pitkä, kuuma suihku. Herkullisen tuoksuinen kosteusvoide - jos en tietäsi paremmin, voisin lusikoida sitä suuhuni. Kaakaokahvia ja aamupalavoileipää (vai voiko terveysvaikutteista extralight-kasvirasvalevitettä sanoa "voiksi").
Arjen pieniä iloja. Arjen luksusta.
vvv
Voitin eilisen huutoni huuto.netissä. Laadukas kulmapöytä ja halvalla! Työpiste-/sisustusprojekti etenee.
vvv
Vielä iloinen yllätys aamuun: Odottamaton lahja.
vvv
Voisiko aamu paremmin alkaa? Ei, taivaalla ei näy pilvenhattaraakaan.
Mikä olisit, jos olisit mies?
- Palomies. Oikea, elävä sankari. Nostaisin päivät punttia ja pelastaisin ihmisiä. Ja saisin paljon ***sensuroitu***
Mikä olisit, jos olisit kaupunki?
- Tampere. Tiukasti vasemmalle päin kallellaan ja vaihtoehtokulttuurin vireä kehto.
Mikä olisit, jos olisit ruokalaji?
- Pihvi. Ehdottomasti medium -. Seurana lohkoperunoita tai salaattia sekä hyvää punaviiniä. Mmm.
Mikä olisit, jos olisit eläin?
- Kotikissa. Viettäisin kissanpäiviä. Nukkuisin, söisin, ottaisin kehräten silityksiä vastaan.
Mikä olisit, jos olisit makeinen?
- Salmiakki. Ei makea, vaan suolainen ja kirpeä.
Löysin tänään kiertävän kirjan. Tunsin lapsenomaista löytämisen riemua.
Taidanpa pistää osan omasta kirjahyllyn täytteestäni kiertoon myös.
www.bookcrossing.com
Miksi muuten jotkut (iso-/)vanhemmat hössöttävät aivan mahdottomasti lasten(lasten)sa ympärillä. Ei hetken rauhaa. Tyrkytetään ja tuputetaan omia juttuja tai sitten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Kummassakaan vaihtoehdossa ei ole mitään järkeä. Toisessa lapsella on liian vähän tilaa ja toisessa taas liikaa.
Pitäisihän pikkukullannuppujen oppia, ettei kaikki pyöri heidän napansa ympärillä. Mutta jos ne totutetaan siihen, että vauvasta asti kaikki pyörii niin - sitä laskua voi sitten maksella myöhemmin. Pitäisi muistaa, ettei lapsi ole perheen pää ja päätä asioista. Mutta lapsen mielipidettä voi ja pitääkin kuunnella ja ottaa se huomioon.
Saa sitä sitten ihmetellä mistä itsekeskeiset ja egoistiset tapaukset pursuilevat. Sieltä, missä lapset ovat olemassa vain toteuttaessaan vanhempiensa odotuksia, kun kehuja ja kiitoksia sekä välittämistä tulee vain, jos lapsi suorittaa ja pärjää. - Lapsi on arvokas ja ansaitsee rakkautta myös silloin kun ei suorita mitään tai silloin kun epäonnistuu.
Se on myös omituinen ilmiö, että aikuinen ihminen, joka janoaa kehuja ja kiitoksia jatkuvasti muilta ihmisiltä, ei pysty itse vastaavasti jakamaan kehuja ja kiitoksia toisille. Sama pätee anteeksipyyntöihin. Ehkä sellainen käytös sitten juontaa juurensa lapsuuteen. Ehkä silloin olisi kasvun paikka.
