Blogi

Eilisen hyvät keskustelut vielä mielessä. Nyt valmistelemaan huomista lähtöä Berliiniin!

***

"Kirjoittajan tavoitteena on maksimoida korkojen käyttö Berliinissä."

Esitelmät esitelmöity.

***

Jälkipeli puitu ansaitusti parin tuopin ja kaverin parissa.

Olikin mukava nähdä vanhaa kaveria pitkästä aikaa. Vakavasta sairaudestaan huolimatta hän ei ole menettänyt elämänhaluaan.

***

Skitsoanalyysi. Demoncracy. Idiocracy.

***

Se ei ole vain työtä, se on hengentyötä.

Kotimatka oli unelmanpehmeä. Tihkusade pisaroi kasvoille. Pimeää, lämmintä, keväistä.

Lehdet tulivat puihin niin nopeasti, että maisema näytti pimeässä aavemaiselta - mutta kutsuvan aavemaiselta.

Olisi vain tehnyt mieli pyöräillä läpi keväisen yön. Mutta tulin kotiin kuitenkin.

***

Iltapalaksi hieman hilloja.

***

Mind-body -problem - eivät tahdo rauhottua yöpuulle.

NYT (jo) saa lähteä töistä kotiin.

Joko saa lähteä töistä kotiin?

"A full control of life = a desire to death?"

***

"Meanings are proceeded in relations."

Onneksi ilma on vähän viilentynyt. Pilvisellä ja sateisella säällä ei vituta läheskään niin paljon olla töissä kuin ihanassa hellekelissä.

***

On se vaan jännä kuinka sitä sähköisessä viestinnässäkin ja posteissa erottaa mukavat ihmiset juntturoista. Toisilta saa samoja asioita kysellä moneen kertaan ja vastaaminen on nihkeää, jos ylipäänsä vastataan. Toiset taas ovat avuliaita ja yhteistyöhaluisia heti ensi hetkestä: Kommunikaatio alotetaan tervehdyksellä, ehkä jopa tervehditään nimeltä, kerrotaan asiat suoraan heti kysyttäessä ja sanotaan, että jos vain on lisää kysyttävää, niin ottaa heti yhteyttä ja lopputervehdykset ja -kaneetit vielä päälle. Osalta ihmisistä taas tämä alkeellisinkin kyky kommunikoida kohteliaasti ja ystävällisesti puuttuu, saatika sitten että vapaaehtoisesti oltaisiin avuliaita, ehei. Sihteeriköiden tehtävä ei ilmeisesti ole helpottaa asioita vaan lisätä byrokratiaa.

Sinuhe egyptiläinen: "Näin on ollut ja näin on aina oleva."

Kuuntelin kuunnelmaa aamun ratoksi, vaikka pitäisikin tehdä jotain aivan muuta.

"Ystävien mukana tuli joskus opetuslapsia: Jonas oli jo alkanut luoda koulukuntaa. Hän oli aluksi ollut siitä ihmeissään, koska ei käsittänyt, mitä toiset voisivat oppia häneltä, joka ei vielä ollut itsekään keksinyt mitään. Taiteilija hänessä harhaili pimeydessä; miten hän olisi voinut johdattaa toisia oikeille teille? Mutta hän oivalsi varsin pian, ettei opetuslapsi välttämättä ole henkilö joka pyrkii oppimaan jotakin. Päin vastoin: useamminkin ihminen rupeaa opetuslapseksi sen pyyteettömän ilon takia, että saa opettaa mestariaan. Sen todettuaan hän saattoi nöyränä ottaa vastaan tämän ylimääräisen kunnian. Jonasin opetuslapset selittivät hänelle juurta jaksain mitä hän oli maalannut ja minkä vuoksi. Jonas huomasi siten teoksissaan monenlaisia aivoituksia, jotka hiukan hämmästyttivät häntä, ja koko joukon asioita, joita hän ei ollut niihin pannut. Hän luuli itseään köyhäksi ja oppilaidensa ansiosta hän yht'äkkiä havaitsikin olevansa rikas."

- Albert Camus, Maanpako ja valtakunta: Jonas eli taiteilija työssä

Miksi lähtemisiin ei koskaan totu vai tottuuko niihin?
Aina yhä vain olo täytyy tyhyydellä ja kaiholla, eikä tiedä mihin tarttua.
Vai pitäisikö jäädä pysyvästi?