Blogi

Etsin tätä biisiä kaksi päivää.

***

Placebo - My Sweet Prince

Never thought you'd make me perspire.
Never thought I'd do you the same.
Never thought I'd fill with desire.
Never thought I'd feel so ashamed.

Me and the dragon can chase all the pain away.
So before I end my day, remember..
My sweet prince, you are the one
My sweet prince
You are the one

Never thought I'd have to retire
Never thought I'd have to abstain
Never thought all this could back fire
Close up the hole in my vain

Me and my valuable friend
Can fix all the pain away
So before I end my day
Remember
My sweet prince
You are the one
My sweet prince
You are the one
You are the one
You are the one
You are the one
You are the one

Never thought I'd get any higher
Never thought you'd fuck with my brain
Never thought all this could expire
Never thought you'd go break the chain

Me and you baby,
Still flush all the pain away
So before I end my day
Remember
My sweet prince
You are the one
My sweet prince
You are the one
You are the one
You are the one
You are the one
You are the one
You are the one
You are the one
You are the one
You are the one
My sweet prince
My sweet prince

Eilen oli minun vuoroni olla kuskina, kiitokseksi ja korvaukseksi kuskauksesta.

Ajettiin ja puhuttiin. Ajomatkat ovat siitä hyviä. Ajettiin täydellisen sateenkaaren alitse.

Kultaa sateenkaaren alla.

Joku niissä ravuissa on, että ne väsyttävät näin.

Kiitoksia vain kumitiimille maittavista rapuetkoista.

Tämän vuoden Taff on taas taffeloitu dc-kerberoksen ominaisuudessa.

Nettitikkukin toimii! Sen asensi TiimMotari. Minä ajoin, hän asensi.

***

Kiitokset koneen toimintakuntoon saattamisesta kuuluvat Pharmaalleni.

Miehen voi parantaa pitsalla. - Bravuurini on tomaattikastike. - Ja naisen, naisen voi parantaa parilla kauniilla sanalla, halauksella ja suudelmalla.

Kahden kaupungin ja asunnon välillä eläessä on omat ongelmansa. Aina on jokin väärässä paikassa. Aina jokin pieni puutos. Tällä kertaa verkkopankin tunnusluvut. Ei maailmaa kaatavaa, mutta hieman ärsyttävää ja pientä (pään)vaivaa aiheuttavaa. Useimmiten järjestely- ja sopeutumiskysymyksiä. Mutta helpomminkin voisi olla --

Miellyttävä ja mukava ilta.

Touhuttiin ja puuhailtiin, katseltiin telkkaria ja juteltiin. Järjestettiin perhosia ja tiedostoja ajan tasalle. Sillä tajusin, että tiedostoni ovat hajallaan kuudella(!) eri koneella ja muutamalla muistitikulla. Olenko kenties jotenkin epäjärjestelmällinen?

Ennen nukahtamista sain vielä jalkahieronnan, taas. <3

Sujuvaa arkea - arjen luksusta.

Mitä ihminen on ilman sitä, mikä tekee hänestä hänet?

Mitä ihminen on ilman rakkautta? Mitä ihminen on ilman toivoa? Mitä ihminen on ilman uskoa? Kun ihmiseltä viedään läheiset, vanhemmat, puoliso tai lapset, mitä hänestä jää jäljelle? Kun ihmiseltä vie toivon, luottamuksen ja uskon elämään, ihmisiin ja itseensä, mitä jää jäljelle? Ja mitä on ihmisen usko omaan itseensä? Uskoa ja luottamusta omaan ympäristöönsä, asioiden pysyvyyteen, luotettavuuteen ja turvallisuuteen? Niiden varaanko ihminen rakentaa itsensä? Ja mitä tapahtuu, jos niitä ei ole? Onko silloin ihmistäkään? Vai millainen ihminen silloin on?

Sillä naisella oli jotain, joka piti hänet hengissä. Sillä naisella oli jotakin, joka antoi hänelle toivoa. Sillä naisella oli jotain, johon hän uskoi. Hänellä oli itsensä. Sen takia hän ei luopunut, ei luovuttanut. Sen vuoksi hän jaksoi eteenpäin, vaikka kaikki muu oli menetetty.

Mikä ihmisestä tekee ihmisen, persoonan? Mikä ihmisestä tekee sen, mikä hän on, sen kuka hän on?

***

Eilen oli siis telkkuilta. Tuli katsottua Todistettavasti syyllistä ja CSI:ta urakalla. Horatio on kuningas.

Vetäisin penkin itse itseni alta ja pyllähdin selälleni lattialle. Aamutakissa ja viiden ja puolen tuuman korkosaappaissa. Se vaatii jo taitoa. Ainakin aamu alkoi naurulla.

Toissapäivänä kävimme kaupassa molemmat tahoillamme ja olimme ostaneet tismalleen samoja ruokia. Se hymyilytti.

Välillä meillä on hauskaa yhdessä. Vitsailemme ja hassuttelemme. Se kertonee jostakin jotakin. Vaikka en huumoria sinä tärkeimpänä ominaisuutena olekaan pitänyt, on silläkin oma tärkeä merkityksensä.

Missä minä olen? Olenko oikeassa paikassa? Olenko siellä missä minun pitäisi olla? Missä minun pitäisi olla? Missä on minun paikkani?

Halusin olla tiettynä päivänä tietyssä paikassa. Halusin olla saaressa, halusin olla kartanossa, halusin olla illallisella. Halusin olla kainalossa.

Olenko aina väärässä paikassa väärään aikaan? Vai olenko sittenkin aivan oikeassa paikassa, huomaamattanikin?

Kissa sylissäni on oikeassa paikassa. Se kehrää, se kiehnää, se makaa selällään rapsutettavana. Se vain on ja viihtyy. Sillä on ikkunalauta ja puu ja linnut. Sillä on huoneet juosta ja ammeeseen valuva vesi läiskytellä. Se ei vaadi paljon ja tyytyy vähään. Entä minä? Vaadinko liikaa? Ainakin olen tyytynyt liian vähään, elänyt murusilla. Siihen en enää tyydy.

***

Joissakin asioissa minä olen perinteinen ja arkinen. Joskus minäkin kaipaan romantiikkaa niin kuin jokainen nainen. Niitä kukkia ja kynttiläillallisia. Ja romantiikan lisäksi minä kaipaan arkea ja rutiineja, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Liian kauan olen elänyt ilman niitä. Nyt on tullut minun aikani. Liian kauan jouduin elämään ilman arkea ja rutiineita, sopeutumaan elämään, joka heitteli, ja pitämään itse huolta itsestäni. Pienestä pitäen. Kun arkea ja rutiineita ei ollut, en tunnustanut niitä kaipaavanikaan. Mutta nuoresta kapinallisesta on kasvanut halunsa ja tarpeensa tunnistava ja tunnustava nuori nainen. Ei arki ja rutiinit ole aina huono ja rajoittava asia, joskus ne ovat myös hyvä ja vapauttava asia.

***

Mikä on se paikka, jossa saa tarpeellisen määrän arkea, rutiineja ja romantiikkaa?