Juoksin tänään, pitkästä aikaa. Se oli yllättävän kevyttä. Peruskunto on parempi kuin olin ajatellutkaan. Ja muistin kuinka juoksin ennen. Kuin tuulispää, kuin aropupu. Juoksin lujaa, täysiä, ja sitten vielä senkin jälkeen pystyin ponnahtamaan vielä lujempaan vauhtiin. Voima virtasi jaloista ja siivitti eteenpäin. Kevyesti, mutta vahvasti. Kuin lentäisi omin jaloin eteenpäin. Jaloissa oli jäntevyys, ponnistusvoima. Ja siitä tunteesta minä nautin.