..kivaa. Se tuli ensimmäisenä mieleen. Kuinka ihmeessä hoitotyössä oleva ihminen ehtii kirjoittamaan Blogia kesken työyön?
Vastaus on: Helposti.. sillä niinä hetkinä, kun mitään ei tapahdu, kaikki on äärimmäisen tylsää. Sitä vaan istuu ja naputtelee näppäimistöä. Melkein kuin kotona. Lääkkeet on jaettu. Kaikki on reilassa. Ehtii miettimään merkityksettömiä asioita. Sisäkengät haisevat toimistossa kauttaaltaan.
Töihin tuleminen vaatii aina jonkinlaista ennakkovalmistelua.
Yötyö vaatii enemmän. Pitää tehdä "työtä", valvoa, ja muistaa mitä piti tehdä työksi. Pitää ostaa jotain makeaa, esimerkiksi karkkia. Coca Cola on hyvä hereilläpitäjä. Kahvin liika kittaaminen yöllä ei anna armoa aamulla, kun pääsee sänkyynsä. Tupakointi kannattaa lopettaa ennen neljää, jottei sitten yski keuhkojaan pihalle aamulla kun pääsee sänkyynsä. Ennen töihin lähtöä ei kannata runkata. Runkkaaminen rentouttaa ja silloin työyössä ei ole kiva olla. Suihkussa kannattaa käydä pari kertaa ennen työyötä. Päiväunet eivät ole hyvästä ennen työyötä; kannattaa vain nukkua mahdollisimman pitkään aamulla. Vakavia asioita ei missään nimessä saa pohtia kesken työyön; ne eivät mene pois aamulla kun pitäisi käydä unille. Mitään ei saa unohtaa.
Aamulla, ennen kuin pääsee kotiin pitää kertoa aamuvuoroon tuleville ihmisille, mitä yön aikana on tapahtunut. Vasta sitten voi singahtaa Bussipysäkille.
Bussipysäkille ei saa nukahtaa, sillä silloin ei pääse kotiin. Bussipysäkillä nukkuminen on kaiken lisäksi varsin typerää, vaikkakin kokemisen arvoinen juttu.
Tärkeintä kai työyöstä selviämisessä on TEKEMINEN. Kun tekee jotain koko ajan, ei väsymys käy liian suureksi.