Blogi

Älä ruoki lamaa.

Ihana slogan tämän päivän ihmisille. Eli, valtio ja liikkeenharjoittajat kehottavat meitä tuhlaamaan nyt hieman tavallista enemmän, jotta lama ei tulisi niin suurena, kuin mahdollisesti siinä tapauksessa, että jättäisimme tuhlailevan elämänasenteemme ja eläisimme säästeliäämmin. Ehdottomasti! Lama on huono asia. Mutta, ollaanko tässä nyt unohdettu vaurauden aika, jota elettiin siekailematta tuossa ennen lamakauden alkua? Eli kulutus oli huipussaan, mutta siltikin tämä "lama", maailmantalouden romahdus otti isoja askeleitaan tavallisia, lamasta tuon tietämättömiä kansalaisia kohti.. Ja kun se lopulta saavutti nämä ihmiset niin silloin näitä ihmisiä kehotettiin tuhlaamaan! Tekemään kaikkensa, että olemassa oleva maailmanvalta säilyisi. Jotain uutta puolustamaan vanhaa! Hikikasvoiset pankkiirit nuoleskelevat huuliaan! Kyllä. Ja valtiojohto käskee meitä tuhlaamaan enemmän! Enemmän tuhlausta! Ostakaa autoja, ostakaa kaikkea! Ihan kaikkea! Ostakaa laajakuvatelevisioita, tietokoneita, kahvinkeittimiä!! Kaikkea! Unohtakaa luonto! Käytetään enemmän luonnonvaroja, kunhan markkinatalous pelastuu! Ja mitä me teemme.. miten me tämän näemme? Me hymyilemme ja olemme onnellisia. Vihdoinkin voimme tuhlata hyvin mielin, kun valtiommekin.. markkinatalouden Kansallisvalta on tämän hyväksynyt. Voi ihanuutta. Ja me ostamme. Me tuhlaamme. "Ei ole väärin hieman helliä itseään tällaisina aikoina kun lamakin kalvaa..". Missä me olemme? Voidaanko tällaista hyväksyä? Kyllä. Ja niillä on aseet, joilla ne puolustavat oikeuttaan kehottaa meitä tekemään näin. Niillä on poliisi, joka pitää huolen siitä, että passiiviset vihanpurkaukset eivät muutu aktiiviseksi mielenosoitukseksi ja inhoksi niitä kohtaan, jotka käskevät meitä elämään tällä tavalla ja itse pyörtävät jokaista kirjoittamaansa sääntöä "kansakunnan parhaaksi". Miksi me hyväksymme tämän?

Me elämme ympäristössä, joka tarjoaa hyödykkeitä, joita me sitten käytämme elääksemme ympäristössä, joka tarjoaa hyödykkeitä. Tämä ei ole mikään uusi asia. Aamulla herätessämme meidän ei tarvitse alkaa etsiä ruokaa, varmistaa elämäntilaamme, toimia henkilökohtaisella panoksella minkään muun kuin passivoituneet olevaisuuden eteen. Tämä tarkoittaa, että me emme oikeastaan ole itse velvoitettuja olemaan mitään, koska auktoriteetit huolehtivat siitä, ettei meidän olemassaolomme rajoitu oman työpanoksemme piiriin. Me voimme siis elää muiden kustannuksella vaikka koko elämämme, jos näin päätämme tehdä. Ja todellisuus on se, että me elämme muiden kustannuksella koko elämämme tässä elämänmallissa, jossa me nyt elämme. Ympäristömme hallitsevat tekijät kuitenkin huolehtivat siitä, että meidän passiivinen olemassaolomme tarjoaa yksiselitteisiä malleja siitä, kuinka tiettyjen arvojen vuoksi meidän olemassaolomme on tärkeää ja ehdoton sijoituskohde suurempien kuvioiden joukossa. Ajatellaan vaikkapa alkoholia. Alkoholi tappaa keskimäärin joka kuudennen suomalaisen ihmisen (2006). Tämä tarkoittaa, että noin miljoona suomalaista tämän hetkisesti otoksesta kuolee alkoholin aiheuttamiin komplikaatioihin/syihin tietyn aikajakson aikana, joka meillä suomessa on tällä hetkellä noin 78vuotta. Tupakka tappaa keskimäärin 5000 - 8000 suomalaista joka vuosi. Tämä tarkoittaa, että suoranaisia tupakkakuolemia meillä tapahtuu noin 507 000 kappaletta tänä 78vuoden ajanjaksona. Suomen väkiluku kasvaa kuitenkin vuosittain noin 25 - 30 000 ihmisellä. Tämä ei tietenkään tarkoita mitään, koska harvemminhan tämä kuolema osuu omalle kohdalle, mutta jollekin sellaiselle, jonka me tunnemme, tämä osuu varsin usein. Valistunut opportunismi edellyttää tunnekylmyyttä. Mitä tässä siis tapahtuu. Vuosittain noin 23 000 ihmistä kuole, koska suomessa saa edelleenkin tupakoida ja juoda alkoholia. Keskimäärin noin 80 000 ihmistä käyttää erilaisia hoitopalveluita vuoden aikana säännöllisesti tupakan ja alkoholin aiheuttamien ongelmien vuoksi. Tämän me voimme hyväksyä hyvillä mielin, sillä tämä kaikki kuuluu ihmisarvoiseen kohteluun meillä demokratian luvatussa maassa; Suomessa. Mutta hetkinen! Me siis maksamme veroja, jotta tupakoitsijat ja alkoholiongelmaiset ihmiset voisivat saada hoitoa? Vuonna 2005 Suomen terveydenhuoltomenot olivat 11,9 miljardia euroa. Tupakka aiheuttaa noin 1,9 - 2,5mrdin euron kulut tähän vuosittain, kun taas alkoholin aiheuttamien suoranaisten kustannusten määrä on noin 3,2 - 4,1mrdia euroa. Nämä siis ovat vain suoranaisten kustannusten hinta. Yhteensä maksimissaan 6,6mrdia euroa. Se on aika paljon. Liikalihavuuden aiheuttamat kustannukset tästä potista ovat noin 3,4mrdia euroa. Käyttöön jää siis vielä 2mrdia euroa. Sillä me palkkaamme työntekijät tälle alalle? Sillä me uudistamme alaa ja kehitämme tietouttamme alan uusimmista sovelluksista, hoidamme kaiken muun? Ei. Mutta kuten sanottu; me elämme ympäristössä, joka vaalii kulutusta itsensä ylläpitämiseksi. Mutta minkälaista kulutusta ympäristömme tarvitsee?

Tarvitsemmeko me siis kulutustarvikkeita, joiden merkitys on sidottu statussymbolien kohentamiseen? Tarvitsemmeko me tuotteita, jotka tappavat meidät, sairastuttavat meidät ja tekevät meistä passiivisia, ajattelemattomia ja sosiopaatin kaltaisia Rock-Tähtiä, vailla rock-tähteyttä? Tai laitteita, joiden virrankäyttö vaatii enemmän ja vielä enemmän tehokkuutta? Uusia autoja? Vaatteita joiden käyttöikä on kahdesta kuukaudesta puoleen vuoteen? Elintarvikeketjuja, joiden valikoimasta on täysin kadonnut kierrätettävät tuoterasiat, ja joiden elintarvikkeet valmistetaan poikkeuksetta prosessointikeskuksissa välittämättä ympäristörikoksista, joihin nämä prosessikeskukset syyllistyvät? Mihin näiden kaikkien laitosten, tarvikkeiden, tuotteiden, laitteiden hyödykkeiden mukanaan tuoma kulutushysteria on kadottanut kaiken rahoituksensa? Missä on tämän mallin esiin nostaman kulutushysterian aikaansaama taloudellinen voitto? Maallikkona ensimmäiseksi mieleen nousee muutamien viimevuosien aikana tapahtuneet osinkojen miljardijaot omistajien kesken. Mutta eihän se yksinkertaisesti voi näin yksinkertainen syy olla. Ei. Sillä nämä yritykset jatkoivat toimintaansa ja tarjosivat töitä vielä sadoille ja taas sadoille ihmisille. Eihän se voinut tällaisesta johtua? Vai johtuiko se osittain jostain tällaisesta?

Kuka meitä todella kehottaa tuhlaamaan? Onko se meidän etujamme vaaliva kansanosa, jonka me olemme valinneet ajamaan asiaamme Arkadianmäen nihkeiltä nahkapenkeiltä? Mihin me olemme valmistautumassa? Eikö menneiden vuosien tuhlaileva asenne ollutkaan ratkaisu ennen mahdollista lamaa? Kuka ruokkii lamaa ja millä keinoin? Meitä kehotetaan tuhlaamaan enemmän, ettei lama saisi ravintoa, mutta samaan aikaan YT-neuvottelut painavat päälle. Ihmiset menettävät työpaikkojaan, ja tuhlaavat jottei lamaa tulisi. Miten ja mihin heidän pitää tuhlata? Mitä tämä "älä ruoki lamaa" - malli haluaa meidän kaikkien puolustavan? Ja me tuhlaamme. Miksi? Jottei lamaa tulisi ja kaikki palaisi taas niiden käsiin, jotka laman ovat aiheuttaneet. Niiden hikikasvoisten pankkiirien ja toimitusjohtajien, joiden asia on hyötyä viimeiseen asti kaikesta. Välittämättä mistään muusta! Tärkeintä olisi nyt muistaa, kun seuraavan kerran jokin suuryritys lähtee puolustelemaan vihreitä arvojaan, tai inhmillisiä arvojaan, että nämä samaiset yritykset ovat olleet hokemassa mantraa "Älä Ruoki Lamaa", "Tuhlaa, Tuhlaa, Tuhlaa!" silloin kun niiden toteuttama yhteiskuntamalli ajoi meidät tähän pisteeseen jossa me nyt olemme.

Meillä on televisio.
Meillä on Internet.
Mitä muuta me tarvitsemme elämäämme? Työtä? Työtä jolla pitää yllä niitä hetkiä, joissa voimme roikkua välinpitämättöminä, perheohjelmien hypnotisoimina uuden IKEA-sohvan nurkkauksessa. Rahaa? Sitä meillä on riittämiin, ja vaikka ei olisi, niin luotto toimii! Mitä vain, kunhan rattaat pyörivät ja henkinen taso laskee ajattelemattomuuden alapuolelle..
Mitä tämä on? Olemmeko me ajatteleva laji, vai toimimmeko me jonkisortin valistuneen aistimaailman myllerryksessä.. jossa neon-mainokset, "shop and fuck" ajattelutapa ylittää ymmärryksemme siitä kuinka tyhjäksi elämämme on käynyt?

Jos joku ehdottaisi sinulle, että "Tuhlaa, tuhlaa.. tuhlaa elämäsi!"
Niin mihin sinä sen tuhlaisit?
ja missä vaiheessa tuhlaamista olisit unohtanut
mitä elämä todella on?

Barack Hussein Obama on ollut USA:n presidenttinä nyt yhden päivän. Ensimmäiset epäilijät ovat ehtineet löytämään jo varsin merkityksellisen ongelman hänen mahdollisuuksistaan hoitaa virkaa kautensa loppuun. Tänä aamuna luin eräästä lehdestä, kuinka Barack Obama on jäädyttänyt Valkoisen Talon korkeiden virkamiesten palkat.
Syyksi tälle Obama ilmoittaa, että "Emme ole täällä ajamassa omaa etuamme, ystäviemme etua, joidenkin yritysten etua tai minkään järjestön ideologiaa ja pyrkimyksiä". Ihan tavallinen käytäntö, mutta epäilijöiden mielestä Obama kirjoittaa pahalla tapaa omaa kohtaloaan kartalle tällaisilla teoilla.

Mitä Obama siis sanoo? "Emme ole täällä ajamassa omaa etuamme, ystäviemme etua, joidenkin yritysten etua tai minkään järjestön ideologiaa ja pyrkimyksiä". Eli, enää valintoihin ei voida vaikuttaa lobbareiden mielen mukaisella tavalla! Tämä tarkoittaa, että ne jotka ovat jollain tapaa olleet vaikuttamassa päätöksiin, joista ollaan sitten tehty yleisiä päätöksiä, jäävät nyt ilman äänetöntä valtaansa valkoisessa talossa, tai ainakin menettävät otettaan jossain määrin päätöksiä tehtäessä.

Epäilijät ovatkin nyt sitä mieltä, että Obama on allekirjoittanut oman tuomionsa tällaisella toiminnalla. Oltuaan yhden päivän töissä USA:n presidenttinä? "Emme ole täällä ajamassa omaa etuamme, ystäviemme etua, joidenkin yritysten etua tai minkään järjestön ideologiaa ja pyrkimyksiä". Mitä tämä siis tarkoittaa? Tämä tarkoittaa, että ne jotka ovat sitä mieltä, että tässä nyt eräs Presidentti allekirjoittaa omaa tuhoaan, vastustavat alitajuisesti poliittisen toiminnan rehellisyyttä. Mutta tarvitseeko poliittisen toiminnan rehellisyyttä edes epäillä? Ja onko Obama messias millään tasolla. Moraalinen Messias hän ainakin tuntuu olevan. G W Bushin jälkeen kuka tahansa tuntuisi Messiaalta! No, ajatellaan uudestaan! Puretaan tämä suomen mittapuulla. Miltä tuntuisi, jos eduskuntaan valittavien henkilöiden pitäisi allekirjoittaa poliittisten lupaustensa toteuttamislupaus.. ja mikäli näitä lupauksia ei tiettyyn päivämäärään mennessä oltaisi toteutettu, otettaisiin kansanedustajille maksettu palkka pois? Tämä voitaisiin toteuttaa vaikka.. neljä kertaa kansanedustajakaudella. Toimisiko tämä mitenkään? Ja palataksemme G W Bushiin! Mies vain käveli helikopteriin, ja lähti viettämään leppoisia eläkepäiviä ranchilleen Teksasiin! Ajettuaan joukkoineen ensin jos jonkinlaisia sotarikoksia läpi, tehtyään niin monta rikosta, että niitä on tuskin mahdollisista edes laskea!

Mitä tällä Uuden Ajan Presidentillä on siis edessään? Aloitetaan ensimmäisen päivän sloganista! "Emme ole täällä ajamassa omaa etuamme, ystäviemme etua, joidenkin yritysten etua tai minkään järjestön ideologiaa ja pyrkimyksiä". Mitä Obamalla on siis vastassaan? Mitä Obama puolustaa ja missä määrin? Mihin hänet on valittu.. Vastaan itse poikkeuksellisesti näihin kysymyksiini, sillä olen saanut kritiikkiä siitä, että esitän kysymyksiä, mutta en koskaan esitä ratkaisuja. Obama on valittu USA:n presidentiksi. Hänen tehtäväkseen tulee siis huolehtia koko yhdysvaltain poliittisen ilmapiirin julkikuvasta. Obama puolustaa Amerikkalaista demokratiaa, demokratian hyväksymin keinoin, ja vain demokratian keinoin, mikäli alun toimilla on jotain merkitystä ja virkaa ajateltaessa Obaman lähestymistä omaa poliittista ympäristöään kohtaan. Obamalla on vastassaan hänen oma valtionsa ja valtion sisä- sekä ulkopoliittiset ongelmat, joiden ratkaiseminen on niin monen yhteenlasketun osatekijän summa, että yhden miehen käsissä on oltava sellainen määrä luotettavia, täysin rehellisiä henkilöitä, joille henkilökohtainen voitto ei merkitse mitään, että tämä on tuskin edes mahdollista.. mutta aina kannattaa kuitenkin yrittää, jos aikoo yrittää.

Niin, ja miksi minä en esitä mahdollisuuksia, tapoja asioiden korjaamiseksi; koska luotan suurimpaan osaan niistä jotka näitä jaksavat lukea.. että heillä on mahdollisuus ajatella itse; nähdä missä mennään vikaan ja muuttaa omaa elämäänsä yhteisen hyvän suuntaiseksi. Neuvoja ja ohjeita jakavat ihmiset, "tee-näin, tee-noin" - tyypit ovat fasisteja, joiden tarkoitus tuskin on mikään muu, kuin johtaa asioita johonkin tiettyyn suuntaan. Mielummin esitän siis kysymyksiä, joihin jokainen saa halutessaan etsiä ratkaisuja itse, mikäli niin haluaa. Varaa vastaamatta jättämiseen ei oikeastaan enää ole, eikä missään nimessä siihenkään, että jätettäisiin ratkaisut toisten tehtäväksi. Ja tämä ei tarkoita mitään muuta, kuin sitä, että jokaisen olisi hyvä pystyä kritisoimaan näkemiään vääryyksiä. Pitää pystyä asettumaan sille tajunnan ja ymmärryksen tasolle, että ongelmat eivät korjaannu sillä millä ne ovat syntyneetkin. Tuollaista retoriikkaa viljelevät ne, joilla on hyvä olla tässä systeemissä.. eivätkä he välitä, vaikka 90% muista kanssaeläjistä näkisi nälkää, sairastaisi, kärsisi ties kuinka paljon. Ei. Ja se joka väittää vastaan, on oikeutettu kertomaan, miksi 4/6 maapallon väestöstä näkee nälkää ja elää vailla puhdasta vettä.. Kysyttävä on, että mihin ryhmään me kuulumme silloin kun nämä asiat tulevat eteen..

Mutta mitä on siis tapahtumassa nyt seuraavaksi? Itse olen syvimmissä peloissani kaavaillut kolmatta isoa, maailmanlaajuista sotaa, joka tullaan käymään elintilasta, elämisen mahdollisuuksista kaikkien kesken. Ehkä tällaista ei tulla käymään ainakaan aluksi ihan yhtä raivokkaasti, kuin mihin ollaan totuttu, tai sitten vielä paljon raivokkaammin.. mutta oli miten oli; elintila käy teollisuuden ehdoilla varsin kapeaksi, ja me emme vähennä vaateitamme, vaan syöksymme sokeasti jokaiseen mahdollisuuteen "vähemmän" elettävästä elämästä, ja helpomma arjen puolesta.

Halutaanko tätä olemassa olevaa systeemia muuttaa? Vastaus on suurimman osan kohdalla varmasti "ei". Minäkin vain kirjoitan tästä, enkä ole täysin valmis lähtemään barrikaadeille vaatimaan vähempää teollistumista. Mutta alku näyttää omalta osaltani kuitenkin hyvältä. Minä harkitsen vakavasti ja alituisesti enemmän vähemmän kuluttavaa elämäntapaa. Minä vastustan kerskakulutusta vaalivaa elämäntapaa ja olen yhä enemmän kiinnostunut mahdollisuudesta muuttaa ekologisesti vähemmän kuluttavaan asumismuotoon. Mutta onko tämä minun ideologiaani, jota toivoisin näkeväni myös ajettavan maailman eniten luonnonvaroja kuluttavan valtion toimissa?

Kyllä. Minä näen, että tämä maailma on ainoa maailma, jossa meillä on mahdollisuus elää. Ei ole enää varaa ajatella, että tuskin tämä systeemi nyt siihen kaatuu, jos minä käytän yksityisautoa liikkumiseen, tai jos minä nyt jätän kierrättämättä. Ei yksinkertaisesti ole varaa! Puhuminen, kirjoittaminen ei maksa mitään. Ainakaan tällä mittapuulla. Mutta heti kun siirrytään maksavan yleisön eteen, niin hinnat ovatkin jo toista luokkaa.. mutta niin ovat puhutut asiatkin. Se mitä Barack Obama edustaa on yhdysvallat, USA. Hänen näkemyksensä saattavat olla uusia, innoittavia ja inhimillisiä, mutta niin ovat monen muunkin, joita ei olla kuunneltu isomman edun nimissä. Nähtäväksi jää, tuleeko Obamasta pelastaja vai petturi ajan kuluessa. Alku näyttää hyvältä, mutta se mitä jää loppuun ratkaisee. Ei päämäärä, vaan tapa jolla matka taitetaan. Ja se on jokaisen itse koettava..

Heräsin poikkeuksellisen aikaisin siihen tunteeseen, että mikään ei tunnu kovin pahalta. Se oli loistokas olotila. Olen ilmeisesti nukkunut varsin sikeästi, sillä väsynyt minä en ole. Lukiessani aamun uutisia huomasin ikävän tosiseikan kaikissa uutisissa; ne eivät puhu millään tavalla mistään sellaisesta mikä vaikuttaisi minun elämääni, tai yleensäkään kenenkään elämään sellaisella elämän tasolla, että voisi hyvällä syyllä sanoa elämän olevan riippuvaista ymmärryksestä yhteiskuntaa ja sen syvärakenteita kohtaan. Uutisissa puhutaan mieluummin jonkinlaisista sensaatiomerkityksistä, joiden kasvualustana käytetään sosiaalipornon uuttamaa höttöä.

Mikään uutisissa ei toimi kansan edustamana ajattelumallina, vaan poliittisen ilmapiirin huorana, jossa on helppoa keräillä taloudellisille asemille uusia juoksuhautoja. Kyllä; minä olen sitä mieltä, että tämän päivän media on välinpitämättömyyden huora. Välinpitämättömyydellä minä tarkoitan tietenkin sitä, että media.. ei kritisoi. Media ei toimi yhteiskunnallisten asioiden peilinä vaan ikkunana. Yksisuuntaisena ikkunana; ylhäältä alaspäin! Se kertoo suurennuslasin kaltaisella tehokkuudella sen, mitä ympärillämme tapahtuu, ja samalla se toimii kansalaisten liekana, jonka avulla voidaan pelotella, uhkailla, passivoida ja mitätöidä.. mikä nyt sitten ikinä onkaan ajankohtaista. Media ei kritisoi.

Media myötäilee ja rakastaa vallanhimoisia porvareita, jotka kiihottuvat vallastaan, kaikkivoipaisesta asemastaan ja ennenkaikkea rahan mukanaan tuomasta voimasta. Kolmas valtiomahti on kutistunut täsmäiskuja jakavaksi sähköpiiskaksi, jota käyttävät vallanhaluiset ja himoiset kasvottomat toimitusjohtajat.

Silloin, kun meidän pitää ajatella, meille ollaan tarjottu valmiita ajattelupaketteja, joissa on Jumalan leima! Tämä Jumala on valtarakenteiden ylempi taso, jonne ihmiset tuijottavat odottaen ihmettä! Nämä valmiit ajattelupaketit ovat malleja, joiden mukaan meidän pitää menestyä jollain tietyllä tavalla. Minä en puhu siitä, kuinka menestyä pitäisi jollain toisella tavalla, ei! Minä puhun siitä, kuinka sokeita ihmiset ovat. Ensinnäkään, en ole koskaan ymmärtänyt, että millä logiikalla ihmiset perustelevat sen, että jos raha aiheuttaa heille ongelmia, niin siihen ainoa ratkaisu on raha?

Tämähän sotii kaikkea älyllistä ajattelutapaa vastaan, ja sisältää kaikkia niitä mustan keskiajan sokeita malleja, joissa jokin saneli sen, mikä SINUN ja sinun elämässä on tärkeintä MINUN ehdoillani. No, onneksi ihmiset ovat sisäistäneet matkapuhelinmainoksen sloganin "elämä on", joten tämäkin voidaan kuitata sillä. Mitä muuta me olemme oppineet median kautta? Me olemme oppineet, että meidän pitää välillä ladata akkujamme, kerätä virtaa, fokusoida ajatuksiamme, ohjata ajattelumallejamme, luoda henkilökohtaisia brändejä, ottaa vartalomme haltuun tatuoinneilla, korostaa persoonallisuuttamme uudella vaatekerralla, ei tuntea häpeää siitä, että haluamme voida hyvin, hankkia parempaa seuraa ja lopulta tuoda ajatuksemme julki.. kunhan olemme ensin lukeneet käyttöehdot ja hyväksyneet ne sellaisenaan!

Henkilökohtaisella tasolla minua ahdistaa eniten se, että minun pitää pitää huoli terveydestäni, että jaksan työskennellä jonkun kunnallisen laitoksen alaisuudessa siihen asti, että olen 65v. tai hieman myöhempään, koska työvoimapula kasvaa, eivätkä ihmiset keksi mitään tekemistä kuitenkaan vapaa-ajallaan sitten kun ovat lopettaneet aktiivisen työuransa.

Suuryritykset irtisanovat ihmisiä ikäänkuin heillä ei olisi ihmisiä lainkaan töissä. Eikä heillä olekaan. Työntekijät eivät ole merkityksellisiä suuryrityksen suhteen. Pienemmät yritykset irtisanovat ihmisiä myös. Jokainen työntekijä ajattelee olevansa tärkeä osa yrityksen koneistossa. Niinkö? Miksi?

Totuushan on, että yritykset eivät ole koneistoja, vaan hammasrattaita isommassa koneistossa ja työntekijät ovat polttoainetta, jota voidaan käyttää kahdella eri tapaa; kuluttamaan yrityksen tarjoamia palveluita ja ynnäämään yrityksen luomia tarpeita niille palveluille, joita se tarjoaa kuluttajille. Eli.. mitä ihmiset ovat yritysmaailmalle? Kuluttajia. Ironisinta on, että raha on niin absurdi asia, ettei sitä todellisuudessa edes tarvita vallankahvassa olemiseen. Tarvitaan vain riittävän tehokas pelote, ja raha, jolla voidaan sokaista ihmiset ajattelemaan, että rahalla on jokin todellinen arvo. Pelotteella en tarkoita nyt mitään aktuaalista pelkoa, vaan esim. sisäsyntyistä passiivista pelotetta, kuten esim. muoti, hyvinvointi, sosiaalinen paine ja niin edelleen. Niinkin yksinkertainen asia, kuin televisio.. toimii todella voimakkaana pelotteena, kun puhutaan sosiaalisesta paineesta. Sosiaalinen paine tarkoittaa sitä, että sisäsyntyisesti me ajattelemme olevamme heikoilla sosiaalisessa järjestelmässä, ellemme ole jonkin tietyn kaltaisia tai tietyllä tavalla ajattelevia. Ellemme omista sitä ja tätä ja tuota.. ellemme puhu niin tai näin ja ole hiljaa silloin ja tällöin. Sosiaalinen paine on tapa jolla hallitaan suuria massoja yhteisöllisyyden säilymiseksi, vaikka todellisuudessa yhteisöllisyydellä ei olekaan mitään tekemistä sosiaalisen paineen kanssa.

Koska vuosi on vaihtunut ja tämän vuoden puolella ei yksinkertaisesti ole ehtinyt sattua mitään niin inhottavaa, kuin edellisinä vuosina, olen varsin onnellinen. Ulkona on kylmä ja kevät antaa odottaa itseään. Oikeastaan minä kuitenkin pidän kylmästä. Olenkin harkinnut muuttoa Lappiin, jossa on talvisin kylmä, pimeää ja yksinäistä. Sellaista juuri, mihin olen viimeaikoina kaivannut jokaisessa ajatuksessani; rauhallisuuteen.

Päivästä toiseen joudun olemaan vapaa tässä ympäristössä, johon minut ollaan laitettu odottamaan tämän ympäristön tarjoamaa palkintoa. Inhottavaa ja liian valmista. Minä haluan metsään! Metsässä kaikki on aina hyvin, ja luonto on puhdas, vailla minkäänlaista ennakkoluuloa minun suhteeni. Siellä me olemme aina omina itsenämme, Jumalan silmien alla. Siellä missä kaikki on aitoa! Ehkä minä olenkin ymmärtänyt väärin koko olemassaolevan maailman; ympäristönä kaikelle siinä, missä ympäristö on sellainen, kuin sen näkeminen kaikella tapaa mielekästä. Ecce Homo! Katso ihminen. Ja minä odotan yhtälailla kuin kaikki muutkin, mutta minulla on innoitukseni tässä ajassa. Kesää ei pidä enää odottaa! Sitä pitää vaatia!

Minulla on ollut aikaa miettiä viimeaikoina, olen ymmärtänyt, että minä olen addiktoitunut kahteen asiaan erittäin paljon elämässäni. Toinen näistä asioista on ruoka. Minä olen järjettömän riippuvainen ruuasta. Ja mikä säälittävintä; epäteveellisestä ruuasta. Liha. Valkoinen leipä. Juusto. Punaviini! Siinä niitä. Minä rakastan paistettua sipulia, paistettua ruokaa, paistettua lihaa. Ruoka on yksinkertaisesti niin uskomattoman jumalainen asia, että siitä on uskomattoman vaikea päästää irti. Ihmettelen kuitenkin, että miksi olen pysynyt näinkin pienessä kunnossa, vaikka syön näin epäterveellisesti ja ennenkaikkea näin paljon. Ehkä tämä on jollain tapaa siunaus. Toinen asia, johon olen vakavasti addiktoitunut, ovat naiset. Naiset ja seksi. Kyllä; minä olen seksiaddikti, mutta en kuitenkaan niin paha seksiaddikti, kuin mitä olen riippuvainen naisesta. Yhtälailla kuin ruoka, minun on täysin mahdotonta vastustaa naisten vartaloita, ihanuutta.. kaikkea naisissa. Tämä ei tarkoita, että nainen on kuka tahansa nainen, vaan nainen yleensäkin. En tiedä mistä nämä addiktioni juontavat juurensa, mutta jotenkin olen ollut koukussa siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran ymmärsin mikä on miehen ja naisen ero.. ja missä kohtaa näiden kahden tulee yhdistyä. Oodi naisille siitä. Mutta vain niin pitkään, kuin nainen pysyy naisena, eikä ala muuttamaan miestä itsensä jatkeeksi. Tällaiseen muutostyöhön syyllistyvät vain ne naiset, joiden itsetunto on alempaakin alempi. Minä olen kirjoittanut joskus, että nainen on nainen vain silloin kun sillä on tissit ja pillu. Pysyn edelleenkin tämän takana. Sillä kaikki muu on naisen persoonaa. Ja persoonan perusteella meitä ei voi ymmärtää, saati tuomita. Oodi naiselle ei ole oodi sille, mitä nainen edustaa, vaan sille mitä nainen on. Sellainen nainen, joka haluaa olla jotain muuta kuin nainen, vastustaa tätä ajattelumallia. Itselleni on aivan sama mitä nainen on, kunhan hän on tyytyväinen siihen mitä on, eikä taivu muiden vietäväksi. Ja kyllä; tämä voidaan tulkita kahdella tapaa..

Seksi- ja ruoka-addiktioitteni ulkopuolella olen tarkkailija. Ihminen joka tekee havaintoja. Käsittelee näkemäänsä itsekseen, eikä koskaan hyökkää tilanteeseen huolimattomin sana- tai asiakääntein. Minä kirjoitan, luen intohimoisesti ja olen vapaa. Kyseenalaistan instituutioiden merkityksiä muutenkin kuin hyväksytyllä tavalla. Tämä tarkoittaa suoraa debattia instituutioiden kanssa. Jumalaa minä en kyseenalaista, koska se olisi järjetöntä. Auktoriteetit eivät ole millään tavalla tekemisissä Jumalan, tai Uskonnon kanssa. Ne ovat vain ajan kanssa ottaneet Jumalan aseekseen. Tämä pätee myös niihin, joille Jumala sinänsä on solvauksen, mitättömyyden ja alisteisuuden kohde. Tarkkailijana minulla on velvollisuus käydä epäkohtien kimppuun sitten, kun olen löytänyt epäkohdista Moraalin vastaisia piirteitä. Sellaisia, joissa heikompaa solvataan, alistetaan tai tehdää naurunalaiseksi.

Niin hyvässä kuin pahassa olen aina ollut valmis kaikkeen.
Minä otan mielummin riskejä elämässäni, elän täysiä ja tarkkailen. Sekö minussa on vikana? Niin minulle sanotaan usein. "Älä oleta tuollaisia asioita toisista ihmisistä.". Kyllä! Minä tunnen suurimman osan ihmisistä paljon paremmin kuin he tuntevat itsensä.

Tarkkailija minussa lukee, kirjoittaa, tekee havaintoja ja kyseenalaistaa. Tarkkailija minussa tuottaa riippuvaisuuselementeistä koostuvalle "minälleni" arkipaketteja, joiden olemassaolon merkityksestä nämä puolet käyvät debattia.. prosessoiden omalle merkitykselleen nojaavia ajatuksia. Minä.. koen olevani kuitenkin herkkä, älykäs ja ymmärtäväinen ihminen. Empaattinen ihminen. Miten tämä voidaan missään tilanteessa yhdistää siihen, että myönnän olevani seksi- ja ruoka-addikti.. sekä tarkkailija, joka kyseenalaistaa olemassaolevien instituutioiden merkityksen moraalisella tasolla? Eräs vanha nainen, eräs vanha ja pieni nainen sanoi, että kirjoittamani asiat kyseenalaistavat mielenterveyteni. Ja että kaikki mitä kirjoitan vähentää luottamusta minua kohtaan. Hänellä oli tehtävä. Hänen asiamiehensä oli antanut hänelle tehtävän.
Mutta siihenhän jokainen kyseenalaistava ihminen pyrkii. Kyseenalaistamaan arvojen alkuperäisen merkityksen. Jokainen, joka kokee tulleensa loukatuksi ottaa asiaan kantaa, ja jokainen, joka kokee että "there is more life than this" antaa ajatuksille siivet.. uskaltaa kyseenalaistaa olemassaolevan ja elää täysillä, vapaana ilman
todellisuutta, joka on pakotettu meidän nieltäväksemme.

Onko elämä tarkoitettu elettäväksi jollain tietyllä tasolla? Onko tämä mitä minä edustan minkään arvoista? Vain siinä tapauksessa, että kaikki elämä on jonkin arvoista ja siinä minulle ongelma tulevaisuudelle. Miten ymmärtää elämä sellaisenaan, jos siinä on niitä piirteitä, joilla elämä menettää merkityksensä. Minun ratkaisuni on, että joitakin elämän osa-alueita ei pidä pitää elämisen arvoisena. Mitä nämä elämän osa-alueet ovat? Kaikkia niitä elämän osa-alueita, jotka on määritelty jonkin asian nimissä. Vapaus on elämää vain silloin, kun vapaus on täyttä vapautta.. eikä kukaan rajoita sitä missään, millään tavoin.

Se mitä minä yritän sanoa on, että missä ovat aidot ihmiset? Missä on vapaus? Kukaan ei ole vapaa. On valinnanvapauden piirissä tapahtuvaa poreilua, mutta vapaus on kadonnut. Ja me olemme sen uhranneet yksilöllisyyden nimissä. Aitoutta en halua alkaa määrittelemään, koska jokainen ajatteleva ihminen tietää milloin ihminen on aito, ja milloin ei.. mutta vapauden kimppuun minun on pakko hyökätä. Ja sen kimppuun pitää hyökätä niin, että jokainen joka edustaa näennäistä vapautta kokee minut ja minun sanomiseni uhkaksi. Välinpitämättömyys on tappanut vapauden. Ei se mistä elämä alkaa ja mitä elämä on, vaan se päivä, jolloin elämä saa merkityksensä tyhjyydestä. Silloin me olemme vapaita. Ja se on ainutlaatuinen päivä. Vapautta on rohkeus olevan edessä niin, ettei tiedä mitä on olla olemassa, vaan tuntee sen kaikilla osasillaan. Sen tarkemmin sitä ei voi määritellä. Määrittelijät ovat fasisteja. Teollisuuden palkkamurhaajia. Niitä jotka käyvät kauppaa sinun ja minun olemassaolollamme.

"Minä olen" - on fraasi siinä missä mikä tahansa muukin fraasi. Mutta sellainen ihminen, jolle elämä on jotain muuta, kuin valmiiksi määriteltyjen pisteiden valaisema polku, löytää elämästä sellaisia alueita, joiden salaperäisyydestä, vanhasta uutuudesta, uudistumisvoimasta jokainen voi olla ylpeä.

On vain uskallettava kysyä itseltään, että haluaako todella tietää mitä elämä on..
..vai elää se ilman valmista mallia.