Blogi

Tänään heräsin varsin hyvissä tunnelmissa. Nousin ylös, astelin keittiöön. Keitin kahvia. Olen päättnyt lopettaa tupakoinnin kokonaan. Tupakka aiheuttaa minulle päänsärkyä ja se ei ole kovin kiva homma. Aloitin tupakoinnin elämäntilanteessa jossa miestä koeteltiin hieman liikaa ja oli ehkä hetki miettiä mitä tälle elämälle pitäisi tehdä. Tupakka tarjosi tervapintaista kättään ja minä tartuin siihen.. mutta nyt aion irrottaa siitä jälleen. Ja ei, elämäni ei tällä hetkellä ole mitenkään hirmu hyvässä jamassa, mutta eipä tätä tilannetta kannata nyt tupakalla vielä heikentää.

Maksettuani 1115,67e laskuja kirosin itseni syvimpään mahdolliseen helvettiin. Miksi pitikään maksaa se tv-lupamaksu juuri nyt. Miksi pitää syödä, miksi pitää olla netti, miksi pitää käydä suihkussa ja kuluttaa rahaa jonninjoutaviin shampoisiin ja suihkusaippuoihin. Miksi pitää olla puhelin jolla tuli harrastettua typerää tekstiviestitaistelua oikein isossa määrin sen ihmisen kanssa. Miksi Pitää olla autolaina, miksi tällaisesta paskaläävästä pitää maksaa vuokraa.. ja miksi helvetissä minä olen näin huonosti palkatulla alalla. Ei. Ei tämä ala ole huonosti palkattu ala. Tämä ala on naurettavan huonosti palkattu ala. Ok, kuun loppuun mennessä pitänee ottaa lainaa että saa maksettua peruselämän laskut ja kuitattua menot joita elämä nyt yleensäkin tuottaa. Ja tietenkin.. tietenkin nämä lainat pitää myös maksaa takaisin. Kaiken kaikkiaan minulle jää kuukaudessa käteen noin 200e.. yleensä paljon vähemmän.. tämä siis sen jälkeen kun on maksanut peruselämän laskut. Ystäväni sanoi, että "ehkä sinun kannattaisi myydä autosi pois.." Niin.. helppo hänen on sanoa. Toisaalta, silloin jäisi noin 300e käteen palkasta. Tai hei, jos katkaisisin puhelinyhteyden ja netin... silloin käteen jäisi 400e/kk. Näinkö sen kuuluu mennä? Tuosta summasta jäisi jo vähän jotain säästöönkin. Ehkä 250e, ehkä 200.. Riippuu tietenkin paljon siitä mitä tapahtuu. Mutta jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Syö pelkkiä eineksiä ja käy vain kerran viihteellä, tai elokuvissa, niin kyllä.. kyllä, noin 250e jää säästöön. Ihan hyvä summa. Mutta pitääkö sen mennä näin? Ystäväni sanoi, että hankkiudu jollekin paremmin palkatulle alalle töihin. Kyllä.. se on käynyt mielessä.. useasti. Ehdotankin, että kaikki hoitotyötä tekevät ihmiset lähtevät paremmin palkatulle alalle. Ei enää niitä turhia ambulansseja. Ei enää niitä vittumaisia vanhainkoteja. Laitetaan eläkeläiset ruotsiin sitten kun siltä näyttää. Ei enää mitään vitun päiväkoteja.. Kyllä ne lapset kotonakin pärjää. Ei enää vammaishoitoa.. sinne vaan vaikeavammaiset katuojiin. Kyllä ne sinne mätänee. Ei enää päihdehuoltoa; itseppähän ovat itsensä moiseen ojaan ajaneet. Ei enää mielenterveystyötä.. Olenkin nyt varsin paljon sitä mieltä, että tämä paremmalle alalle hakeutuminen pitäisi julistaa ihan tavoitteeksi. Suljetaan koko hoitoala. Kaikki vaan suunnitelemaan Nokian 908772662NXc puhelinmallistoa ja ruiskumaalaamaan autonkylkiä.

Niin. No, samapa tuo. Oli mieltä ylentävää huomata, että meille sosiaali- ja terveysalan ihmisillä on motivaatiota käydä vielä eläkkeelläkin töissä. Ainakin uutisten mukaan. Omasta mielestäni tilanne on kuitenkin se, että tältä alalta käydään eläkkeelläkin töissä siksi, että eläke on niiiiin pieni ja elämä liian kallista.

Taatanan taatana.. Kyllä käämi käryää näin Työväenjuhlan kynnyksellä. Perkele!

Sääliä on olla mieltä jostain asiasta. Omaa mielipahaansa ei saisi tuoda ilmi. Voi olla että päätyy selittelemään asioita itelleen ja ruotimaan menneitä kirosanojen voimalla. Ihmisillä on tapana tehdä asioista paljon laajempia kokonaisuuksia vihan ja inhon vallassa. Tämän huomasin itsestäni tässä taannoin. Toiminnasta tulee kaikin puolin täysin mieletöntä huttua kun lähestyy tilannetta suurten tunnekuohujen siivittämänä. Niin ei pitäisi käydä, mutta kun tunteet ja järki harvemmin kohtaavat. Asioita pitäisi punnita järjellä aina, eikä niihin saisi ikinä sotkea tunteita. Varsinkaan jos asiat joiden punnitseminen vaatii järkeä ovat tunneasioita. Tulee sanoneeksi paljon sellaista mitä ei pitäisi sanoa. Tulee sanoneeksi paljon sellaista mitä ei tarkoita.. ja siinä loukkaa nopeasti kaikkia niitä, joiden loukkaamista pitäisi välttää; niitä joihin tunteensa kohdistaa.

Viha on tunne siinä missä rakkauskin. Kumpikin siivittää menneitä eteenpäin ja antaa voimaa jatkaa elämässä. Elämän kannalta merkityksetöntä on vain tunteettomuus ja sekin vain siinä tapauksessa, että elämältä puuttuu sisältö. On olemassa ihmisiä, joiden tunnekirjo on kapea. Niin kapea, että siihen mahtuu vain kaksi ääripäätä, mutta skaalana ne ovat kuitenkin kaikin tavoin toisissaan kiinni. Se että vihaa jotain asiaa/ihmistä ei tee sitä mitä sen toivoisi tekevän. Vihalla on tapana voimistaa rakkauden tunnetta. On kuitenkin asioita, jotka vievät vihan ja rakkauden erilleen toisistaan. Ne ovat juuri niitä asioita jotka eivät kasvata luottamusta kumpaankaan ääripäähän, eivät millekään skaalan osa-alueelle. Tätä voisi kutsua tyhmyydeksi tai sisällöttömyydeksi. Sisällöttömyys on halua jatkaa asioiden pilkkomista yhä pienempiin osiin, unohtaa se mistä ollaan lähdetty liikkeelle ja kiistää sen merkitys tuomalla uusia linjauksia pääperiaatteen merkitykseksi.

Kritiikki on aina sallittua. Se ettei hyväksy kritiikkiä on osoitus kyvyttömyydestä nähdä omia heikkouksiaan. Kritiikkiin on vain kaksi tapaa suhtautua. Toinen on se, että ottaa kritiikin kasvattavana ja edistävänä askeleena. Toinen on se, että syyttelee kritiikin esittäjää huonosta mausta ja pilkkoo kritiikin esittäjän mielipiteen osiin, vaihtaen kritiikin merkityksen tuottamalla sen pääperiaatteen päälle uusia linjauksia, uusia merkityksiä ja väheksymällä itse kritiikkiä juuri näiden uusien pääoeriaatteiden mukaan. Lopulta, lopulta kritiikki muuttuu merkityksettömäksi jahkaukseksi. Näin kritiikistä on tullut merkityksetöntä, kritisoitavan asian henkilöimistä.. kritisoitavan asian/ihmisen itsensä luoma illuusio siitä miten asiat todella ovat.

Sääli on olla jotain... viallista.