Blogi

Ehkä minä rakennan identiteettiäni itsekkäistä syistä. Kävin Annilla, vaikka minun piti mennä kirjoittamaan Pikikseen muutamaksi tunniksi. En saanut sillä hetkellä irti itsestäni niin paljoa. Anni tarjosi pahaa kaakaota. Sillä ei ollut ollenkaan maitoa. Annilta lähdin sitten pikikseen kaakaolle ja kirjoittamaan. Tupakoinnin lopetin tänään, koska se ei palvellut enää tarkoitustaan. Tästä tulee huono merkintä. Pihalla on kosteaa vaikkei ole satanut aikoihin. Roskat tulevat kadulta kapakkaan sisälle. Tuulee vääräänsuuntaan. Kadut olivat tänään erilaisia kuin aikoihin. Minulla ei ole oikein mitään hyvää sanottavaa mistään, paitsi kaakaosta.. eikä siitäkään niin paljoa, että viitsisin siitä erikseen mainita millään merkittävällä tavalla. Pikiksessä kaakao on aina hyvää. Kirjoitanko minä kirjaa kaakaosta? Eilen katselin kaksi elokuvaa. Kohta on kesä, vaikka nyt on vasta kevät.

Jostain syystä huomaan kirjoittavani enemmän silloin kun ajattelen kirjoittavani jotain täysin merkityksetöntä. Tuleekohan minusta kirjallisuuden Sofi Oksanen? Etupäässä minä kirjoitan kai elämästäni, ja elämästä kirjoittaminen käy elämäntyöstä. Valoton aikakausi alkaa olemaan ohitse, ja minä kirjoitan epätoivoisia rakkaudentunnustuksia tai kirjeitä itselleni luettavaksi myöhemmin. Minun pitäisi pysyä runossa, koska sen osaan enemmän kuin hyvin. Minulle runo on kala meressä. Ja kalojahan me olemme kaikki lopulta. Mies luettelee vieressä minkälaisesta lasista hänen tulee juoda kaljansa. Hän näyttää eläköityneeltä metsästäjältä.

Satu soitti taannoin ja sanoi, että meidän pitäisi mennä ulos kaksin kävelemään. Voidaanko me leikkiä yhdessä? Minä kirjoitan liian oikeilla nimillä, koska väärät nimet eivät kerro kenestä, tai mistä puhun. Kirjoittamisesta on tullut ajatustyötä, joka ei tunnu ollenkaan työltä. Jonnan kanssa me molemmat kirjoitettiin asioista. Koskaan ei kuitenkaan vertailtu tekstejämme. Siksi me ei kai kirjoitettu samasta elämästä. Maija lupasi taannoin järjestää bileet, joihin kaikki on kutsuttu. Minua ei kuitenkaan ole kutsuttu, koska bileet olivat minun ideani. Tässä paikassa, näiden tuolien joukossa, kengät näyttävät kuolleen meren rantaan ajautuneilta leluarmeijoilta.

Nuoret tytöt parveilevat sisään perseet pystyssä. Miten se voikin olla näin selvää? Minun pitäisi saada nyt jostain oikein kunnolla, etten ajattelisi kaikesta näin. Katon rajassa Kanerva kertoo kuinka tämä kaikki palaute antaa voimia ja uutta uskoa tehtävien hoitamiseen. Taitaa olla pelkkiä poliittisia lupauksia tulevaisuuden varalle. Minä tarvitse uuden kynän, jolla kirjoitan tätä elämää näille papereille. Tämä on kantapaikka tälle porukalle ja minä taidan kuulua tähän porukkaan. Pitäisi kai tutustua näihin ihmisiin, että voisi välittää siitä mitä he ovat. Saankohan minä tänään? Ovat nämäkin ongelmia tässä mittakaavassa. Muita mittakaavoja ei ole. Tietyllä tavalla minä uskon, että ensi kesästä ei tule millään tavalla poikkeavaa edellisiin kesiin nähden. Suurin osa näistä päivistä on jollain tapaa alennusmyynnissä, eikä hintaa kerrota, ennen kuin kauppa on tehty. Näiden talojen seinät on vedetty tämän maailman eteen niin, ettei ihmisten tarvitse olla mitään muuta kuin sitä mihin heille on annettu mahdollisuus. Näiden periaatteiden mukaan ajatellen vapautta seuraa aina vankeus.

Pekkarinen syyttää Kataista huonosta johtamisesta tässä "kanerva-kriisissä". Tarkemmin ottaen Pekkarista pitäisi syyttää huonosta mausta.. Tähän paikkaan tulee postia yhtä paljon kuin asiakkaita. Järjellä ajatellen liikenteessä kuolee vähintään 2,5miljoonaa suomalaista joka päivä. Huomenna on tämän päivän mittapuulla ajatellen paljon enemmän surua, kuin eilen. Ja sellainen ihminen, jolla on kotonaan useampi kuin yksi peili, ei arvosta elämää ollenkaan. Minä hain Kauppahallista lohta sinappihunnulla. Se on hieno paikka. Paljon lihaa ja vanhoja akkoja. Mitä kaikkea sellaisista paikoista mahtaakaan saada. Vaihtelun vuoksi ostin kauppahallista kupposen kahvia ja aamulehden. Uusi kynä piti ostaa, mutta ostamatta jäi. Siellä minua vastapäätä istui isorintainen, vaalea nainen. Se flirttasi minulle ja minulla alkoi seisoa niin, että se varmasti näkyi. Pitäisiköhän minun ostaa baskeri? Oliko sillä kahvilalla nimeä, jossa join kahvia siellä. En tiedä. Siitä olen kuitenkin melko varma, että sellaisesta paikasta ei varmaankaan löydy onnettomia ihmisiä. Entinen tyttöystävä käveli ohitse. Se sanoi, että "sinä et ole muuttunut ollenkaan kymmeneen vuoteen." Kysyin että miten niin, johon se vastasi, että "täällä vaan istuskelet ja kirjoitat.. edelleenkin niitä runojasi..". Mistäköhän se tiesi? Lukikohan se joskus salaa päiväkirjaani? Minun pitäisi todella löytää hyvä ja kestävä kynä, jolla voisin kirjoittaa useamman viikon. Mies vieressä kertoo kuinka sitä huvittaa eläkeläiset. Onkohan se saanut juuri potkut? Yritän hetken arvailla mitä ihmiset tekevät työkseen. En onnistu kovin hyvin. Tai en minä tiedä. Lähden Tammelaan. Istuskelemaan hetkeksi WM:n. Kirjoittamaan ja juomaan yhden ison.

*

Kuinka tällaisessa paikassa ajautuukaan näin olemattomiin keskusteluihin siitä, kuunka rakkauden ja rintojen merkitys on rakkauden äärimmäinen muoto? Ymmärränhän minä mitä sillä tarkoitetaan. Mutta ei me loppuaikaamme täällä kerskailla kuinka äiti antoi tissiä. Minä odotan iltaa. Pitäisi nähdä Maija. Me juodaan punkkua ja puhutaan elokuvista, joissa Jack Nicholson ei ollut. Se on meidän tapamme toimia. Tai en minä tiedä. Eilen näin Maijan kun se oli Vapaa Valinnassa ostamassa jotain. Minä ostin niitä lautasia ja henkareita. Menin hieman hämilleni siitä, kuinka minuun kiinnitettiin tuollaista huomiota tuon miehen puolesta, mutta se teki sen ihan oikeutetusti. Sillä kai minun habitukseni sitten on banaali. Onko rakkaus todellakin aidointa silloin kun se on suunnattu rintoihin? Ärsyttää vaihtaa tällaisesta asiasta mielipiteitä sellaisen ihmisen kanssa joka ei edes viitsi esittäytyä. Vastapäätä istuu mies, joka seuraa minua. Se on aina näissä paikoissa joihin minä tulen puhumaan ja kirjoittamaan. Minä taidan olla samanlainen kuin se; se vaan istuu ja juo. Se taitaa olla tarkkailija joka on unohtanut olevansa sitä mitä on. Minä en ole ollenkaan varma siitä, kuka olen. Kirjoitan sanoja joilla on merkitys, mutta lähtökohta puuttuu. Kämmeneni tuoksuu puhtaalle, kuin lapsi.

"Aukaise PORTTI ETTEI
pimeä tule
Liian AIKAISIN
...
NIIDEN TAIVAANPYÖRÄ ON SOIKEA
karuselli."

Jos minä pystyttäisin tälle paikalle menneisyyden merkityksen siitä tulisi tulevan näköinen muistutus eilisestä. Valkoiset kaulukset eivät sovi tällaiseen paikkaan, koska täällä tuoksuu työ. WM:ssä on hyvä istua ja ihmiset nukkuvat tähän aikaan harvakseltaan. Vielä löytyy siis niitä, joiden kanssa voi tarvittaessa puhua muustakin kuin pilalle menneestä elämästä tai pillusta. Eilen en jaksanut tiskata astioita, joten heitin ne menemään. Eilen ostin siis myös uusia lautasia. Seinällä silhuetteja kuolleista. Känniporukan taksi kaartaa pihaan. Alkaa tappelu siitä kuka maksaa kyydin. Tässä paikassa on niin pimeää, että ihmisten pitää pukeutua uusimman muodin mukaisesti. Kuinka montaa asiaa minä käsittelen kerralla. Tällaisen kirjoittaminen on aikaa vievää puuhaa. Yritän ajatella Latinankielen sanoja. En muista yhtään. Errare humanum Est. Näistä sanoista tulee kuiva olo.

mikä minua näissä paikoissa viehättää? Ehkä se on tämä elämä, joka on niin ilmeistä. Nopeasti voisi kuvitella, että se on tämä elämä ja halpa, liian pitkään pannussa seisonut kahvi. Minä en oikein tiedä kumpi se on enemmän. Sen tiedän kuitenkin, että jokin se on, mikä kahvilamiljöössä ja kulttuurissa kiehtoo. Luulen sen olevan molempia; liian pitkään paikallaan seisonut kahvi ja elämä. Minä tulkitsen itseäni aivan uudella tavalla näissä paikoissa. Kotona voin kirjoittaa puhtaaksi kaikki nämä asiat, jotka vuotavat paperille täällä arkielämän pullan ja tupakantuoksuisessa kehdossa. Pitäisikö minun alkaa syömään tässä paikassa. Se ei sovi kuvaan. Lukeminen ja syöminen vielä luonnaa, mutta minulla ei ole kirjaa mukana, jota lukea. Olenkohan minä laiskistunut? Voisiko kirjoittamisen lopettaa edes siksi aikaa, että saa syötyä ja nussittua kunnolla.

Viimeaikoina on syntynyt tekstiä kyllä melkein hyvin. Ei mitään merkityksellistä, mutta tekstiä silti. Ja se on kai se tärkein. Elämä on tärkeää elämänä. Ei se miten elää. Kirjoittamisesta minä en osaa vetää enää tätä nykyä oikein mitään johtopäätöksiä. Se vain on. Ei kai sitä pitäisi tulkita. Sitten kun sitä aletaan tulkitsemaan siitä tulee urheilusuoritus, enkä minä ainakaan halua harrastaa kirjoittamista pelkän kirjoittamisen vuoksi. Sanojahan nämä vain ovat. Ei mitään muuta. Mutta tahroiksi minä en näitä kutsuisi.

Kuinka voi olla niin, että minä haisen vanhalle viinalle, vaikken ole juonut aikoihin? Peilin kautta näen, kuinka selkäni taakse istuutuu rehevä nainen. Saatan melkein haistaa sen pillun. Eikä se tunnu edes vastenmieliseltä. Kuka se nainen oli, joka sanoi joskus, että minä kirjoitan aivan uusilla sanoilla? Oliko se Marja? Oli. Me istuttiin silloin Pikkarissa ja juotiin valmisdrinksuja. Mikä olento minä olisin jos olisin jokin myyttinen olento? Omaasta mielestäni olisin ihmissusi. Mies syö makkaraa ja juo kahvia. Tällaisessa paikassa on niin harmonista, että sen voi haistaa.

Taitaa olla mennyt taas ihan liikaa aikaa siitä kun viimeksi sain kunnolla kirjoitettua. Istun Pikkarissa. Tekstiä on vaikea synnyttää, kun kokeilee kirjoittaa siitä kuinka tekstiä ei synny. Tämä on huono paikka kirjoittaa. Täältä ei saa kaakaota. Ympäristönä tämä on kuitenkin kerrassaan loistava paikka kirjoittajalle; rokki soi ja ihmiset on outoja, ja rumia. Pubiruusuja. Niinkuin kaikki ihmiset tällaisissa paikoissa aina. Minä kirjoitan nyt niin paljon asiaa, etten osaa tehdä hyvää juonta kirjoittamaani tekstiin.

Täältä saisi varmasti ruokaa, jota minä en kuitenkaan halua syödä. Aamulehti roikkuu käteni ulottuvilla, mutta en halua lukea sitä. Moottoripyörät ovat ilmestyneet katukuvaan. Minulta puuttuu suunnitelma loppupäivälle ja se on enemmän kuin oikein. Tekisi mieli soittaa jollekin ja haukkua se pystyyn, mutta silloin alenisin sen tasolle... enkä minä edes tiedä, kenelle soittaisin.

Kumpi puoli näissä olosuhteissa on akvaario? On tullut kevät ja Kanerva on saanut potkut niin monta kertaa, että se menetti lopulta työnsä Ulkoministerinä. Minä sanoin talvella, että Lumihevonen jonka teimme, oli mielestäni enemmän Alpakka. Silloin minua sanottiin hulluksi ja viisaaksi yhtäaikaa. Miksi tämän päivän lauluissa on aina näin selvä jako kuoleman ja rakkauden välillä. Romeo ja Julia taitaa olla eniten kopioitu teema nuoruuden rallatuksissa, koska sen tarinan opetus on niin synkkä.

Minä en ole käynyt Pikkarissa kuin kerran naisen kanssa. Sitä naista minä en koskaan nussinut. Se oli minun vapautumiseni aikaa. Sitten minusta tuli kuollut, enkä enää halunnut elää hetkeen. Ehkä ne vaihtoehdot olivat niin vähissä silloin, etten jaksanut etsiä mitään enemmän merkitsevää. Se Eeva asui tässä melko lähellä. Minä pidin siitä ja sen pojasta paljon. Ne oli enemmän perhe kaksin kuin moni tuntemani perhe on koskaan ollut. Minä taidan olla liian vanhanaikainen ja liikaa mies. Eevan vieressä oli hyvä nukkua. Kerran minä kuvasin sen kasvoja videokamerallani 3minuuttia yhteen menoon vain koska se oli niin kaunis. Sitten me mentiin joihinkin bileisiin. Nyt me inhotaan toisiamme, kun ei muutakaan keksitty. Tai ei me enää.

En minä vihaa ketään. Tai kai minä vihaan ainakin sitä, että ensi kesänä olen päättänyt mennä saareen viikoksi. Ottaa viiniä ja lihaa matkaan. Siellä sitten selviää, että olenko minä saari-ihminen. Sitä en tiedä vielä. Se pitää selvittää sitten ensi kesänä. En vain ole varma, että kiinnostaako minua selvittää sitä nyt.

Jostain pitäisi saada aikaiseksi runo, mutta en keksi yhtään, että mistä. Kuolenkohan minä nukkuessani? En haluaisi. Mitä hienoa siinäkin olisi? Eilisyönä näin unta, jossa olimme Val Kilmerin kanssa Tampereen alla olevissa metrotunneleissa. Val kertoi minulle Top-Gun elokuvan syväluotaavaa filosofiaa. Minä sanoin sille, ettei se tule koskaan saamaan sellaista oikeutusta, saati kunniaa näyttelijänä, kuin mikä sille kuuluu. Sitten me mentiin WM:n ja syötiin ketsupin tahraamia nakkeja sormin. Siellä Val kertoi minulle, kuinka se on aina ihaillut sitä, kuinka minä pokaan naisia ilman mitään ennakkojärjestelyitä. Juuri silloin pöytäämme istui yksi jokaista uskonnon edustajaa ja aloimme nopeasti keskustelemaan siitä, kuinka tupakkalaki on huono asia Jumalten kannalta.