Se alkaa aina
niin. Kuka sanoo
vakavammassa rytmissä.
Sivistyneempänä, linnunlento. Ehkä puoli
Jossain syvemmällä. Ystäväni kehottaa
minua riisuutumaan aseista joita minulla
ei ole.
Sillä minä olen alaston.
Näiden papereiden lomassa.
Siellä me ollaan.
Nuoruuden leikkimetsissä.
MILES D.
Mies soittaa kalanpinnanmuotoisia
ääniä
jalaton.
Se tuoksui varmaan hielle
tai iholle.
minkälaisessa asusteessa
se haudattiin ja onko se
edes kuollut
niinkuin PENTTI
TIMO tai J.
MILES D. minkälaisessa asusteessa se haudattiin,
ja mihin maahan.
Luotanko minä sinuun näiden
unien sisustajana?
Kävellään helsingin kaduilla.
Ei se ole enää niin oikein.
Metsän kruunupääpatsas.
Kysyy tyttö suuntaa ja rytmi alkaa
kieppua uudelleen ympärillämme
lakanat tuulessa revityt
siivet.
Sateen äänet metsässä.
Ei
MILES D.
Vapaampi mies
aina oikeassa
onko sen suu jatke näille äänille
maalaajan vaatteet
sotkuisessa rytmissä
koko ääniskaalan persoonallisuus
Politiikan tekijän vaimona
kukka valuu
vanha kirkko
sisältä kultaa
On!
Muistan kuinka äitini hiukset hulmusivat ennen
kuin opin ymmärtämään tuulen olemassaolon.
Ja siitä olisi ollut helppo kirjoittaa musiikillinen
mestariteos, jos olisi vain osannut silloin kun ihoni oli
vasta kolme vuotta vanhaa.