Blogi

- Saddam Hussein was hanged Saturday for crimes committed in a brutal crackdown during his reign, U.S. and Iraqi sources tell CNN. Iraq's national security adviser said: "He was a broken man... You could see fear in his face." President Bush called the execution "an important milestone" for Iraq.

*CNN20063012

Vaikka en ikinä tule hyväksymään Saddam Husseinin tekemiä ihmisoikeusrikoksia (4800 irakilaisen ihmisen kaasuttamista kuoliaaksi) en hyväksy myöskään sitä, että oikeus toteutuu Kuoleman hyväksymisellä. Tässä tapauksessa kuolemantuomiolla, Saddam Husseinin kohdalla.

..He was a broken man...

Kuka on vastuussa 25 000 Amerikkalaisen sotilaan rampautumisesta? Kuka on vastuussa 3000 Amerikkalaisen sotilaan kuolemasta Irakissa? Ketä me voimme syyttää pyyteettömästi, ilman panettelua, ilman omien tarpeidemme toteuttamista?

1. toukokuuta 2003 Yhdysvaltain presidentti George W. Bush julisti suuret taistelut päättyneiksi, minkä ymmärrettiin tarkoittavan sodan päättymistä ja miehitysvallan alkamista.
Tämän jälkeen 2500 amerikkalaista on kuollut Irakin maaperällä. Viisi kertaa enemmän kuin itse sodassa, joka siis päättyi 1.toukokuuta 2003.

Siviiliuhreista rekisteriä pitävä Iraq Body Count Project ilmoittaa miehityksen seurauksineen vaatineen vuoden 2006 alkuun mennessä noin 50000 siviiliuhria. Tähän mennessä ainoa sodan ja sen seurausten kokonaiskuolleisuudesta tehty tieteellinen arvio julkaistiin The Lancet-lehdessä 2004, jonka mukaan Irakissa oli siihen mennessä kuollut noin 100 000 henkeä. Tämä tarkoittaa sitä, että todellinen uhrien määrä on noin nelin/kymmenkertainen.
Kysymys on myös siitä, että kuinka Kuolemalla voidaan tehdä oikeutta sille, että joku on tappanut toisia ihmisiä?

...an important milestone.

Kuinka sairas laji on Demokratia? Kuinka sairas systeemi on politiikka, joka epäonnistumistensa jälkeen lähettää miehitysarmeijansa tuhoamaan infrastruktuureja, kulttuureja.. ihmisiä.

...for crimes committed in a brutal crackdown during his reign...

Armeija, sotilaallinen toiminta on aina epäonnistuneen politiikan jatke. Kieroa tästä tekee se, että ne ihmiset, jotka epäonnistuvat poliittisissa toimissaan, ovat niitä ihmisiä, jotka käyttävät tätä sotilaallista voimaa nujertaakseen omien poliittisten epäonnistumistensa kohteet.

....You could see fear in his face.

Tämän lisäksi voidaan puhua myös Poliittisten voimahahmojen halusta tehdä isoa bisnestä. Sota on kannattavaa liiketoimintaa niille, jotka osaavat ajatella sodan vain yhdeksi liiketoiminnan muodoksi.

Nämä kaksi kun yhdistää, saadaan aikaan Demokratia, tai se mitä meille on opetettu demokratian olevan... politiikassa.

"an important milestone"
"an important milestone"
"an important milestone"

....You could see fear in his face.

On omituista, kun huomaa elävänsä ihan oikeaa elämää. Se ei tunnu hyvältä, eikä se tunnu pahalta. Se on oikeastaan tunne, jolta puuttuu selvät piirteet. Sitä voisi oikeastaan kutsua tunneryppääksi. Asioiden monimutkaisuuden hetkelliseksi selviämiseksi.

Tämä päivä on ollut luomisen osalta hyvä, mutta samalla kuitenkin täynnä tyhjää loikoilua. Olen kirjoittanut paljon. Etupäässä runoja, mutta myös "OJAA". Tekisi mieli mennä Paapan Kapakkaan istuskelemaan ja kuuntelemaan jazzia.

Aamulla maa oli valkoinen Tammelassa. Yöllä on ollut pakkasta. Ilma on raikas. Sama omituinen lintuparvi kiertelee Tammelan kattojen yllä jo monennetta vuotta peräkkäin. Ne lehahtelevat pitkänä ja leveänä parvena ympäriinsä. Aivan kuin niillä ei olisi lainkaan päämäärää, mutta kuitenkin niin selväsuuntaisen yhtäaikaisesti, ettei niiden toimintaa voi kuin kammoksua.

Eilen me kahviteltiin Ravintola Mr. Pickwickissä Marjan kanssa. Tai oikeastaan juotiin Breezereitä. Juotiin Breezereitä ja keskusteltiin siitä, kuinka minun pitäisi olla rokkistara. Marja sanoi, että hänen mielestään minun pitäisi olla tunnettu rokkari. Minun mielestäni kaikki rokkarit ovat egoistisiä vittupäitä, enkä minä ole egoistinen vittupää. Marja on hirmuisen mukava ihminen ja eilinen oli hyvää aikaa. Tänään olen viimeinkin terve. Ei kuumetta. Ei kurkkukipua. Menneisyydessäni minulla ei ole mitään hävettävää... ja se hieman kaduttaa. Olisi pitänyt olla enemmän ilkeä. Olisi pitänyt sanoa useammin ei.

..tänään olen katsellut kuinka linnut lentävät talojen yllä ympyrää.

Voiko ihminen olla liian vapaa?

Ole kaunis kuin olet
Niin yössä
huoletta on
laumassa miesten.
Kuu iso tuoli itkee-
Illan läpi ongelmitta naamatusten aurinkoon.
Pienen unen
nukkuu
nämä onnelliset
ne ei nuorru.

...ja muita hyödyllisiä fraaseja.

Tänään oli omituisen arkinen päivä. Käväisin tosin varsin poikkeuksellisesti Gigantissa.

Gigantti on akvaario, jossa ihmiset iloitsevat elämänsä merkityksettömyydestä täysin rinnoin. Vähän niinkuin city.fi. Kaikki on kaupan ja millään ei ole arvoa, joka olisi merkityksellistä arvoa. Pelkkää neonvaloa muutenkin valaistulla kadulla.

Minä katselin kuinka innostuneet nuoret, vastavalmistuneet tradenomit kaupittelivat vapisevin käsin aamu-unisille asiakkaille plasmanäytöllisiä tietokonesettejä. Ja kuinka näiden vastavalmistuneiden tradenomien sieraimet väräjivät heidän kertoessaan siitä, kuinka "tämä tuote maksaa itsensä takaisin ihan vain vaikka pelkästään käyttökertojen maksimoidulla määrällä, suhteessa siihen kuinka monta kertaa kilpailevan merkin plasmanäytöllinen pc-setti kestää.. joka sekin on meillä tarjouksessa nyt seuraavat 3 päivää".

Ja minä kuuntelin, kuinka gigantin kaiuttimista valui valiumiin verratavaa hissimusiikkia, kuin napalmia vietnamilaisten lasten niskaan (jossain päin Keskistä Ylänköä vuonna 1968)sulautuen tietokoneleivänpaahdinkahvinkeitinsmoothiekoneiden keskellä seilailevien hikikasvoisten asiakkaiden joukkoon. Samalla laajakuvatelevisioiden luoma horisontti valutti uutiskuvaa Irakin sodasta, jossa 300ihmistä oli saanut surmansa autopommiräjähdyksessä.. ja päivän kohokohta uutisissa; 93vuotias mies oli kuollut aivan yllättäen Amerikassa.

Ostin hiirimaton ja lyijykynäsetin, johon piti erikseen ostaa lyijytäyte. Lyijytäytettä en kuitenkaan ostanut. Kassalla Marilyn Mansonin fiiliksiä huokuva myyjätär hymyili kauniisti ja toivotti hyvää Joulua. Kolme päivää liian myöhään. Gigantin edessä ollutta makkarakojua purettiin imagosyistä poliisin voimin. Maassa ei ollut lunta senttiäkään ja jostain kaikui Justin Timberlaken "sexy back" - kappale.

...kaikki on hyvin?

Kaikki on hyvin?

Eilen nukahdin 21.30. Tänä aamuna heräsin 3.30. Kuusi tuntia?
Uni- ja päivärytmini on päin helvettiä. Liikaa paineita. Pitäisi harrastaa jotain. Lenkkeilen paljon, mutta se ei riitä. Jos opiskelisin uuden kielen? Se voisi olla hyvä homma, mutta jaksanko minä?

Lumi on vihdoinkin saapunut. Se valaisee talvenselkää kauniisti. Tekisi mieli lähteä pihalle juoksemaan, tai Tammelantorille hörppimään kuumaa, höyryävää kahvia. Voisin ottaa kuvia ukoista jotka pystyttävät kojujaan ja kiroavat kylmyyttä. Voi kuinka toivon, että olisi kesä. Muuttaminen pois Tammelasta tuntuu vaikeammalta kuin koskaan, juuri tämän miljöön vuoksi. Täällä kaikki on niin sekaisin. Mutta samalla kuitenkin niin paikallaan. Paljon pieniä puistoja, paljon muistoja ja menneitä teitä, joita pitkin olen kesäöisin naisia koteihinsa saatellut. Toivon niin kovasti, että voisin viedä tämän tunnelman mukanani.. pois tammelasta.

Kello on nyt 5.55. Minä hörpin aamukahvia pöytävaloni alla ja kirjoitan. Mikään ei ole muuttunut. Tätähän minä olen aina tehnyt. Jossain tuolla syvällä, syvällä sisälläni, minä kirjoitan ensimmäistä runoani. Ensimmäistä päiväkirjan sivua, ensimmäistä tarinaa. Eivät ne ole mihinkään menneet.
Kaikki pahat tapaukset ja asiat ovat kasvattaneet minua. Vieneet eteenpäin kohti päättäväisempää asennetta olla jotain mitä en ole.. ja siitä minun on jälleen taisteltava itseni irti.

Kuuntelen Charles Mansonia ja kirjoitan esseetä perhearvoista.

Tuskin saan nukutuksi tänäkään aamuna...

..sivilisaatiomme suurin häpeätahra on kadunlakaisija, siivoaja, jokainen jonka kautta voidaan oikeuttaa luonnon roskaaminen.. sanomalla, että "Jonkunhan sekin on tehtävä".

PISTEIDEN MERKITYS

Pisteiden merkitys on
niiden takana olevan sanan
edessä.
Jaloissa ruohoa
Niinkuin poltettujen
lintujen hahmot,
joiden oli määrä lentää päin metsän
puita iltahämärän Auringonnousussa.

-

Kun ihminen kuolee.. tuleeko hänestä kuollut sillä hetkellä, jolloin hän ei enää hengitä? Vai sillä hetkellä, kun hän ei enää vastaa kanssaihmisille? Kuoleeko ihmisen persoona hänen vartalonsa myötä? Mitä me tieteeseen hurahtaneet ihmiset pidämme inhimillisyyden mittana? Onko se tämä lihaa, verta ja luuta hytkyvä, hauras riepu, vai onko se sielu, persoona, joka tekee tästä tomumajasta ainutlaatuisen? Voiko persoonaa yleensäkään pitää ainutlaatuisena? Onko persoona kaiken aikaa sama, vai muuttuuko se ajan mukana? Mikä sinä olet nyt, nyt, nyt, nyt... entä nyt? Oletko sinä sama kuin ensimmäisen "nyt" - sanan kohdalla, vai enemmän tietoinen siitä mikä olit viimeisen Nyt - sanan kohdalla? Enemmän lienee jotain, mikä tekee vähemmälle suuremman merkityksen, etsittäessä merkitystä. Miksikö näin.. koska fakta on oleva, olevasta voidaan tehdä fiktiota.. fiktiosta voidaan tehdä science fiktiota, josta voidaan visioida jälleen faktaa. Kaikki pyörähtää ympäri, muuttaa muotoaan, mutta ei muutu miksikään.

Olen vakuuttunut siitä, että elämässä kaikki kasvaa ytimen ympärille. Lapsi on lapsi, josta tulee teini, joka on teini kunnes muuttuu nuorukaiseksi, ja pysyy nuorukaisena, kunnes muuttuu nuoreksi aikuiseksi, aikuiseksi, keski-ikäiseksi, vanhukseksi.. mutta lopulta; jokainen vanhus on keski-ikäinen, aikuinen, nuori aikuinen, nuorukainen, teini ja lapsi.

Eivät nämä osat katoa. Ne vain hautautuvat monimutkaisuuden alle. Elämä on kuin puu; sisältö on runko, oksat vuosia ja haudattu merkitys. Kun puu on tarpeeksi korkea, ei latva enää kestä. Latva katkeaa, ja menneet vuodet vilistävät vauhdilla ohitse.. kunnes niitä ei enää ole. On vain runko, ja sen jälkeen maa, josta kaikki on lähtenyt liikkeelle..

Yksinkertaisuuden kadotessa maailma ei ole enää olemista, elämistä, iloa ja surua varten. Siitä tulee kuollut. Se lakkaa hengittämästä. Muuttuu faktasta fiktioksi, tieteeksi.. ja kenties vielä kerran, tulevaisuudessa.. olevaksi. Persoonaksi. Olemisen raa'aksi, puhtaaksi merkitykseksi.

Se mitä me kadotamme itsestämme on vähän. Mutta se mitä me kiellämme itsessämme on korvaamatonta.

..ja puhuttiin siitä niin, että se kuuli, mutta ei tarpeeksi selvästi, että se olisi saanut selvää.

Olen pitkän aikaa pohtinut, että miksi yksikään seurustelusuhteeni ei ole kestänyt. Lähdenkö liian heppoisasti mukaan, vai olenko vain liian helposti hyväksikäytettävissä oleva mukava kulli?

Juuri sellainen sopivan suonikas, paksu ja turpea lihanuija, joka sopii hyvin jalkojen väliin villisti naitavaksi illan humalaisina tunteina.

Jälkimmäinen vaikuttaa jollain tapaa hyväksyttävämmältä vaihtoehdolta, sillä viimevuosina olen ollut varsin varovainen etenemään suhteissa, joita minulla on ollut.

Jälleen kerran olen yössä. Yötyö on tällä hetkellä tervan juomista. Haluaisin olla kotona ja kirjoittaa OJAA. Haluaisin kävellä Tampereen katuja ja kuvata ohikiitäviä autoja, istua porttikongissa ja lukea Pentti Saarikosken runoja. Ei ehkä ihan talvista toimintaa, mutta eipä tuolla nyt kovin talviselta näytä. Kesäöisin Tampereen kaduille on
mukava eksyä. Kirjoittaa runo lyttyyn nirhatuista vaahteranlehdistä. Löytää uusi pieni kadunkulma, tai kokonaan uusi katu, puistikko, keinu tai bussipysäkki, jossa hetken istuttuaan voi huokaista jälleen "jonkin uuden" mukanaan tuomasta helpotuksesta.

Mutta nyt eletään vielä talvea. Kesään on aikaa. Haluaisin ensi kesänä merelle. Tarkemmin ottaen meren rantaan. Kalastamaan. Kirjoittamaan. Juomaan viiniä ja katsomaan kuinka Aurinko sihisee jossain horisontissa, laskeutuessaan Atlanttiin. Ehkä me menemme sinne.. minä ja joku ihminen.. yhdessä kylpemään meren rantaan, liukkaiden, leväpintaisten kivien keskelle..

Mutta..tämä kaamos, tämä joulukuu.. ja siltikin.. tänään mieleni piristyi kummasti, sillä..
Jouluni pelastuu sittenkin! En ehkä joudukkaan olemaan yksin kotona! Eräs ihana, mutta jonkin aikaa elämästäni kadoksissa ollut ihminen kutsui minut luokseen hengaamaan ja juomaan glögiä jouluaattona! Mahtavaa. Pitkästä aikaa odotan Joulua. Keskustelua ja glögiä! Punaviiniä.. Sammuneiden kynttilöiden tuoksua...

Jo toinen päivä ilman tupakkaa. Hyvä saavutus ihmiseltä, joka on polttanut kuitenkin melkein 18vuotta. Olo on kyllä huomattavasti parempi. Kävelin pihalla ja hengitin uudistuvilla keuhkoillani ilmaa.. pelkkää ilmaa, pitkästä aikaa. Ei tupakan verhoamaa raskasta ja metallinkitkerää tervahöyryä, vaan ihan oikeaa ilmaa! Ja voi hitto! Mitä kaikkea sitä haistaakaan; pakokaasua, hampurilaisia, vanhaa viinaa, eilisillan virtsaa.. koiran paskaa ...ja kaiken kruunaa silloin tällöin ohikavelevän, hyvin pukeutuneen ihmisen hajuvesi. Varsinaista tuoksujen juhlaa!

Kävin ostamassa Digivideokameran. Nyt voin aloittaa kuvapäiväkirjan pitämisen. Ehkä teen videokollaasin "runoilijan luisumisesta mielipuolisen yhteiskunnan renkaan alle, joka on ryttyyn lyöty leskenlehti".

Ehkä aloitan kuvaamaan kotipornoelokuvia. Tekisinkö jollekin puolitutulle naiselle niin? Kuvaisin salaa kun nussin häntä takaapäin. Se ei ole rikos. Se ei ole edes rike.

Pitäisi alkaa juopottelemaan Punaviiniä jälleen. Punaviini pitää mielen virkeänä. Jos joisi vain punaviiniä ja söisi leipää, niin silloin olisi jo pitkällä itsensä löytämiseksi.
Kaljaan en aio enää koskea.
Olen tehnyt vakaan päätöksen, että kirjoitan enemmän runoja tänä talvena ja ensi kesänä kuin aikoihin. "OJA" - pitäisi saada valmiiksi. Se on jo pitkällä, mutta ei millään meinaa löytää muotoaan.

Kahvi tuoksuu. Asioita joita on kaivannut; kahvin tuoksu.
Asia jota tulen todella kaipaamaan.. kahvi ja tupakka aamulla parvekkeella ennen liikkeelle lähtöä.
Mistään ei pitäisi karsia, mutta kun elämä on kiikkulauta, jota kannattelee mielihalujen hartiat.

Sunnuntaissa leijuu kuolema.