Blogi

Kun on tarpeeksi kauan hiljentynyt itsensä kanssa tulee huomanneeksi, ettei hiljaisuus ole hiljaisuutta, vaan pukeutumista omien uskomustensa hiljaisuuteen. Tilanteita, joita värittää mielenkiinto olemassa olosta. Jotain mitä tavoitella, kunnes huomaa olevansa kadoksissa oman itsensä kanssa.

Olen peräänkuuluttanut rohkeutta itseltäni, koska koen olevani tavallista rohkeampi. Minulla on siihen siis varaa. Minä en ole häviämässä itselleni, saati omille mielikuvilleni. Minä olen ollut aito jokaisessa tilanteessa. Rohkeaksi minut tekee se, että uskallan olla sitä mitä olen.. enkä peittele itseäni hännystelijäjoukon taakse. Minä en myöskään esitä mielipiteitäni kenenkään toiveena, kuten eräät ihmiset, vaan aivan aitoina mielipiteinä. Jotkut ovat näistä mielipiteistäni ottaneet itseensä.. syytä tälle en tiedä. Ehkä he ovat vain heikkoja laumaeläimiä, joiden merkitys on tehdä "jotain" ollakseen "jotain". Tämä ei tietenkään ole väärin.

Joillekin minä olen jotain mitä he kertovat minun olevan..
Tämän jälkeen he halventavat tätä itse luomaansa näkemystä siitä marionetista, jonka kaavun he ovat osakseni asettaneet. Tämä johtuu tietenkin siitä, että heillä ei ole mielipiteitä mistään. He vain toistelevat samoja asioita. Mielenkiintoista on kuitenkin se, miksi he ensin antavat jonkin tietyn arvolatauksen jollekin, ja sitten kritisoivat sitä.. koska se ei miellytä heitä. Aivan kuin heiltä uupuisi se Jumaluus, joka esimerkiksi minulla on. Taito tuntea se mitä ajattelee. Se heiltä puuttuu. En minä heitä voi inhota. He ovat lapsia siinä missä kaikki lapset, ja lapsella on oikeus sanoa mielipiteensä. Se on hyvä ja kehittävä tekijä lapsen kohdalla.

Lapsena oleminen yhteiskunnassamme onkin juuri sitä, mikä estää suurinta osaa näkemästä totuutta. He hyväksyvät sokeasti ne "totuudet", joita heille heitetään revittäviksi. He saattavat puolustaa jotain sellaista, mikä on heiltä itseltään pois. He eivät suostu näkemään mitään sellaista, mikä saattaisi näyttää heille todella.. mitä elämä on. Koska se.. se olisi liikaa heidän märehtijän aivoilleen. Missä menee raja, jonka ylittäminen tulee henkisesti liian kalliiksi näille ihmisille? Tarvitsenko minä niitä ihmisiä joiden kanssa olen eri mieltä asioista? Missä on kohtuus näiden ajatusten välillä?

Henkisesti liian kalliiksi tulee raja, jossa ihmisen pitää pystyä hylkäämään näkemyksensä ja olemaan aidosti alaston omien uskomustensa edessä. Pitää saada itsensä kiinni jokapäiväisistä valheistaan, että ymmärtää mitä on olla olemassa. Pitää myöntää, ettei osaa olla ilman sitä ihmistä, sitä asiaa jota välttelee sydämensä kyllyydestä. Miksi näin? Koska olemassa olemisen merkitys on aina merkityksellistä.. paitsi silloin kun sille antaa merkityksen. Merkityksen antaminen olemassa ololle on suurin virhe olemassa oloa vastaan. Ihminen jonka ainoa tehtävä on selvittää itselleen syy olevalle, omalle merkitykselleen on häviäjä. Sellainen, joka ei aidosti uskalla olla ihminen ei ole ihminen, ja jokainen joka on eri mieltä, vastatkoon tähän.

Miten on sitten silloin, kun jollekin asialle annetaan nimi. Monopolisoidaanko se silloin jonkin asian työkaluksi, vai annetaanko sen olla olemassa sellaisenaan? Minua olleen syytetty valehtelijaksi.. ja mitä todennäköisimmin minä sellainen olenkin.. ainakin niiden piirissä, joille minun esittämäni totuus on väärä. Ne, joille minun sanomani asiat ovat hyppykeppejä seuraavalle tasolle, ja ne, jotka hyötyvät välillisesti näistä "omiensa piireissä" esitetyistä totuuksista. Politiikkaa on se, kun jollekin annetaan arvo, jonka merkitystä määritellään massojen tasolla niin, että hyöty on maksimoitu. Voidaan esimerkiksi sanoa, että asia on näin ja näin. Ja tämä toimii hienosti.. niin pitkään kun pysytään omien parissa. Muiden totuutta ei hyväksytä. Tällaiset ihmiset eivät osaa olla aitoja omiensa parissa. Itseasiassa; he ovat vaaraksi usein koko lähiympäristölleen. Tai en minä tiedä. Mutta näin sen luulen olevan.
Aito ihminen ei pelkää läheistensä/saati muiden reaktiota totuuden edessä. Totuus parantaa ajattelua. Ristiriidat kehittävät ajattelukykyä. Homogeeninen ajattelutapa ilman kritiikkiä on typeryyden maksimointia ja jokainen joka siihen alistuu, alentaa itsensä joukon typerimmän tasolle.

Miksikö minä vaahtoan näistä asioista aina ja uudestaan? Koska joillekin ihmisille on ollut tärkeää mollata minua saavuttaakseen huomiohetkiä. Ei sillä, että sillä olisi merkitystä, mitä he ovat valheillaan saavuttaneet, vaan sillä, että he ovat epärehellisiä läheisilleen.

Taannoin kirjoitin blogiini merkinnät "arkipäivän seitsemänpäivää" (http://www.city.fi/yhteisot/blogi/californi/31728/) ja "on vain oleva" (http://www.city.fi/yhteisot/blogi/californi/51370/). Näillä merkinnöillä on ollut kenties suurin merkitys sen suhteen, miksi haen itselleni oikeutusta totuuden puhumiseen, oman itseni vuoksi. Jotkut ovat tosin antaneet itselleen merkitysarvon, jonka mukaan he ovat blogini päänäyttelijöitä. Ei. Ei pidä paikkaansa, ja jokainen, joka osaa ajatella vähänkään, ymmärtää sen luettuaan blogiani. Jokainen, joka lukee syytöksiä blogiani kohtaan, ja ottaa ne sokeasti totuuksina, jää roikkumaan yhden totuuden varaan.

Ehkä siinä, että se joku, joka on loukkaantunut jostain sanomastani/kirjoittamastani asiasta, on löytänyt jotain, mikä vie eteenpäin ja jalostaa ajan kanssa myös hänen (kuin myös minun) tapaansa nähdä maailmaa ja ajatella.

Olen pitkään pohtinut kansalaisten näkemystä siitä, mitä he ovat. Virta vie kaiken, eikä se ole virran syy. Kun joku asettaa jollekin painoarvoa, jossain tietyssä suuhteessa, niin hän päätyy asettamaan omia psyykkisiä vajavaisuuksiaan toisten IDIn osaksi. Tähän olen itsekin syyllistynyt, ja syyllistyn edelleen, mutta olen myös myöntänyt, että jokainen typeräksi haukkumani ihminen on kanssani aidosti typerä, ja jokainen aidosti typerä ihminen on rohkea, ja kanssani aidosti, rohkeasti typerä. Tämä on tietenkin pitkään tiedossa ollut fakta.

Ihmiset pelkäävät niitä asioita itsessään, jotka he kokevat/näkevät toisten heikkouksina. Vahvuutta ei ole. Me olemme kaikki yhtä vahvoja ihmisinä ja jokaisella on mahdollisuus olla yhtä älykäs, voittoisa ja ymmärtävä. Katsojan, tulkitsijan tehtäväksi jää, mihin kategoriaan hän asettaa tulkittavien kanssaihmistensä vahvuudet. Minä olen rohkeasti typerä, mutta samaan aikaan paljon älykkäämpi kuin keskiverto, rasismiin nojaava, väkivaltainen, television edessä kaikki päivänsä, korpea pelkäävä ihminen, jolle maailma on häpeääkin suurempi häpeä.

Tekeekö tämä minusta jollain tapaa vastustajan niille, joiden on vaikea hyväksyä tätä? Viimeaikoina osakseni saama parjaus on ollut omiaan lisäämään sokeuttani näitä parjaajia kohtaan. Olen nostanut heitä myötävaikutuksellani näkyviin ja ihan syystä! He ovat ansainneet sen! He ovat aidosti minulle vihaisia siitä, että olen heille saavuttamattoman voittoisa! Enkä minä heitä siitä syytä. Siihen heillä on oikeus. Ja on kohtuullistakin kadehtia jotain sellaista, mihin on vielä matkalla. Tähänhän koko elämän mielekkyys perustuu; asioiden saavuttamiseen, mielenkiintoon elämää kohtaan. Ei sen vuoksi kannata kirvestä kaivoon heittää. On hyvä, että löytää elämästä jotain mielekästä, jotain merkittävää, eikä vain koe elämää häpeällisenä tapahtumana, jossain rasismin, massahurmoksen peittämän kaavun alla. He todellakin ovat ansainneet tämän! He todellakin ovat ansainneet mahdollisuuden tähän, mutta eivät niin, että auttaisin heidät perille asti. Siihen heidän pitää löytää omat keinonsa. Siksi minä en halua antaa mahdollisuutta päästä avoimeen debattiin kanssani näille ihmisille. En minä voi olla oppaasi matkalla elämään. EN minä voi opettaa sinulle mitä elämä on. Ja tämä ei ole näin vain minun kohdallani. Tämä pätee kaikkien kadehdittavien ihmisten kohdalla. Minä kadehdin luontoa sinänsä. Olen aina askeleen jäljessä sen suhteen, mitä luonto tarjoaa. Metsät ovat juuri nyt kauneimmillaan. Ei enää niin vihreää ja lehdet ovat pudonneet. Pidän niistä äänistä, kun lehdet kahisevat jaloissani. Ne muistuttavat talven tulosta. Talvella minä kaipaan kesää, koska se on saavuttamaton keskitalven pakkasilla, jotka tätä nykyä ovat käyneet vähiin.

- - - -

Ehkä sen naisen päässä ei liiku mitään
sanon ystävälle kerrottuani
tarinamme se on suu auki
hämmästyneenä, kuin lapsella
Jouluaamuna. Se on psykopaatti.
Siksi se ei kai ikinä hiuksiaankaan pessyt
sanoo naapuripöydän muori
kukkahattunsa suojista. Se katselee salaa
kääpiöpornoa ja sen vanhat sukkahousut
kastuu haarovälistä, kun sisään kävelee
natsipukuun sonnustautunut poliisi.

Kiiltonahkahaalareissa kulkeva
tarjoilija kantaa peniksen näköisiä
banaaniannoksia Kuurojen Liiton
pöytään,
ne viittoo ja sytyttelee
tupakoitaan. Näen savuvanoissa hyvin
vähän asiaa ja ihmettelen kuinka ne osaa
tuollaista kieltä, jota ei edes ole.

Pihalla sataa ensilumi toista kertaa tänä vuonna.
Suomenliput on salossa ruotsalaisuuden päivänä.

- - - -

Jos joku väittää, että elämä on rankkaa..
..on minun pakko kysyä häneltä..

"Verrattuna mihin?"

Ymmärrän kyllä, miksi ihmiset ovat keksineet Jumalan, mutta en sitä miksi he ovat keksineet epäjumalat.

- "Viiltääkö se sinuakin?"
Ei kukaan tuollaista kysy
jos on tosissaan rakkaudessa.
Sinä pistit päähäsi ruman lakin.
Kaadoit muistikirjani sivut
viemäriin ja
väitit ettei sokeilla ole sellaisia tunteita,
joista ne voisi kirjoittaa
kirjan. -

Ajatukset tulevasta ovat kirkastuneet huomattavasti viimeaikoina. Olen viettänyt viimeiset pari päivää aikaa rakkaitteni parissa ja saanut tunnustusta täysin tuntemattomilta ihmisiltä elämäntyöstäni, kirjoituksistani ja älykkyydestäni. Minulla on hyvä nainen, ja paljon uutta puhtia toteuttaa itseäni kaikessa mihin ryhdyn! Kaikki on enemmän kuin hyvin, ja tänään on perjantai! Mutta mikään näistä ei lämmitä niin paljoa kuin se, kun huomaa olevansa kerta toisensa jälkeen oikeassa. Asiassa kuin asiassa. Joillekin tämä tuottaa päänvaivaa, joillekin ahdistusta. Heidän kanssaan ei pitäisi lähteä asioista keskustelemaan, koska se tuottaa heille vain sairaalloista mielihyvää. (Siis keskustelu kanssani) Voi hyvänen aika! Pääsevät keskustelemaan jostain sellaisesta asiasta kanssani, mistä eivät ymmärrä tuon taivaallista! Mahtaa siinä yhden jos toisenkin natsi-ihannetta kunnioittavan ihmisen housut kastua.

Niin. Heille minä olen pelle, naurettava häviäjä. Juuri sellainen kuin he haluavat minun olen. Ja se heille suotakoon. Olenhan aiemminkin kerrannut, että jokaisella on oikeus olla aidosti typerä. Heille keskustelu kanssani on kunnianosoitus! Koska he kuvittelevat, että minä tunnustan heidän ideologiansa olemassaolon ryhtymällä debattiin heidän kanssaan. Harvempi heistä vain valitettavasti on todella aidosti typerä. He haluavat hallita. Ja se on väärin. Rohkeus puuttuu, vaikka uhoa on. Ihmisillä pitäisi olla rohkeutta olla aidosti typeriä. Rakastaa aidosti omaa idiään ja elää sen mukaan niin, että he menettäisivät kasvonsa. Sitä on vaikea monen hyväksyä itsensä osaksi. Kasvojen menetys on niin pahasta, että sen tekemiseen vaaditaan enemmän kuin isoja sanoja! Sen tekemiseen vaaditaan puheiden pitämistä! Sen saavuttamiseksi vaaditaan enemmän kuin rumia sanoja ja keinottelua! Sen saavuttamiseksi pitää olla älykäs! Aidosti typerät ihmiset ovat älykkäitä. Tarvitsee olla rohkeutta, jotta voi olla aidosti typerä siinä missä on älykäs. Ja sitä eivät ole ne, jotka asettuvat vastustamaan ihmisen oikeutta olla älykäs, tai typerä!

Nämä, jotka asettuvat vastustamaan ihmisen oikeutta olla ihminen, eli älykäs siinä missä typerä, ovat niitä, joiden halu on hallita muita voimakeinoin. Pelottelu on näiden ihmisten vahvuus. Parjaaminen kuuluu heidän hengissäselviytymisensä elinehtoihin. Heidän tarvitsee saada kertoa muille, kuinka muut eivät saa olla mitään, mitä ovat. Toisin on se, kun kerrotaan jostain mikä on jotain. He saattavat nähdä aidon rohkeuden heikkoutena vain, koska se muistuttaa heitä siitä kuinka lähellä he ovat heikkoutta, ja kuinka iljettävää heistä on se, että he eivät pärjää aidosti vahvoille ihmisille heikkoudessa. Ja saanen muistuttaa, että heikkous on kaltaiselleni ihmiselle hyve, siinä missä vahvuuskin. Ja tätä he eivät koskaan tule hyväksymään. He eivät koskaan todellisuudessa pääse iloitsemaan elämästä. He saattavat päästä iloitsemaan elämän tarjottavista (elämäntavat), mutta samalla he unohtavat, mitä elämä on.

Elämän rajat ovat kaikkialla yhtä paksut siinä, missä ne ovat ohuetkin. Elämä päättyy yhtä arvaamattomasti, kuin se alkaakin. Mutta siltikin suurin osa näistä laumasieluista, pelkureista etsii keinoja, joilla pyhittää elämän minimointi maksimiinsa. He eivät heittäydy elämään sokeasti vaan puolustelevat onnellisuuttaan sen varjolla, mikä heille on opetettu pyhäksi, tai minkä varjolla he hyötyvät eniten elämän nollaamisesta omiensa parissa. Väkivalta ei koskaan ole heille väärin, ja he ihannoivat voittojaan, jotka he ansaitsevat hännystelijöidensä mieliksi. Tämä siksi, jotta heitä voitaisiin hännystellä lisää.

"Puhtaat kädet on auki
sylinä huulet. Ikkunan takaa
tuulet puiden latvoja käy.
Pienin askelein
pitkin
sängynviertä
pimeässä, kuuluu
kengänlaulu läpi huoneen.
Ei ne tulleet meitä vastaan
tänne.
Nyt ollaan näin.
ilma velloo lämpöä puolipehmeänä
kämmenenä selälle."

Loppu on täydellinen
prologi,
tulevalle.

se on.
Alla olevan kommentin kirjoittaja on ottanut asiakseen
kertoa lähes päivittäin pikaviesteitse, blogikommenttien välityksellä minulle, mitä tunteita kirjoitukseni, ja persoonani hänessä herättää.

Siteeraus:

shiwan8 [Poista kommentti]
Tänään 19:00

Muotoilen uudestaan kun edellinen "ei liittynyt aiheeseen". On mielenkiintoista kuinka sinunlaisesi kehitysvammainen...ei kun kehitysvammaisten parissa työskentelevä ihminen omaa sairaan mielen, harhaisen käsityksen ympäröivästä maailmasta JA kyvyn kirjoittaa itsestään ihan niin kuin kirjoittaisi jostain toisesta ihmisestä. Tähän viimeiseen tuo ylläoleva on tavattoman hyvä esimerkki.

(Vastaan: henkilö tuohtui nyt siitä, kun poistin hänen varsin epäasiallisen kommenttinsa blogistani, ja kiitin häntä kertomalla, ettei kommentin sisältö ollut millään tavalla verrattavissa blogimerkinnän sisältöön. Hieman minua kummaksuttaa, näin kehitysvammaisten hoitajana hänen tapansa käyttää kehitysvammaisuutta jonain lyömäaseena, tai haukkumakeinona näissä keskusteluissa.)

Se että pidät itseäsi näennäisen uniikkina (lets face it, jokainen henkisesti keskenkasvuinen taiteilija on kuin klooni sinusta) ollessasi samalla täysin persoonaton, mikä myös ilmenee hyvin tästä merkinnästäsi, ei luo sinulle mitään ristiriitaa. Sinulle näyttää olevan täysin normaalina ajatus yksioikeudesta yksilöllisyyteen. Se että jos joku toinen oikeasti on persoona niin hänet leimaat välittömästi laumasieluksi. Tämä on ilmeisesti paha asia koska eihän ihmisillä saa olla kavereita tai ainakaan sellaisia jotka eivät ole kanssasi samaa mieltä.

(Vastaan: Minä en ilmeisesti saa kirjoittaa niistä asioista, joista kirjoitan. Harmi sinänsä. Mutta edelleenkin.. kyseisen henkilön blogimerkinnät ovat melko selventäviä tämän asian tiimoilta. Tosin, niitä ei pidä käyttää häntä vastaan, koska ne voivat olla esim. tuohtuneena kirjoitettuja heittoja, ja jokaisellahan on oikeus olla tuohtunut. Jopa minulla, joka puran tuohtuneisuuteni blogimerkintöihini.. joista sitten jotkut tuohtuvat, jne...)

Lämmin suositus sinulle minulta on ihan ikioman elämän hommaaminen koska mm. tämän merkintäsi pohjalta kuka tahansa ymmärtää ettei sinulla ole sellaista.

(Vastaan: kiitos tästä. Minulla on oma elämä. :) Haluatko joskus keskustella kanssani minun elämästäni? Silleen, jonkun ammattihenkilön luona. He ovat työtovereitani, mutta omaavat vahvan ammattietiikan ja ymmärtävät vaitiolovelvollisuuden merkityksen sosiaali- ja terveysalalla.)

Hyvää jatkoa. :)

(Vastaan: sinulle myös)
* * * * * *
kyseinen kommentti löytyy osoitteesta:

http://www.city.fi/yhteisot/blogi/californi/51370/

Tein sen virheen, että menin kommentoimaan shiwan8:n väkivaltaa ihannoivaa (ainakin minun mielestäni) blogikommenttia, joka etenee seuraavasti:

http://www.city.fi/b45908/

"Hyvään asiakaspalveluun...
...pitäisi lisätä mahdollisuus vetäistä avarilla vittumaista asiakasta, päähän. Taas eilen tuli täysin eri työtehtävän yhteydessä ruokakaupassa asiakas ilmeisen kiireisenä kysymään myyjää. Katsoin ympärilleni ja löysin myyjän jota ehdin juuri ja juuri osoittamaan kädellä ja aloittamaan lausettani kun tämä keski-ikäinen vitun idiootti narttu päätti alkaa vittuilemaan päällepuhumalla kuinka muka kukaan ei auta häntä ja kaikki vaan ohjailevat eri suuntiin missä ei kuitenkaan ole ikinä myyjää. Katsoin asiakasta varmaan sen näköisenä että viestini pääni sisältä välittyi ilman sanojakin ja yhtäkkiä tämä pässi tajusikin että osoitan myyjää. Tässä tilanteessa olisi mielestäni aivan oikeutettua kansanterveyttä edistävänä eleenä antaa kunnon isällinen heijariavari asiakaan päähän herätykseksi tähän maailmaan, tai edes luvallinen vastavittuilun ryöppy. Suostuisin tähän kohteluun helposti itsekin. Jos olen niin vitun mulkku että alan aukomaan naamaani ihmiselle jolla ei ole mitään tekemistä omien ongelmieni kanssa niin ansaitsenkin vähän kurinpalautusta. Muistutuksen siitä että en tasan tarkkaan ole missään sellaisessa asemassa asiakaspalvelijaan nähden joka oikeuttaisi vittuilemaan ilman mitään syytä.

Maailmassa on virhe, kusipäisyys ei ole rangaistava oikeuskäsite.

Californin huippuyksinkertaistetun tahallaan väärin ymmärretyn kommentin vastaus:

Niin siis koko "palauttamisen" pointti oli muistuttaa ainoastaan siitä että mussutuksen kohde ei ole juurikaan koskaan syypää valittajan ongelmiin. Ja ei, lapsia ei lyödä, kyseessä oli sen ikäinen henkilö että päässä pitäisi olla edes vähän sitä kapasiteettia tajuamaan kenelle on syytä aukoa naamaansa ja kenelle ei. Kyse ei ole mistään itsetuntohommasta koska se ei todellakaan ole minulta pois jos jollain muulla on paha päivä vaan siitä että jos kerran ihmisiltä odotetaan itsehillintää niin sitä odotetaan kaikilta ja ne jotka eivät siihen pysty saavat sitten ansaitsemansa vastauksen.

Ja joo, jos mulla on teini-ikäinen pentu joka käy vaikka vittuilemassa jollekkin turvallisuusalan työntekijälle, potkaisee samalla ikkunan paskaksi jostain autosta tms. ja kyttikseltä noudettaessa sillä on vähän mustelmia ranteissa niin kysyn kyllä ensin mitä on tapahtunut ja kuullessani totuuden, jonka saan 90% varmemmin luovuttavalta poliisilta kuin pennultani, kuittaan tapahtuneen sillä että "sitä saa mitä tilaa" ja saamani laskun pennun viikko-/opiskelurahoista. Tapakasvatusta ja elämän realiteettien esilletuontia, ei sen kummempaa.

Teoilla ON seuraukset. Kyse on vaan siitä missä ja mitä tekee ja kuinka paljon pistää vastaan kun siitä jää kuitenkin kiinni.

Edit: Jos jollekin jäi nyt epäselväksi niin kyse ei ole nyt suoranaisesti asiakaspalvelun muokkaamisesta nykymaailmaan soveltuvammaksi vaan ihmisten asenteiden muokkaustarpeesta yhteiskunnallisella tasolla. Joillakin kun on tapakasvatus jäänyt pienenä saamatta, hyvänä esimerkkinä tuo alla oleva Californi, niin joskus varmasti jokaista meistä houkuttelee ajatus mulkusti käyttäytyvän ihmisen ojennuksesta."

..ja tässä kommenttini shiwan8:n blogimerkintään:

californi
31.8.2007 12:32

Oletko tosissasi?:O

Huisin uhkea näkemys siitä, mihin turhautunut asiakas pitää sysätä.

Että "isällisellä avarilla" eteenpäin. Entä jos kyseessä olisikin sinun lapsesi?
Hyväksyisit varmasti että joku vitun paljon pumpattu sadistivartija mäiskisi häntä päin näköä avarilla moisessa tilanteessa.. Melkein tekisi mieli kysyä, että missä firmassa sinä työskentelet.. koska minä en ainakaan halua tietää tuollaisien fantasioiden vellovan niiden ihmisten luukuupassa, joiden tehtävä on 'suojella' näitä kansalaisia, joiden on pakko ostaa päivittäiset elintarvikkeensa näistä pisteistä.

* * * * *

Ei tarvitse ajatella paljoakaan huomatakseen mikä tässä nyt on ongelmana.

Pitäisikö meidän aktiivisesti, provokatiivisesti kirjoittavien henkilöiden lopettaa kirjoittaminen vain, koska tällaisia henkilöitä löytyy, joille me tuotamme näinkin suurta päänvaivaa?

Joskus niinä aikoina, kun lajimme eli vielä yhdessä niin, että ryhmän jäsenet tunsivat toisensa muutenkin kuin nimimerkin, pelkän nimen perusteella, voitiin puhua rehellisyydestä. Pseudoryhmien kehityttyä ihmisten lojaliteetit ovat saaneet uusia muotoja. Voidaan myös puhua sidoryhmistä, joka on tuttu termi yritysmaailmasta. Eli, jokaisella ryhmällä on omat tapansa, omat ajattelumallinsa, omat sisäiset sääntönsä isojen linjojen sääntöjen ohella.

En voi kuitenkaan väittää, etteikö näin olisi ollut jo "luolamies" aikoina. Todennäköisesti niihinkin aikoihin ollaan luotu ristiriitoja omien etujensa nimissä.

Tänä päivänä tämä on varsin selvästi nähtävissä. Perinteinen malli ei ole muuttunut; On ajattelutapa, jonka mukaan yksi keksii ajettavan asian ja kerää mahdollisimman suuren ryhmän taakseen ajamaan asiaa. Tätä me voimme kutsu vaikka ISOKSI PÄÄRYHMÄKSI.

ISOON PÄÄRYHMÄÄN kuuluvat ensimmäisinä tavoitettavat tukijat. ISON PÄÄRYHMÄN jäsenet ovat yleensä sokeinta tukijajoukkoa, jolle syötetään samanaikaisesti ajettava asia, Manipuloitu näkemys, johon ollaan sisällytetty joku menneiden aikojen fakta, esim. se "kuinka minä olen tästä jo teille kertonutkin..". (faktan ei tarvitse oikeastaan edes olla fakta. Riittää, että ISO PÄÄRYHMÄ muistaa tapauksen hämärästi. Yleensä se on Asiaa ajavan henkilön oma tuotos totuudesta, paras mahdollinen TOTUUS, jolla ajetaan omaa asiaa eteenpäin.)

ISOON PÄÄRYHMÄÄN ollaan usein sisällytetty ne, joiden ajattelun taso ei yllä tunteiden yläpuolelle. Tunteilla en tarkoita nyt Tunneskaalan tunnerypästä, vaan sitä osaa, joka saa ihmiset esim. ajattelemaan asian niin, että tämä on oikein, koska me puolustamme tämän yhden ihmisen (sen joka ajaa asiaa) oikeutta ajaa asiaansa jotain isompaa vastaan. Isommalla voidaan tarkoittaa mitä tahansa. Se voi olla fyysisesti, henkisesti, älyllisesti tai uhkakuvana isompi, vaikka todellisuudessa mikään näistä ei toteudu muuten kuin asiaa ajavan henkilön tarinassa. Suurin osa ISOON PÄÄRYHMÄÄN kuuluvista jäsenistä ei tunne kohdetta, asiaa, tilaa tai hetkeä jota he kuitenkin raivoisasti vastustavat. ISON PÄÄRYHMÄN toiminta on yleensä ilkkumista ja uhkauksia. Suoranaiset herjat, ja isot perättömät, sairasmieliset vihjailut ovat tälle ryhmälle oivaa käyttövoimaa. Asiaa ajavan henkilön ensimmäinen askel on otettu. Nyt Asiaa ajava henkilö voi lähteä toimimaan seuraavalla tasolla. Tätä seuraavaa tasoa voidaan kutsua nimellä UUDET JÄSENET tai TUTUSTUJAKUNTA. Näiden ihmisten kanssa Asiaa ajava henkilö toimii neutraalissa vuorovaikutussuhteessa. Hän saattaa tehdä itsestään Uhrin, mutta kuitenkin vain sillä tasolla, että koko hänen Uhriutensa on hänelle silkkaa huvinpitoa. TUTUSTUJAKUNTA on hyvää maastoa positiivisen myötävaikutuksen luomiseen. TUTUSTUJAKUNTA ei koskaan tiedä mitä on tapahtunut, mutta ISO PÄÄRYHMÄ pitää huolen siitä, että Asiaansa Ajavan asia tulee selväksi ISON PÄÄRYHMÄN asiantuntemuksen mukaan. Asiaansa Ajava henkilö jättäytyy tämän ulkopuolelle. Hän kenties vain myöntelee ISON PÄÄRYHMÄN näkemyksiä. Miksi riskeerata hyvin alkanut kampanja. TUTUSTUJAKUNTA tai UUDET JÄSENET imevät siis "totuuden" ISON PÄÄRYHMÄN luomasta Asiaansa Ajavan henkilön "vaalikampanjasta". Tähän vaiheeseen liittyy ns. kyselyvaihe: "Voiko oikeasti olla noin..","ei tää voi olla totta..","Kyllä noita riittää kuule, jaksamista sulle, onko tää totta..". Näihin kysymyksiin Asiaansa Ajava kuitenkin aina vastaa. Täydellinen Illuusio on muodostumassa.

Seuraava vaihe on asiaan tutustuttaminen. Asiaansa Ajava henkilö aloittaa tarpeeksi suuren myötäjoukon tukemana mustamaalaamisen. Hän heittelee totuuksia, jotka on tarkasti ja älykkäästi irroitettu asiayhteydestä. Hän sotkee kannattajajoukkonsa ajattelua liittämällä väitteisiinsä selvästikin erotettavia herjoja, jota tekevät hänen tarkoituksistaan vieläkin pitävämpiä totuuksia. ISO PÄÄRYHMÄ puolustaa Asiaansa ajavan henkilön näkemyksiä vihjailemalla Asian suhteen irrationaalisin keinoin. Keskustelusta tulee yhteisen asian puolustamista, joka ei kuitenkaan ole yhteinen asia, koska lähtökohdat on unohdettu. Asiaansa ajava henkilö kertoo, ja muut myöntelevät. Koska tämä on viimeinen vaihe tämänsuuntaisessa toiminnassa, tähän vastaaminen aiheuttaa vastauksen ruotimista, pelkästään omien piirissä. Myötätuntoisuuden kohottamista, omiensa joukossa. Melkein niinkuin Natsien kokoukset, joihin ei päästetty muita kuin natseille myötämielistä väkeä, ja prosentin verran epäiliöitä.. joille kävi sitten käsittääkseni todella huonosti. Epäilijöitä ei aina edes tarvita; riittää kun on vihan kohde. Hänelle saatetaan antaa jopa mahdollisuus vastata, mutta vastaus mitätöidään sosiaalisen paineen luomalla idiotismilla.. omien joukossa.

Tämä on erittäin toimiva malli. Ei käy kieltäminen.
Tässä esitetyt näkemykset saattavat johtaa tekstin osien nimeämiseen. Tämä ei ole tarkoitus. Ainakaan allekirjoittaneen mielestä. Tälle saatetaan antaa myös arvoa, mikä ei myöskään ole tämän tarkoitus. Allekirjoittanut on referoinut tämän tekstinsä kirjoittamansa tutkielman pohjalta, ja on saanut tästä jo kertaalleen arvosanan.

Kirjoittaminen on oiva tapa tuoda julki epäkohtia ympäristössään.
Se on jokaisen ajattelevan ja tuntevan kansalaisen oikeus ja velvollisuus.

Valitettavaa olisi
jos me emme kirjoittaisi julki...

..Totuutta.

Ja miksi se on vaivaksi eräille?

Se harmittaa niitä, joilta puuttuu realistinen todellisuudentaju ja kyky ymmärtää maailmaa virheettömänä. Joillekin elämä on ristiriitaisuuksien viljelyä, voiton saavuttamiseksi. Joillekin selän takana puhumista ja liittolaisten keräämistä omiensa joukosta. Ihan niinkuin nämä liittolaiset eivät olisi jo jollain tapaa hänelle/heille myötämielisiä. Lojaalius ratkaisee, mutta vain niin, että se on suotuista "omille". Harvemmin esimerkiksi näin ahdasmielisessä portaalissa kuin city.fi kaveriporukka lähtee vastustamaan omiensa näkemyksiä, vaikka tietäisivätkin ne vääriksi. Tämä toistuu jokaisella yhteiskunnan osa-alueella, niin pitkään kun se on myönteistä omalle tunnepohjalle. Ajattelulle ei ole sijaa näissä piireissä. Ajattelu tuhoasi nämä piirit liian nopeasti, ja valehtelijat jäisivät kiinni itselleen ja muille esittämistään valheista. Tämä ei siis ole pelkästään city.fi - yhteisön ongelma. Tunteet toimivat sokeasti. Ajattelu vaatii kritiikkiä, ja ennenkaikkea kykyä kritisoida omia näkemyksiään tunteiden edessä.

Näille ryhmittymille suurin ongelma on se, jos joku lähtee kritisoimaan heidän näkemyksiään maailmasta. Heidän näkemyksensä kaipaa jatkuvaa vahvistusta, todentamista, juhlintaa ja ihailua, mutta samalla näiden ryhmien jäsenet ovat sokaistuneet omassa mahtavuudessaan siihen, kuka heitä ihailee. Pelkuruus on heidän IDIään kantava voima, jota ruokitaan passiivisella uhkalla, sosiaalisen paineen alla. Mitä typerämpiä väittämiä esität kritisoivasta osallisesta, sitä suurempaa ja loistokkaampaa on voittokulku omien joukossa. Mitä törkeämpää paskaa heittää kritisoijan naamaan, sitä hämmentyneemmin ja makeammin omien ryhmässä naureskellaan tilanteelle. Ja sitä tiiviimmäksi kasvaa idioottien liitto näissä ryhmissä. Mistä tuleekaan se sanonta, jonka mukaan "joukossa tyhmyys tiivistyy"?

Vastustuksesta huolimatta, minun on pakko vain olla ja ihmetellä eräiden ihmisten typeryyttä. Heidän on hyvä inhota kaltaisiani syvästi tuntevia ja intohimoisesti ajattelevia, paljon lukeneita kansalaisia. Heidän ratkaisumallinsa on aina panetteluun ja mollaamiseen liittyvä, omiensa piireissä tapahtuva asioiden ruodinta. Heikkous heissä saa aikaan rumia esiintymiä, ja heidän mielenlaatunsa kärsii vajaudesta aina heidän aloittaessaan ajattelua. Itsensä kritisoiminen ei kuulu näiden ihmisten tapoihin. Sen sijaan, he etsivät liittolaisensa niiden joukosta, joilla on heihin heikoin mahdollinen side. Liittolaisen voi tarvittaessa hylätä, mutta parhaimmassa tapauksessa hänestä hyötyy sekä fyysisesti, kuin henkisestikin..

Tämä on tätä päivää. Tämä paistaa läpi suurimman osan ajattelusta. He tarvitsevat kehuja ollakseen jotain omiensa joukossa. Häviäjät! He tarvitsevat jotain taakseen ollakseen jotain omillansa. Kuinka säälittävää. He likaavat heidän malliaan vastaan nousseet.

Ja lopulta. Lopulta,
he eivät puhu enää omilla sanoillaan.