Blogi

Minusta on tullut vanha. Tai sitten olen ollut sitä jo niin kauan, etten enää muista kuka olen, missä olen ja miksi. Epäluuloisuus on kasvattanut merkitystään siinä, minkä piti olla järjellä ajatellen selkeää.. sitten kun on aikuinen. Olenko minä aikuinen? Hyvällä omalla tunnolla voin sanoa olevani. Eikä se kai ole pahasta. En minä tiedä. Aikuisena olen kuitenkin kaikkien elämieni aikakausien ikäinen, toisin kuin nuoret, jotka ovat vain nuoria. Tämä lienee myös syy siihen, minkä vuoksi en meinaa muistaa kuka olen. Myös ymmärrykseni siitä; missä olen ja miksi on jollain tapaa puutteellista. Ongelmaksi tässä on muodostunut se, etten enää ymmärrä minulle luotujen odotusten merkitystä.

Odotukset tulevaisuuden suhteen rakentuvat niiden puolihuolimattomien toiveiden ympärille, joilla mahdollistetaan käännekohdat elämässä. Suunnataan alitajuisen sokeasti kohti jotain tiettyä pistettä. Kadotetaan paljon asioita pyrkimällä johonkin "tiettyyn" tilaan. Menestys määrittelee merkityksen myös luovan valtaväestön keskuudessa. Harvempi tekee enää "omaa" juttuaan. Erään entisen tyttöystäväni ystävä oli tällainen "taiteilija". Se pukeutui oudosti. Siinä se. Se kokeili puhua oudosti ja minua varoiteltiin väittelemästä sen kanssa taiteesta, koska se oli vaarallinen hermostuessaan. No, eipä ollut. Itseasiassa; se poika oli hyvin pinnallinen ja olematon. Hienot, oudot vaatteet, sopiva slangivivahde, vähän niinkuin Ville Valo, mutta liian selvästi Ville Valo. Niinkuin tätä nykyä liian moni nuori "taiteilija". Sen nimikin taisi olla Ville, tai jotain sinne päin.

Ei se itseään esitellyt, kun halusi olla niin erilainen. Minä en viitsinyt sanoa sille, että erilaisuutta ei kannata koota noin tunnetuista hahmoista, mikäli haluaa olla erilainen. Ja sitähän se taisi haluta. Olla erilainen. Se oli kateellinen erilaisille ihmisille. En tiedä pojasta sen enempää, kun en saanut tutustua kuin ohi kiitävän hetken likaisen keittiönpöydän ääressä. Se tyyppi oli vaan jotenkin niin imelä, että hävetti sen puolesta. Mutta se siitä.

Näitä ihmisiä riittää. Heille ei ole selvää ryhmää koska he kokoavat itsensä monesta eri osatekijästä, joiden päälle lyödään nimimerkki. He tekevät asiaa ehdoilla, joiden selvittämiseen he eivät halua käyttää aikaa. Periaatteen ihmisiä. Hymähteleviä ihmisiä, joille kaltaisteni ihmisten puhe on aina kritiikkiä "johon kaikilla on oikeus", mutta "vain jos kritiikki on hyvää kritiikkiä". Ja sitähän se ei ole. Niin, tässä kirjoituksessani minä en käsittele kritiikkiä. Minä käsittelen merkitystä sinänsä. Miksi ollaan sitä mitä ollaan ilman vaihtoehtoja. Koska vaihtoehdoista puhuttaessa pysytään tietyissä rajoissa. Luodaan "taidetta, vain taiteen vuoksi!". Tiedetään jo tehtäessä, että tätä se taide nyt on! Tätä sen pitää olla. Vaihdetaan vaatteet, syödään heinää ja ollaan taiteilijoita. Samalla ei kuitenkaan ymmärretä, miksi jotkut pitävät ihmeellisenä sitä, miten televisioon ilmestyy kuva. Tai, että mitä ainetta puu on. Tiedetään jo ennalta. Tiedetään mitä halutaan. Ei lähdetä sokeasti tekemään. Tarvitaan piste jota kohti suunnata.

Eräs melkeinpä aidosti typerä ihminen kommentoi kirjoituksiani city.fi:n blogissa sanomalla, että "ei se että on taiteilija lunasta oikeutta olla munaton - ".

Munaton tarkoittaa tässä tapauksessa rohkeutta. Rohkea on ihminen, jolla on päämäärä. Minä etenen sokeasti. Uskon sokeasti. En koskaan todellisuudessa tiedä, mitä olen tekemässä..

Ehkä hän ei ollutkaan aidosti typerä. Ehkä hän halusi vain hallita.

"jossain on satanut koko viikon
ja jos vielä sataa enemmän
niin sen maan kaikki ihmiset
hukkuu mutaan.
Jatkoin aamukahvin juomista.
tupakka horjui
vasemmassa kädessäni."

Aamulla kävellessäni Tammelantorille katselin kuinka puistokemistiä laitettiin peiton alle. Ei sitä enää mikään vaivannut. Se oli siirtynyt johonkin parempaan paikkaan. Tai mistä minä tiedän. Kuolluthan se oli. En jäänyt katsomaan sen tarkemmin. Lokit kaartelivat sen yläpuolella hetken kun se makaili puistokivetyksellä käsi repsottaen muovin alta.

Tammelantori oli täynnä ihmisiä, joiden mielenkiinto oli jossain muualla kuin kuolleessa puistokemistissä. Ne lukivat tarinaa "myrkkyhoitajasta", joka oli myrkyttänyt ne "kehitysvammaiset, avuttomat ihmiset - - ja työskennellyt lastenosastolla paikallisessa sairaalassa opiskeluaikanaan". Niille maistui kahvi ja munkki, ja ne lihavat verkkaripukuiset miehet nauroivat likaista hörönauruaan niin, että sokerihiput varisivat niiden mursuviiksistä likaisille puutarhakalusteille, joilla torimyyjät tekevät hetkellisestä toriruokailusta helpompaa asiakkailleen. Samalla paikalliset mummut taivastelivat, kuinka joku voi olla "niin sairas, että myrkyttää avuttomia kehitysvammaisia, jotka ei oo kenellekään mitään pahaa tehneet..".

Puistokemisti laitettiin autoon jossain niiden katseiden ulottumattomissa. Saatoin lukea viranomaisten kasvoilta, kuinka ne miettivät eilistä jalkapallopeliä.

Mietin siinä hetken kuinka nämä idiootit tallaavat paskassa päivästä toiseen, mutta varovat astumasta uusilla kengillään oksennukseen, koska se on likaista ja inhottavaa. Kukaan ei ole kiinnostunut, ennen kuin paikallisella tasolla tapahtuu jotain niin isoa, että se saavuttaa juorulehtitason ja muuttuu sosiaalipornon Hardcore-versioksi. Puistokemistin kuolema on merkityksetön, koska se ei ole suora murha. Sillä ei ole merkitystä, koska kukaan ei jää kiinni siitä. Kukaan ei ole pistämässä insuliinia puistokemistiin, avuttomaan puistokemistiin, joka ei "koskaan ole kenellekään mitään pahaa tehnyt!" Mutta mikä antaa puistokemistille sellaisen elämän, joka vie hänet puistokemistiksi? Miksi oikeus sulkee silmänsä 40000€:n varkaudelta ihmisen kohdalla, joka aikoo työskennellä tehävässä, jossa hänellä on pääsy myös tappavien lääkkeiden luokse? Miksi tällä alalla (sosiaali- ja terveydenhuolto) työskentelee ihmisiä, joiden taustoja ei tarkasteta? Mihin tämä kaikki johtaa, kuka todella on syyllinen? Puistokemistiksi pääsee yleensä silloin, kun talous, henkilökohtainen talous romahtaa. Syitä henkilökohtaisen talouden romahtamiselle voi olla monia; rikkonainen lapsuus, päättynyt avioliitto, lapsen kuolema, ajatuminen rikoskierteeseen jne. Mutta mikä näillä kaikilla on yhteinen nimittäjä? Missä on näiden kaikkien tekijöiden apu silloin, kun sitä todella tarvitaan? Mehän maksamme veroja, että saisimme palveluita, joilla turvataan apu tällaisissa tilanteissa.

Miksi rahalla selviää rikoksesta? Koska rikos ei sinänsä kerro mitään ihmisestä. Yksinkertaista. Rahalla saa oikeuden sokeaksi, ja tästä tuskin tarvitsee sen enempää selvitystä tehdä, sillä jokainen, jolla on rahaa saa, ja pääsee tavoitteisiinsa, vaikka ne olisivatkin lain yläpuolella. Mutta muuttaako se ihmistä sinänsä? Tekeekö se ihmisestä "ei-rikollisen" kun hänellä on varaa maksaa? Mikä on esim. ihmisen hengen hinta? 20 000? 40 000? 100 000? Joidenkin sopimusten mukaan ihmisen hinta on noin 65 000. Jotkut humanistit kuitenkin väittävät, ettei ihmiselämää voi rahassa mitata. No ei varmaan niin. Toisella puolella maailmaa Ihminen pysyy hengissä alle dollarilla per päivä. Toisella puolella maailmaa ikänsä petipotilaana viettävän ihmisen henkeä pidetään yllä noin 1100e:lla per päivä. Jotkut lajimme edustajat eivät tule päivääkään toimeen, elleivät pääse shoppailemaan vähintään 100 000$ per päivä. On siis sanomattakin aivan selvää, ettei ihmiselämää voi mitata rahassa. Mutta miksi meillä sitten on lakeja, jotka ovat "kaikille sama". Minä en vaan ymmärrä.

Miksei tämän alan työntekijöiden taustoja tarkasteta. Yksinkertaisesti siitä syystä, että sijaisvaje olisi tällaisten tarkastusten jälkeen LIIAN suuri. Enkä tarkoita, että tämä johtuu nyt pelkästään siitä, että nämä kaikki tarkastettavat olisivat rikollisia. Työntekijöiden taustat pitäisi tarkastaa myös heidän terveytensä osalta, mielenterveytensä osalta, sen osalta ettei heillä ole mitään henkilökohtaisia kriisejä menossa. Miksi näin? Koska jokainen näistä tekijöistä saattaa johtaa ihmisen toimimaan vastoin kaikkia realiteetteja. Vastoin hoidettavien ihmisten turvaa. Mutta tässä unohtuu myös se, miksi tällä alalla on niin suuri sijaistarve..
..miksi tämä ala on niin isossa pulassa.

Oli miten oli. Syy löytyy aina huipulta ja siitä, kuinka hyvin käskevät elimet saavat muun rakenteen hapatettua. Kuinka syvälle henkinen ja taloudellinen korruptio menee..

Syylliseksi päätyvät ne, jotka oirehtivat.. eivät ne
joiden osallisuus pitäisi todella nostaa esiin.