Blogi

Baarimikkona työskentelevä tyttö taisi pelästyä minua. Siltä se ainakin näytti, kun astelin sen eteen ja tilasin ison oluen. 40-50vuoden päästä minulla tuskin enää seisoo. Mitä kaikkea tällaisena päivänä voikaan tehdä? Erektio tarvitsee ihan liikaa verta, ja elämäni on ollut niin monimutkaista viimeisen kolme vuotta, että todellisuudessa minä taidan inhota kaikkea sellaista mitä voi nussia. Minun pitäisi kuitenkin ostaa nahkatakki. Tänään postissa tuli tilaamani kengät. Ne ovat hyvät jalassa. Laihtuakin pitäisi. Tai en minä oikeastaan tiedä. Kai minä olen ihan tyytyväinen itseeni tällaisena.

Pelikoneet ohjaavat känniläiset ulos tällaisesta paikasta. Istuminen on raskasta nyt kun ei tiedä miksi istua. Onkohan minulla jokin diagnosoimaton maksasairaus. Kuinka montaa Minnaa minä olen ehtinyt nussimaan? En varmastikaan kovin montaa. On kuitenkin useita sellaisia nimiä, joita on vain yksi. Yhtään en kuitenkaan halua sanoa ääneen. Saisinkohan minä tuolta tytöltä. Sen nimi on Minna. Ainakin se vilkuilee minua siihen malliin. Helenan mukaan minulla on karismaa. Me puhuttiin joskus karismasta sen kanssa paljon. Mielestäni Helenalla on karismaa. Janillakin on. Yhdessä ne on siis aika karismaattisia. Tänään minä en aio lenkkeillä yhtään.

Kaikki on kai oikein nyt, kun ajattelee sitä miten asiat voisivat olla. Olen alkanut jälleen aivan vakavissani suunnittelemaan pakoa suomesta. Täydellinen elämänhallinta vaatii muutosta, joka tapahtuu ainoastaan ymmärtämällä. Minä en halua ymmärtää. Rauli B Somerjoki laulaa "Laivat". Pienenä minä inhosin tuota kappaletta. Ei tarpeeksi särmää. Ei yhtään söpö pimu. Taannoin istuttiin miehissä Petrin ja Jarkon kanssa iltaa Petrin pihassa ja grillattiin meksikolaista makkaraa. Silloin puhuttiin menneisyydestä tämän päivän mittapuulla. Juuri nyt tekisi vallan hyvää ottaa irti sen verran, että voisi palata hetkeen. Mihinkäköhän sekin johtaisi? Viina tekee pahoinvoivaksi. Tai sitten se on vain tämä yksinäisyys. Kumpaankaan en halua sijoittaa. Minä tarvitsen naisen. Jonkun joka pitää minusta huolta niissä asioissa, joita minä kaipaan. Viimeiseen kahteen vuoteen mahtuu ainoastaan yksi sellainen nainen. Se oli hyvä nainen. Sitten se jätti minut kun kiukuttelin sille. Minulla on ihan liikaa vapaata.

Alkoholistimies pummaa kaakaotani. Sanon ettei se ole minun ja ukkeli nappaa sen nenäni edestä. Jos olisin yhtään tavallinen, niin heitättäisin sen pihalle tästä paikasta, mutta tämä on enemmän sen paikka. Mikään ei saisi tavallisesti tulla tielle. Tämä on tuon juopon metsää, ja minä olen vain vieraisilla. Miksi siis alkaa Jeesustelemaan asiasta. Ylöspäin katsotaan aina kunnioituksella. Sama pätee tasa-arvoon. Sitä halutaan, mikä on parempaa. Puut on täydesä lehdessä. Maija Vilkkumaa laulaa satumaatangoa. Tästä musiikista tulee mieleen se Ulla. Se oli balettitanssija. Siitä naisesta en voi sanoa mitään mitä voisi ohjata sanalla "mutta". Minä en haluaisi kirjoittaa enää yhtään sanaa elämästä. Tämä on liian hyvä elämä kirjoitettavaksi niille, joiden elämä on tyhjää ja merkityksetöntä.

Kevät on parhaimmillaan. Istuskelin WM:ssä tovin. Ensi vuonna tähän aikaan minä en istu tässä, tai sitten istun. Kotini ei ole ollenkaan enää sellainen mitä haluaisin sen olevan. Väri on vihreänharmaa näin illalla. Poismuutto tampereelta ratkaisisi paljon. Tammelan puistokatu on hiljaa. Olut maistui yllättävän hyvältä. Eric Claptonin "Cocaine" jauhaa ilmaa.

Millä sanoilla minun pitäisi ajatella ollakseni enemmän vapaa.

IHONMUKAINEN TUNNELMA
VALJUUNTUNEELLA ÄÄNELLÄ
DIABOLISET PAPPISVIHKIÄISET
Olet minulle eksynyt lapsi tai
KOIRA. nuuhkimassa
u
u
d
e
n
maailman ilmaa
OVIA MENNEISYYDEN TAKAA.

Millä sanoilla minun pitäisi ajatella ollakseni vapaa? Se yksi nainen sanoi luettuaan tekstejäni, että "sinä olet Bukowskisi lukenut." Minun pitäisi tutustua Robin Williamsiin enemmän. Minä olen alkanut katselemaan ihan liikaa elokuvia ja myönnän liian helposti oikeuksia hiljaa olemiseen silloin kun minulle puhutaan. Totta puhuakseni; minä en koskaan kirjoita sellaisista asioista, jotka koskettavat ihmisiä. Pitäisi juoda kaakao nopeasti pois ja mennä johonkin. Kirjoittaminen Takkuaa. On liian hyvä olla.

ELÄVÄ PIHA
Aallon jälkeen. Ruutipuistossa
vanhan Arkkitehdin hautamausoleumi
rappeutuu tämän päivän sateissa.
MINÄ LUOTAN
ONNELLISIIN MATKAKUMPPANEIHIN
Kuka minua seuraa TÄNÄÄN?

*

VAIKEAT ALKUSANAT pyöreän
maailmankaikkeuden
loppupuolella.
Mallikansalainen ON SOKEA
VALUVA iho, huuma viileässä illassa.
En minä avaa SILMIÄNI
SILKKIPINTAINEN AJATUS
MERI..
HENGITTÄÄ AINOASTAAN SISÄÄNPÄIN.

*

- Onko teillä oikeutta?
Kuningas katseli jalkoihinsa,
puhui
sanoilla joita ei oltu käytetty aikoihin.
Vääristynyt taivas.
Ystävät nuolevat toisiaan vapaasti
likaisella pedillä aikajatkumo
sillä ei
ollut meille mitään
asiaa.
me puhumme puolitutuille
avoimemmin kuin kenellekään.
Hänen ihonsa kiilsi epätodellisen paljon.
Askeleet
kosteana irtoamisen ääninä.
Sali ON TYHJÄ.

Päätin jostain täysin odottamattomasta syystä mennä paikkaan jossa tätä nykyä tulee käytyä varsin harvoin. Tammelan kaduille. Totta puhuakseni kävelen joka ilta tunnin, ehkä kaksi näitä katuja, mutta tällä kertaa tein sen täysin ennalta odotetusti, vailla minkäänlaista suunnittelemattomuutta. Tein siis eräänlaisen suunnitelman, jonka mukaan minun tulisi edetä. Aurinko lämmitti maihinnousutakkini pintaa kivasti suunnatessani askeleeni kohti WM:n tuikitavallista, pähkinäpuupenkkirivistöä, joissa saattaa istuskella yhden kokonaisen iltapäivän ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Nyt ajatuksenani oli kirjoittaa useampi runo, muutama sivu novellia, päiväkirjaa ja jotain ihan muuta, mitä en osannut täysin vielä nimetä tässä vaiheessa. Aamulla herätessäni olin onnellinen, etten ollut herännyt liian myöhään. Tämä on roskamaastoa. Aluetta, jossa asuu roskaväkeä niin tiheässä, ettei täällä voi kulkea ilman tunnetta siitä, että joku vaanii jotain mitä minulla on. Ja minä en tiedä mitä se on. Se on jotain epätavallisen tavallista, tai jotain varsin symmetrista kansallisesti ajatellen.

Tarkoitukseni ei ollut kävellä niitä katuja pitkin, joita olen tottunut kulkemaan. Jossain ihan muualla olisi tämän päivän idea, ja ajatus, jonka mukaan tähän päivään pitäisi sukeltaa. Näillä seuduilla asuu se nainen, joka näyttää Geishalta. Se pukeutuu aina hienosti ja työskentelee jossain päin Hämeenkatua. Sen kasvot ovat kireänahkaiset, niinkuin terskanpinta erektiossa. Kerran minä harrastin seksiä naisen kanssa, jolla oli Japanilaiset Geishavaatteet päällä. Se ei kuitenkaan ollut Japanilainen, eikä sen suvusta löytynyt yhtään japanilaista. Poliisit ajoivat tänään minut kiinni, kun olin lähdössä Nokialle. Ne etsivät kuulemma "normaali käytäntöä". Tai niin minulle sanottiin, kun kysyin, miksi minut pysäytettiin. Koivuniemellä en ole käynyt aikoihin. Pitäisi kesällä olla tekemisissä vain itsensä kanssa, ettei omaksuisi passiivisuutta. Imuroin raivokkaasti päästyäni kotiin ja löysin vanhojen runojen kätkön vuosilta 1990 - 2002. Ne ovat kaikki käsinkirjoitettuja ja omituisia. Joukossa oli useita päiväkirjoja, joiden sivuja en uskaltanut avata. Omituista kyllä; jollain tapaa muistan kaikkien päiväkirjojeni sisällön melko selvästi.

Veroehdotusta pitäisi korjailla. En millään jaksaisi. Pulut ovat alkaneet hankkimaan pesää parvekkeelleni. Ne ovat tehneet sitä kohta neljän vuoden ajan. Ne tulevat aina tähän aikaan vuodesta. istuvat parvekkeenkaiteellani hetken ja paskovat ympäriinsä. Siitä minä olen varma, ettei tästä päivästä tule samanlainen kuin eilisestä. Tai jos tulee, niin minä pidän huolen siitä, ettei mikään muutu oleellisesti niin, että olisin itse siihen osallinen. Ajatuksia muodostamalla pääsee lähemmäs täydellistä ajattelemattomuutta, ja siihen lopulta kaikki ajattelu tähtää. Peruuttamatonta on vain tuleva. Siihen ei voi vaikuttaa edes omilla valinnoillaan. Menneisyyden voi aina muuttaa itselleen enemmän sopivaksi. Tästä hetkestä minä en tiedä. Tässä hetkessä oleminen on aidan päällä keikkumista, ja ainoana vaihtoehtona on lipsahdus menneisyyteen tai tulevaan.

Aurinko nousee aikaisin. Ihan liian aikaisin kun miettii sitä, että jotkut meistä saattavat painiskella uniongelmien kanssa. Omalla kohdallani uniongelmat jothtuvat aivan liian vilkkaasta ajattelutavastani. Lehdet ilmestyivät suurimpaan osaan puista yhden yön aikana. Tämä herättää suurta ihmetystä niissä, jotka sen ehtivät huomaamaan. Mankinen heitti ironisesti viikonloppuna huomauttaessani tästä vihreyden ensiaskelmasta, että "kovin vähänhän ne pitävät meteliä esiintullessaan." Niin. Ihan totta. Luonnon kiertokulkua, tai oikeastaan kaiken toistumista vuosi vuodelta. Naapurissa naidaan taas. Televisiossa Kirjallisuuden tutkija Hankkila sanoi, että "eikö se ole hieman nai'ivia olla kaupallisuutta vastaan, vaikka olisi kuinka taiteilija." Minusta vaikutti siltä, ettei yksikään studiossa olleista ihmisistä ollut taiteilija. Suurin osa heistä oli taideteollisuuden orjia. Tai kuten joku on sanonut "orjamoraalin edustajia". Puut heiluvat niin vähän, ettei sitä huomaa. Minä olen väsymässä tähän kaikkeen. Siksikö meidän aikamme on näin väritön? Nuoret tytöt ostavat ensimmäisen seksuaalisen kokemuksensa nimettöminä juuri tällaisissa paikoissa. Nimimerkin taakse piiloudutaan riettaan ulkokuoren avulla. Haluaisin lähteä kaupungille. Jutta Urpilainen on noussut Tuomiojan rinnalle. Myös Tarja Filatov on noussut kolmen kärkeen. Missä? En minä tiedä.

Mitä laajemmalle näkee, sitä enemmän ymmärtää olevansa typerä. Ja sen ymmärtäminen vasta tyhmäksi tekeekin. Tutkiskelen hetken johtomerta televisioni takana ja ihmettelen, miten kaikki nämä asiat mahtuvat televisiooni näin pieniä johtoja pitkin. Jos minulla olisi rohkeutta, joisin kaikki päivät viinaa ja unohtaisin ajattelemisen. Tuntemista ei koskaan sovi unohtaa. Sitä ei pitäisi missään vaiheessa ymmärtää millään tavalla. Noinkohan tuosta urheiluselostajasta tulee koskaan mitään. Kuinkakohan moni ajattelee juontajista yhtä negatiivisesti kuin minä? Rock'n'roll on tämän päivän musiikillista rokkia. Se on saavuttanut sen, mihin levyteollisuus toivoikin sen menevän; "Kapinallisuuden". Ja juuri sellaiseksi kapinaksi, mitä voidaan hyödyntää mahdollisimman hyvin! Se voidaan myydä niin loppuun, ettei mitään jää jäljelle. Ja kaikki ostavat. Kuinka moni tulee ajatelleeksi, että kapina on oikeastaan sama asia, kuin "hävitty vallankumous"? Vanha mummu kompuroi rotwallin reunassa ja nuoret raggarit nauravat sille. Mitä ne tekevät tämän talon nurkalla tähän aikaan päivästä. Eikö heidän pitäisi olla koulussa? Nyt on tiistai. Minä kävin mielelläni koulua, koska kaikki vastustivat koulumaailmaa. Olen vasta viimeaikoina oppinut ymmärtämään, että olen älykäs ja se kaduttaa suuresti. Tähän asti olen aamuisin tuntenut pahaa oloa. Eilen katselin kenkiä joiden hinta oli isompi kuin kuukaudessa asumisesta maksamani vuokra. Kysyin myyjältä, "miksi nämä ovat näin kalliit", hän sanoi, "laatu maksaa". Suomessa työttömiä on enemmän kuin koskaan. Ulkomailta odotetaan halpatyövoimaa.

Aila Rauatmaa, hyvinvointieläinlääkäri on sitä mieltä, että hyötykäyttöeläinten vointi on hyvä. Näen melkein kuinka kuola valuu sen suupielestä. Tai sitten en. Onkohan sillä nälkä. Sen mukaan on ihmisten vika jos eläin voi huonosti. Rauatmaan mukaan karjan kannalta tuotantotalouksissa ollaan menty ihan liikaa siihen, että epäkohdat ovat kasvaneet, eläimet likaantuneet ja teurastustavat raaistuneet. Koskakohan pihvin paistaminen pitää suorittaa niin, ettei liha pala liiaksi. Vatsakivut ovat palanneet. Tästä tullee hyvä päivä, mikäli jaksan lähteä johonkin. En vielä tiedä mihin, mutta johonkin on mentävä. Kaduilla pitää kulkea sokeasti, mutta niin, ettei mikään jää näkemättä. Tästä vuodesta tulee joko hyvä, tai todella huono. Välimallin vuotta en haluaisi tästä vuodesta. Niitä ei ole ollut viimeaikoina. Jonkinlainen tästä vuodesta tulee ja minä en vielä osaa ajatella sitä niin tarkasti, että lähtisin siitä kertomaan itselleni millään tavalla. Elänköhän minä vielä silloin, kun maailmalla aletaan maksamaan elämismaksua. Kuukausirahaa siitä, että saa olla elossa. Tekisi mieli hampurilaista ja kahvia. Kahvia minulla on, mutta hampurilaisia ei. Saaraa pitäisi lähteä moikkaamaan. Niin pitäisi kyllä Anniakin. Ketä kaikkia minun pitäisi lähteä moikkaamaan? Olen niin väsynyt, etten muista ja minä elän varsin terveellisesti. Jokainen aamu alkaa jollain tapaa kuumeenoloisissa tunnelmissa, eivätkä päivät ole millään tavalla järjestyksessä, ellen aiheuta niihin epäjärjestystä. Jotain pitää kokea. Tämä kaikki johtuu siitä, että olen niin vapaa. Vapaa ja eläväinen. Minä olen elänyt niin paljon, etten uskalla enää katsoa taakseni. Edessä uudet seikkailut tai täydellinen romahdus. Paikalleen ei voi jäädä. Pitäisi mennä metsään, ennenkuin lähtee saareen. Toivottavasti kesäkuusta tulee sateinen. Pitäisiköhän viettää tämä kesä työttömänä ja istua kirjastossa. Ihan niinkuin kaikki nuoruuteni kesät. Silloin muiden tavoitteena oli löytää kesätöitä ja ahkeroida. Minä istuin kirjastossa, luin ja olin työtön. Silloin minä kai aloitin kirjoittamaankin. Tai en minä tiedä. Siltä minusta tuntuu näin jälkeenpäin.

Olen jälleen suunnitellut matkaa Lontooseen tai Edinburghiin. Ihan vain muutamaksi yöksi. Kadulla autot ajavat kilpaa. Nuorisomeininkiä. Minä haluaisin johonkin muualle hetkeksi. Kirjoittaminen ei suju tällä hetkellä oikein millään tavalla. Istun liikaa paikallani. Naiset pukeutuvat vaatteisiin eri tavalla kuin ennen. Mistään ei pitäisi nyt karsia, koska elämä täyttyy ajan kanssa. Miksi minä olen näin paikallani? Maksoin kaikki laskut pois, jotta voin elää taas muutaman kuukauden hulttioelämää. Juopottelua pitäisi lisätä, sillä vapun jälkeinen krapula osoitti, etten ole juonut tarpeeksi viimeaikoina. Tällaisessa paikassa on liian kuuma istua. Ei telttaa ole tarkoitettu ihmiselle joka on krapulassa ja kirjoittaa. Hiki sotkee paperit ja tekstistä tulee tylsää. Teltta ei ole tarkoitettu tähän, mutta kahvi on hyvää ja se pitää paikallaan. Ja koska kahvin juominen ei tarjoa tarpeeksi vastuuta ja menettämisen pelkoa, niin pitää kirjoittaa asioita, joilla on merkitys vain tällaisessa paikassa, jossa kirjoittaminen on vaikeaa. Kesän mittaan minä joko menetän kykyni kirjoittaa, tai sitten minusta tulee entistä enemmän kuudennen valtakunnan edustaja.

Minä olen viimeaikoina syönyt epäterveellisesti. Se on ajan sattumaa. Aika on sellainen, että tulee elettyä liikaa hetkessä, muttei kuitenkaan tarpeeksi. Ukkonen ei ole vielä kertaakaan soinut Tampereen yllä. Minun aikani koittaa vielä, mutten tiedä ollenkaan, että miksi ja missä. Näen unia liskoista, jotka raastavat irti jalkani. Ne asuvat jäässä ja niiden iho tuoksuu etikalle. Olenkohan koskaan nähnyt käärmettä niinkuin nyt näin kun juhlimme vappua? Vapaana akvaariossa. Se oli penis joka kiemurtelee itsensä ympärillä ilman toivoa. Tekee mieli munkkia ja kahvia. Kerran olin alasti uimarannalla. Luulin olevani yksin, mutta paikalle eksyi sokea nainen koiransa kanssa. Silloin tajusin, etten minä voisi koskaan olla tarpeeksi tai liikaa oma itseni.

Näille miehille ei voi kirjoittaa kuin paperille. Muuta ne ei ymmärrä. Pakeneminen tällaisesta paikasta on eräänlaista häviämistä kaikille olemassaoleville luonnonlaeille. Joitakin vuosia sitten minusta tehtiin lehtijutulla Mansen Morrison. Sitten minä aloin pilaamaan mainetta leikkaamalla hiukseni aina vaan lyhyemmäksi. Nyttemmin minä olen Tammelan tapaeläjä. Ihminen jolta puuttuu suunta olemassa olevien suuntien maailmassa. Lokki varastaa juopuneelta naiselta makkaran kädestä. Vappu on ovella. Tänä- tai huomisiltana. Tänään sitä kuitenkin juhlitaan ja minun pitää mennä ulos ystävän kanssa. Oliko se kuitenkin eilen? Eilen oli 1.toukokuuta ja nyt minä olen tässä. Tyttölauma kusee puoliympyrässä ja puhuu kielellä, jota en ymmärrä. Jokaisen miehen on oltava mies naiselleen, halusi nainen sitä tai ei. Matkaa pitäisi taittaa että silmät aukeaisivat. Naisen tehtävistä minä en juurikaan tiedä. Tai en minä tiedä.

Eilen, tai siis oikeastaan tänään me olimme jossain hipoissa, joista kehkeytyi omituinen pellavapaatos jossain Tampereen toisella laidalla. Oliko tämä nyt sitten kesän vai kevään ensimmäinen päivä? Ne ihmiset matkalla sinne näyttivät auotmyyjiltä, jotka pitävät käytettyjen autojen myyntipihaa jossain pälkäneen suunnalla. Onnekseni paikalla oli kuitenkin tuttuja. Me kävelimme koko matkan Koskipuistosta Hämeenpuistoon. Minä rukoilin ääneti koko matkan, etten tapaisi ketään sellaista ihmistä, jota en tunne. Hämeenkatu oli päästä päähän asti täynnä autoja ja ihmisiä. Kerran minä tapailin puolisen vuotta mustaihoista naista. Sillä oli kapein koskaan näkemäni lantio ja niin leveä pylly, että kerran se jäi kiinni siitä Ikean keittiötuoliin, ja minä sain auttaa sen irti siitä niin, että se nousi tuolin kanssa seisomaan ja minä kiskoin sen tuolin irti siitä. Se joutui kulkemaan usein sivuttain, jos ovi oli vähänkin tavallista kapeampi. Mutta juoda ja juhlia se osasi. Tupakkaa se ei polttanut kuin lauantaisin.

Jostain kantautuu Wang Wang Blues. En tiedä tarkkaanottaen mistä. Kirjoittaminen keskeytyy aina kun joku pysähtyy mistä kirjoitan. Olen kolmasti joutunut sanomaan, että "juuri tästä". My penmanship is very poor Now. Normaalisti minua inhottaisi, mutta ei tällaisena päivänä. Nyt soi Harry Nilssonin "Everybody's Talking". Vanhalle viinalle haiseva nuorimies sanoo, että "vittu tällaista pupunruokaa jaksa". Jalkaan sattuu. Lakimieheni ehdotti minulle, etten enää puhuisi elämästäni niin avoimesti, koska se ei ole hyväksi ihmiselle, joka ei tee sitä elääkseen. Viina on mukava homma. Jos tänään ratkean ryyppäämään, niin kirjoitamme muutaman kappaleen Mankisen kanssa ja juhlimme vkonloppua niinkuin sitä pitää juhlia. Lähden istuskelemaan WM:n hetkeksi ja katselemaan kuinka aurinnko paistaa pihalla. Enkö minä saisi puhua asioista niiden oikeilla nimillä? Taidetta ei koskaan luoda. Sillä tehdään samaa kuin lannoitteella. Lokilta puuttuu toinen jalka. Onko sillä mitään meritystä, mistä kirjoittaja kirjoittaa? Ne jotka katoavat tietävät olevansa väärässä. Puhumalla asioista selviää ainoastaan niistä asioista, joissa rankaistaan sanoilla.