Pitkästä aikaa siellä missä ei pitäisi olla. Jossain masennuksen ja ahdistuksen välimaastossa. Katselen ulos. Tässä paikassa ei ole mitään minulle sopivaa. Olen kuitenkin toiveikas kevään suhteen. Tämä vuosi päättyy juuri niinkuin sen pitääkin päättyä. Tyhjyyden merkeissä. Ensi vuonna kaikki alkaa taas alusta. Asuntoni on sekaisin. Olen nussinut täällä tänä vuonna liian monta kertaa. Mitä minä olen saavuttanut tänä vuonna? Olen kirjoittanut enemmän kuin aikoihin. Ollut onnellinen, ollut tyytyväinen, ollut surullinen ja kaikkea, mutta ei kuitenkaan mitään niin merkittävää, että siitä pitäisi mainita useammin kuin kerran. Ainakin olen ollut rehellinen. Se on oikein. Viime vuona kun vuosi vaihtui, seurustelin Mintun kanssa. Tai, ainakin minä luulin seurustelevani Mintun kanssa; sen kaveri kertoi minulle helmikuussa, että ei me oltu seurusteltukaan Mintun kanssa. Mutta kyllä minä sitten sen kuitenkin jätin, ja se vaati perusteluja jättämiselle. Sitten koitti kevät. Olin masentunut ja onnellinen siitä, että tiesin masennuksen menevän ohitse. Silloin lapseni äiti ilmoitti, että en ole enää lapseni isä, koska hänällä on nyt uusi poikaystävä ja tämä uusi poikaystävä toimii lapseni isänä tästä eteenpäin. Tästä otin hieman itseeni ja lähdin hakemaan kolmatta kertaa lapselleni tapaamisoikeutta isäänsä. Kesällä minä menin töihin Raholaan, jossa tein liian monta yövuoroa. Yllättävää kyllä; raholassa oli mukava tehdä yövuoroja. Öisin minä istuin koneella, kirjoitin ja luin.. ja tein tietenkin yövuoron tarkoittamia yötöitä. Viime kesänä satoi kuutena yönä rakeita. Tai ainakin kuutena yönä minä huomasin että satoi rakeita. Se oli hyvää aikaa olla yötöissä.
