Ja miksi se on vaivaksi eräille?
Se harmittaa niitä, joilta puuttuu realistinen todellisuudentaju ja kyky ymmärtää maailmaa virheettömänä. Joillekin elämä on ristiriitaisuuksien viljelyä, voiton saavuttamiseksi. Joillekin selän takana puhumista ja liittolaisten keräämistä omiensa joukosta. Ihan niinkuin nämä liittolaiset eivät olisi jo jollain tapaa hänelle/heille myötämielisiä. Lojaalius ratkaisee, mutta vain niin, että se on suotuista ”omille”. Harvemmin esimerkiksi näin ahdasmielisessä portaalissa kuin city.fi kaveriporukka lähtee vastustamaan omiensa näkemyksiä, vaikka tietäisivätkin ne vääriksi. Tämä toistuu jokaisella yhteiskunnan osa-alueella, niin pitkään kun se on myönteistä omalle tunnepohjalle. Ajattelulle ei ole sijaa näissä piireissä. Ajattelu tuhoasi nämä piirit liian nopeasti, ja valehtelijat jäisivät kiinni itselleen ja muille esittämistään valheista. Tämä ei siis ole pelkästään city.fi – yhteisön ongelma. Tunteet toimivat sokeasti. Ajattelu vaatii kritiikkiä, ja ennenkaikkea kykyä kritisoida omia näkemyksiään tunteiden edessä.
Näille ryhmittymille suurin ongelma on se, jos joku lähtee kritisoimaan heidän näkemyksiään maailmasta. Heidän näkemyksensä kaipaa jatkuvaa vahvistusta, todentamista, juhlintaa ja ihailua, mutta samalla näiden ryhmien jäsenet ovat sokaistuneet omassa mahtavuudessaan siihen, kuka heitä ihailee. Pelkuruus on heidän IDIään kantava voima, jota ruokitaan passiivisella uhkalla, sosiaalisen paineen alla. Mitä typerämpiä väittämiä esität kritisoivasta osallisesta, sitä suurempaa ja loistokkaampaa on voittokulku omien joukossa. Mitä törkeämpää paskaa heittää kritisoijan naamaan, sitä hämmentyneemmin ja makeammin omien ryhmässä naureskellaan tilanteelle. Ja sitä tiiviimmäksi kasvaa idioottien liitto näissä ryhmissä. Mistä tuleekaan se sanonta, jonka mukaan ”joukossa tyhmyys tiivistyy”?
Vastustuksesta huolimatta, minun on pakko vain olla ja ihmetellä eräiden ihmisten typeryyttä. Heidän on hyvä inhota kaltaisiani syvästi tuntevia ja intohimoisesti ajattelevia, paljon lukeneita kansalaisia. Heidän ratkaisumallinsa on aina panetteluun ja mollaamiseen liittyvä, omiensa piireissä tapahtuva asioiden ruodinta. Heikkous heissä saa aikaan rumia esiintymiä, ja heidän mielenlaatunsa kärsii vajaudesta aina heidän aloittaessaan ajattelua. Itsensä kritisoiminen ei kuulu näiden ihmisten tapoihin. Sen sijaan, he etsivät liittolaisensa niiden joukosta, joilla on heihin heikoin mahdollinen side. Liittolaisen voi tarvittaessa hylätä, mutta parhaimmassa tapauksessa hänestä hyötyy sekä fyysisesti, kuin henkisestikin..
Tämä on tätä päivää. Tämä paistaa läpi suurimman osan ajattelusta. He tarvitsevat kehuja ollakseen jotain omiensa joukossa. Häviäjät! He tarvitsevat jotain taakseen ollakseen jotain omillansa. Kuinka säälittävää. He likaavat heidän malliaan vastaan nousseet.
Ja lopulta. Lopulta,
he eivät puhu enää omilla sanoillaan.