Lapsen oikeus isään ei ole lapsen perusoikeus. Lapsen äidin oikeus arvottaa isän ja lapsen välisen suhteen merkitys lapselle on äidin oikeus. Tämä on käynyt selväksi liian usein.
Oikeudessa äiti on asiantuntija isän hoitotaitojen ja tunne-elämän suhteen. Äiti voi niin halutessaan määrittää ja arvottaa isän merkityksen ja ihmisarvon, ja varsin usein Oikeus päätyykin äidin näin tehtyä, myöntelemään äidin oikeutta tehdä näin.
Vaikka lainsäädäntö sanoo, että Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa, niin äiti voi halutessaan vaikeuttaa isän ja lapsen välistä vuorovaikutussuhdetta ja sen kehittymistä.
Tässä voidaan myös puhua etä- ja lähivanhemmista, jolloin ei päädytä siihen yleistykseen, että suurin osa lähivanhemmista olisi äitejä. Mutta niin se vain on. Yli 90% lähivanhemmista on äitejä.
Kysynkin tämän asian tiimoilta seuraavaa:
Mihin syyllistyy oikeuslaitos hyväksyessään lapsen oikeuksien nollaamisen äidin TAHDON perusteella? Mikä on se tekijä, joka oikeuttaa äidin NOLLAAMAAN lapsen oikeudet olla henkilö, ihminen, yksilö? Ja ennen kaikkea; mikä on se OIKEUS jolla äiti vie lapsen isältä IHMISARVON kieltämällä lapsen ja lapsen isän vuorovaikutussuhteen kehittymisen, omiin mielipiteisiinsä nojaten?
Ja viimeiseksi; miksi se on NIIN yleistä, että isän pitää hakea lapsellensa lupa oikeuden kautta toteuttaa oikeuttaan tavata molempia vanhempiaan?
Mihin sinä olet valmis asioiden korjaamiseksi?