Minkälaiseen tulevaisuuteen meidän pitää vararutua? Onko tulevaisuus ensinkään sellainen, että siihen varautuminen on mielekästä, vai pitäisikö tulevaisuuteen rynnätä sokeasti ilman minkäänlaista tunnustusta valmistautumisprosessille. Minkälaisen valinnan sinä tekisit, jos se pitäisi tehdä tänään, tämän päivän mentaliteettisumussa ilman minkäänlaista tunnepitoista lähtökohtaa tai retrospektiivistä kehystä tulevaisuudelle? Voidaanko tulevaisuutta purkaa sellaisiin osiin, joissa sen käsitteleminen olisi vähemmän menneiden aikojen ja ihanteiden sanelemaa ja enemmän uutta, loogisesti päämäärätöntä totuuden etsintää uudesta ajasta, uudesta maailmasta ja uusista ihanteista..
