Nainen vedenjakajalla

Ateenan keskustassa on turha sanoa, että kauneuden tulisi olla katsojan silmissä. Ainakaan minun silmäni eivät millään ilveellä pystyneet näkemään Ateenan keskustaa kauniina. Se on rumin ja likaisin suurkaupungin keskusta jonka olen nähnyt. Ja olen nähnyt aika monta kaupungin keskustaa.
Toki tällaisena, näin rumana, en Ateenaa muistanut. Kävin siellä noin l5 vuotta sitten edellisen kerran. Ja tietty, ajat ovat nyt toiset, kreikkalaisilla kertomansa mukaan talouskurimus.
Siitäkin saatan olla eri mieltä kaupungin laitamilla luksustaloja ja Pireuksen sataman hienoja jahteja katseltuani. Minulle pikemminkin heräsi kysymys, olisiko lakia syytä muuttaa niin, että laivanvarustajatkin maksaisivat kunnolla veroja.
Ateenassa ajattelin, että köyhyydestä ei sentään selkeästi seuraa likaisuus. Monen muun maan kaupungit ovat köyhiä siinä kuin Kreikan pääkaupunki mutta ne ovat puhtaampia. Ateenassa, 28 asteen helteessä makkaroita myyvien kojujen editse leijaili likaisia papereita ja kadun varsilla lojui roinaa. Kaikkialla huokui hällä väliä –meininki. Tätä mieltä oli myös kreikkalainen ystäväni.
Fresh-hotelli mainosti, että sen kattoterassilta näkyy Akropolis. Niin näkyi. Otin siitä kuvan. Se kuultaa kaukana saneerausta kaipaavien ränsistyneiden talojen taustalla.
On olemassa tutkimustietoa siitä että hyvin hoidettu siisti ympäristö vaikuttaa ihmisten mieleen ja käytökseen. Huoliteltua ympäristöä ei halua sotkea. Se luo hyvää ja viihtyisää oloa.
Arjen designin merkityksen ovat oivaltaneet esimerkiksi ne muotoilijat, jotka ovat vieneet liikkuvan design-museon slummeihin.

http://www.designindaba.com/articles/creative-work/world%E2%80%99s-first-design-museum-built-inside-slum

Jos maassamme talous olisi kunnossa ja ihmisillä nykyistä vähemmän ongelmia meidän ei olisi vaikeaa käyttäytyä toisiamme kohtaan korrektisti, sanoi portugalilainen ystäväni.
Hän oli juuri menettänyt hänelle alustavasti luvatun projektin ja sanoi olevansa pettyneempi kuin koskaan aikaisemmin työtilaisuuden mentyä sivu suun. Hän oli luottanut lupaajiin.
Pitämättömistä lupauksista, kieroiluista ja pienistä sumutuksista olenkin kuullut täällä paljon. Ja itsekin olen kokenut vilppiä vaikka taksilla ajaessani ja kauppalaskuja tarkastaessani. Kuski on kummallisesti kiertänyt turhia reittejä ennen kuin määränpäähän on päästy. Ja laskussa tuotteen hinta on korkeampi kuin hyllyn reunassa.
Kaikki kuulemma, ehkä siis turisteja lukuun ottamatta, tietävät taksikuskien huijausyrityksistä, tuttavani totesi.
Mutta samaan hengenvetoon hän lisäsi, että tilanne on samantapainen kaikissa niissä maissa joissa on taloudellisia ongelmia. Jotkut ihmiset yrittävät keinolla millä hyvänsä saada rahaa kun se esimerkiksi työn avulla ei normaalisti ole mahdollista.
Muistanpa hyvinkin, kuinka minua koetti sumuttaa tunisialainen kaveri. Sikäläinen tuttavani oli sopinut hänen kanssaan tietystä summasta, jolla hän kuljettaisi minua päivät kun halusin kuvata eri kohteita.
Ensimmäisen päivän iltana kaveri ilmoitti minulle surullinen näköisenä, että hän ei enää voi kuljettaa minua sillä hänellä on paljon menoja ja palkkio on aivan liian pieni, ei riitä alkuunkaan.
Hämmästyin, koska tuttavani oli sopinut jo asian tämän kaverin kanssa, jonka hän tunsi hyvin. Muistutin häntä tästä sopimuksesta.
Mies kuitenkin tinkasi ja vänkäsi ja piti päänsä.
Huomatessani tämän ilmoitin kylmästi, että sitten emme enää tapaa huomenna.
Ällistynyt mies alkoi lepytellä minua. Jos voisin vähän korottaa palkkiota, pääsisimme varmasti sopimukseen.
Sanoin, että minulla on jo sopimus tuttavani kanssa.
No emmeköhän me nyt sitten kuitenkin voi tavata huomenna, mies toppuutteli.
Tehdään niin, sanoin.
Illalla ilmoitin asiaa järjestäneelle tuttavalleni hänen kaverinsa sooloilusta. Ja niin oli kaveri saanut kuulla kunniansa.
Seuraavat päivät sujuivat hyvin ja kaveri selitti minulle, että tällainen käytös on ihan normaalia turistien kanssa. Me ystävystyimme ja hinta pysyi aloillaan ja on sitä vielä tänäkin päivänä, jos menisin Tunisiaan ja haluaisin kyytipalveluja.
Tällaista peliä Portugalissakin pelataan täkäläisen ystäväni kertoman mukaan. Peli ei koske vain turisteja vaan myös portugalilaisia.
Kun elämä on kovaa, jotkut yrittävät keplotella itselleen rahaa ja sortuvat valheisiin ja katteettomiin lupauksiin.
Esimerkiksi mekaanikko oli luvannut korjata ystäväni auton tiettyyn päivään mennessä. Kun se ei ollut valmis, alkoi soittorumba. Lukuisten uusien lupausten ja soittojen jälkeen mekaanikko tunnusti, että työt viivästyvät ja aikataulut ovat sekaisin, koska hänellä ei ole varaa maksaa sähkölaskua ja työtä voi tehdä vain päivänvalossa.
Enpä yhtään ihmettelisi, jos suomalaiset tulisivat tuta tällaisten muunneltujen totuuksien kanssa ollessaan tekemisissä maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden kanssa. He tulevat usein oloista, joissa näitä pelejä on pelattu.
Minä taas portugalilaisen ystäväni mukaan elän todellisuuden ulkopuolella. Siellä voi pitää sanansa ja olla luotettava ja korrekti.

Joulujuuresviikosta lukiessani totesin että vielä enemmän voisin juureksia ruokavaliooni liittää.
Lanttu esimerkiksi voisi olla paikallaan muulloinkin kuin joulun tietämissä laatikkona.
Porkkanaraastetta syön miltei päivittäin. Jos syön samalla ananasta kuten usein teen, saatan ripauttaa porkkanaraasteelle purkista ananasmehua mausteeksi.
Juuri kokeilin myös punajuurta makkarakeittoon. Maalla muinoin punajuuresta tulin tehneeksi pihvejä kun naapurin maalaisemäntä toi ensimmäiset punajuuret maistiaisiksi.
Perunan valta-asemaa keitoissa ja padoissa voisi hyvin pienentää lisäämällä niihin muita juureksia kuten palsternakkaa ja selleriä ja sipulia.
Minä käytän juureksia kuten porkkanaa mielelläni myös risottoon tai sämpylöihin. Risotossa se antaa kivasti väriä ja sämpylöissä pehmeyttä.
Mikä ettei raasteita voisi lisätä myös perunamuusiin. Täytyypä kokeilla.
Juurekset ovat mainioita raaka-aineita ruokavalioon myös edullisuutensa vuoksi. Ohjeita niiden valmistamiseksi löytyy vaikka tästä osoitteesta: http://www.kasvikset.fi/keittokirja

Kauppa ei käy jos kauppias tahtoo myydä vain omilla ehdoillaan. Mutta tämä ei oikein tahdo mennä kauppiaille perille.
Aika kauan esimerkiksi yhden hengen talouksille on perätty sopivan kokoisia annospakkauksia. Jonkin verran niitä on tullut hyllyille viime aikoina vaan enempikin saisi tulla.
Kovakorvaiset kauppiaat eivät niin ikään noteeraa riittävästi ikääntyviä ihmisiä. Osa heistä on kuitenkin hyvin kulutuskykyisiä ja –haluisia. Vaan palvelun tarjoajat eivät tähän oikein ole heränneet.
Olen joskus kirjoittanut esimerkiksi lentokoneiden istuimista. Pitkillä, jo kuudenkin tunnin lennoilla kunnolliset istuimet, joiden edessä olisi jalkatilaa, joiden selustan saisi hieromaan ja jotka halutessaan voisi asentaa lepäilyasentoon, olisivat paikallaan. Niistä myös monet olisivat valmiita maksamaan. Vaan ei, taloudellisesti huonossa jamassa oleva Finnair ei saa aikaiseksi tällaista palvelua kuin Aasian lennoilleen, ei siis lyhyemmille matkoilleen.
Nyt hiljan julkaistu Eläketurvakeskuksen tutkimus kuitenkin paljastaa, että ikääntyvät ovat entistä kulutuskykyisempiä. Tässä tilastotietoa :
-Ikääntyneiden asema on kulutuksella mitattuna kohentunut merkittävästi. Vielä kolmekymmentä vuotta sitten 60–64-vuotiaat kuluttivat vain 70 prosenttia siitä, mitä parhaassa työiässä olevat (45–49-vuotiaat) kuluttivat. Sama suhde vuonna 2012 oli 96 prosenttia.
– Taustalla vaikuttaa 60–64-vuotiaiden 2000-luvulla noussut työllisyys ja aiempaa korkeammat alkavat eläkkeet . Myös eläkeikäisten kulutuksen rakenne on lähentynyt työikäistä väestöä merkittävästi. Asumisen ja liikennemenojen osuus kulutuksesta on noussut niin työ- kuin eläkeikäisillä. Eläkeikäisten kulutuksessa painottuvat asumismenot ja elintarvikkeet. Näiden osuus kulutuksesta on sitä suurempi mitä vanhemmasta kotitaloudesta on kyse. Eläketurvakeskuksen tiedote toteaa.
Minusta näiden tilastotietojen pitäisi vähitellen tavoittaa myös palvelun tarjoajat. Esimerkiksi tuttavani ovat hyvin kiinnostuneita ostamaan postimyynnistä laadukkaita klassisia vaatteita, vaikka ne olisivat hintaviakin.
Silmiini on osunut vain yksi ikääntyville kohdentuva matkatoimisto, joka ottaa suunnittelussa huomioon kohderyhmän toivomukset.
Hotellit voisivat myös tarjota entistä enemmän kunnollisia yhden hengen huoneita ilman että merinäköalaa ja parveketta kaipaavan täytyisi maksaa kahden hengen huoneesta.
Tässä vain muutamia esimerkkejä.

Eläketurvakeskuksen raportti 6/2015: Eläkeikäisten kulutus Suomessa 1985–2012

Vesi herahti kielelle luettuani erään elintarvikefirman tiedotteen. Kas kun se kertoi puolukkapuurosta. Ja sehän on nyt sesongin "must".
Mikä juuri nyt sen parempaa kuin kuohkeaksi vispattu vaaleanpunainen puolukoista ja mannasuurimoista valmistettu puuro. Sitä äitikin teki aina syksyisin kun puolukat olivat parhaimmillaan.
Tietty tämä puuro toi mieleen muitakin puuroja.
Isäni lempipuuro oli ruispuuro, mielellään uunissa haudutettuna. Ja kyllä se minullekin maistui.
Eräs ystävättäreni taas oli tykästynyt tattaripuuroon, mitä nyt ei kovin usein olekaan tarjolla. Hyvää sekin oli ja on.
Joskus pyhisin ikäänkuin juhlapuurona sopii tarjota suklaapuuroa.
Ihan tavallinen puuroni on aamuisin nauttimani kaurapuuro. Sen kuiduthan tekevät hyvää vatsalle pitkin päivää.
Voisilmä puuron keskelle ja lasillinen maitoa juomaksi. Siinä se.
Riisipuuroa keitän joskus kun maitoa on paljon ja vaarassa hapantua ellei sitä käytä pois. Mikrossakin riisipuuroa olen valmistanut, laiskuuttani. Ihan kelvollista se on ollut niinkin.
Elintarvikeyritys mainitsi myös omenapuuron, johon käytetään sekä omenamehua että omenoita.
Mutta yhdestä puurosta en piittaa. Ohrapuuro ei minulle maistu.
Puurojen yksi etu on niiden edullisuus.

Nyt on sitten syytä skarpata facebookiinsa kavereita hyväksyessään. Kaveripyynnön lähettäneen tulot ja varallisuus ja maine on varmaan hyvä tsekata ennen kuin omaan piiriinsä ketään hyväksyy. Sillä koskaanhan ei tiedä jos vaikka vielä joskus tulisi tarve hankkia lainaa.
Fortunen tiedon mukaan on näet niin, että facebookin kaverit voivat tulevaisuudessa vaikuttaa lainan saantiin.

http://fortune.com/2015/08/04/facebook-loan-approval-network/

Minä, joka siis olen luullut, että itselläni olisi asiaan paljonkin merkitystä, olen väärässä.
Ne olivat niitä aikoja, ne, kun vielä pankkiiri arvioi minun maksukykyäni ja asuntoni arvoa asuntolainaa hankittaessa.
Pitäisiköhän ruveta käymään vanhojakin kavereita läpi? Jos joukossa on vaikka joku köyhäilijä ja boheemi, lainan saantini voisi tyssätä. Mutta on siinä suuri työt kun kaikkien pätevyyden käy läpi.
Ei edes niin yksinkertainen asia kuin kansalaisuus paljasta taloudellista hyvin- tai huonovointia. Kreikkalaisista kavereistanikin valtaosa on oikein hyvin toimeentulevia: on menestyvä muodinluoja, Miamissa asuva kreikkalainen kiinteistövälittäjä, kansainvälinen valokuvaaja. Heitä miettiessäni olenkin ihmetellyt, että mitä ihmettä tässä kreikkalaisten köyhyyttä valitetaan.
No niin, he siis saavat olla kaveripiirissäni. Ja onnekseni olen hankkinut pari sheikkiäkin kavereiksi. Varmaan pankkiirini osaa arvostaa heidän varallisuuttaan niin että lainahanat tarvittaessa aukeavat.

Näkymätöntä, väritöntä, tylsää ihmistä tavataan sanoa harmaavarpuseksi. Mutta onko harmaa mitäänsanomaton väri?
Ei minusta. Olen löytänyt harmaan uudelleen nyt loppukesästä. Kiitos siitä erään muotikuvaston. Se esittelee syksyn mallistoa. Ja yksi syksyn muotiväreistä on harmaa.
Muodikas harmaa voi olla vaalean- tai tummanharmaa, kallio, meleerattu harmaa tai antrasiitti. Mieleeni muistuvat myös helmen- ja hopeanharmaa sekä ruskeanharmaa.
Nämä muodikkaat harmaat sävyt ovat minusta yhtä ikuisia ja helppoja kuin klassiset valkoinen ja musta, jotka ovat aina elegantteja. Harmaa myös sopii niiden tapaan mitä moninaisimpien värien kanssa. Siihen istuvat vaikka kirkkaan punainen ja keltainen, roosa, tummanpunainen, vihreä, lila, musta ja valkoinen.
Kaunein yhdistelmä minusta onkin juuri harmaa-valkoinen. Se on valoisa ja pehmeä. Sen huomasin kerran eräästä ystävättärestäni. Hänen kasvonsa olivat piirteiltään pehmeämmät, kun hänellä oli valkoinen kaulus ja harmaa villatakki.
Ehkä henkilöt, joita kutsumme helposti harmaavarpusiksi, ovatkin samanlaisia kuin harmaa väri sinällään: joustavia, joiden seurassa kaikenlaiset ihmiset voivat viihtyä, koska harmaavarpuset eivät vie tilaa kaiken aikaa vaan voivat olla ”tylsyydessään ” vaikka hyviä kuuntelijoita.
Harmaata ihastellessani etsin sitten vaatekaapistani reilut kymmenen vuotta sitten Lontoosta ostamani lannepituisen jakun, jota olen pitänyt vain harvoin. Vein sen ompelijalle ja lyhennytin.
Näin sain muotiväriä olevan jakun syksyksi 35 eurolla.

Minä ja ystäväni emme keskustele politiikasta emmekä uskonnosta, sanoi pakistanilainen ystäväni minulle.
Totesin hänelle, että se kuulostaa varsin viisaalta.
Toteamukseeni minulla olikin hyvä syy, sillä olen hiljattain kohdannut kaksi henkilöä, jotka jankuttavat näistä teemoista kyllästymiseen asti.
Eritoten ulkomaalaisten muutto maahamme ja Guggenheimin museon rakentaminen Helsinkiin ovat olleet heidän lempiteemojaan. Ja niinhän ne ovat monen muunkin.
Olen arvellut näille henkilöille, että meillä taitaa olla erilaisia poliittisia näkemyksiä. Ja he ovat myöntäneet, että niinpä todennäköisesti on. Siksi en sitten olekaan halunnut jatkaa keskustelua näistä teemoista. Sillä varsin pian olen todennut, että keskustelu vain muodostuu hedelmättömäksi väittelyksi. Siitä ei ole mitään myönteistä tulosta, ikävä mieli vain muistoksi.
Niinpä olen sanonut, että minusta väittely on turhaa, puhukaamme muusta. Mutta yllätyksekseni toinen henkilöistä ei ehdotustani hyväksynytkään.
Ei, päinvastoin. Hän kiihdytti jankutustaan, suorastaan vihamieliseksi. Hän paasasi ja paasasi ja totesi sitten itsekin paasanneensa.
Nyt on sinun vuorosi paasata, hän sitten ehdotti.
Se ei minua kiinnostanut.
Mietin jälkeenpäin tällaisten paasaajien ja jankuttajien motivaatiota. Miksi he toimivat noin? Onko se pätemisen tarvetta? Onko heillä oikeassa olemisen pakkomielle? Haluavatko he aina sanoa viimeisen sanan? Onko heillä henkilökohtaisia ongelmia, joita teema liippaa läheltä, kuten vaikka miehillä kyvykkyysongelmia kun puhe on maahan muuttavista afrikkalaisista miehistä? Ovatko he ihmisiä, jotka mielestään tietävät kaiken paremmin kuin muut?
Tällaiset ihmiset väsyttävät minua ja laistan heitä. Arvostan faktoja. Esimerkiksi Guggenheim museosta on hyvä puhua vasta kun Helsinki on saanut valmiiksi laskelmansa sen taloudellisesta vaikuttavuudesta kuten merkityksestä elinkeinoelämäämme.

Sumu oli niin sakeaa että vaivaiset parikymmentä metriä saatoin nähdä merelle. Siellä mahdollisesti kulkevat veneet ja laivat jäivät hämärän peittoon.
Yhtä sakeaa sumua, vieläpä päiväsaikaan, en sitten olekaan ennen nähnyt meren rannalla Helsingissä.
Sumu alkoi leijailla jo edellisenä iltana ikkunani ohi. Luulin sitä tihkusateeksi. Sitten tv:ssä kerrottiin sen olevan sumua.
Samantapaista leijuvaa sumua olen nähnyt eräänä kevättalvena Portugalissa. Länsirannan tuntumassa ajaessamme edessä olevat laaksot olivat verhoutuneet outoon leijuvaan hämärään, vaikka vielä oli muuten kirkasta. Se oli mereltä tulevaa sumua.
Samantapaista kerrotaan olevan Azoreilla. Siitä eivät matkatoimistot juuri turisteja etukäteen informoi. Ei olisi otollista, jos nämä tietäisivät viettävänsä sumun keskellä viikon pari.
Tänä aamuna onnellisuustutkija mainitsi tv:ssä suomalaisten elävän sumussa. Taloudellisen tilanteemme todellinen luonne ei ole paljastunut.
Samantapaisessa sumussa elävät myös jotkut EU:lle velkaantuneiden maiden kansalaiset. He syyttävät tilanteestaan troikkaa, siis ulkoistavat ongelmansa. Syynä ovat kuitenkin oman maan korruptoituneet virkamiehet ja huono talouden hoito.
Lienee helpompi elää sumussa, näkemättä oman maan mädänneisyyttä, kuin yrittää hälventää sumua. Jos se nimittäin hälvenisi ja totuus olisi silmien edessä, tilanteellehan pitäisi tehdä jotain. Oman maan sisällä.

Valtakunnallisen Potilastiedon arkiston eli Kanta-arkiston käyttöönotto etenee mutta hitaasti ja suppeasti. Asiointi terveydenhoidon eri pisteissä paljastaa tämän. Kangerteluun syynä voi olla myös potilasta liian vähän huomioon ottava asenne.
Julkisesta terveydenhuollosta yli 90 prosenttia on tähän mennessä liittynyt Potilastiedon arkistoon. Sinne voidaan tallentaa jo yli 5 miljoonan kansalaisen tietoja. Näin kertoo THL.
Tallennetut tiedot ovat jatkohoidosta vastaavan lääkärin käytössä, vaikka julkisen sektorin hoitopaikka vaihtuu.
Mutta annas olla, jos potilas onkin ollut yksityisen lääkärin vastaanotolla ja saanut sieltä lähetteen julkiselle puolelle jatkotutkimuksiin tai - hoitoon. Julkisen sektorin lääkäri ei voikaan saada sähköisesti yksityisellä vastaanotolla tallennettuja tietoja tietokoneelleen nähtäväkseen, ei vaikka potilas siihen antaisi luvan.
Tämähän ei palvele potilasta. Voipa olla jopa niin, että potilas joutuu toistamiseen tutkimukseen, josta yksityislääkärillä jo olisi tulos.
Suuria terveyspalveluyrityksiä alkaa liittyä Potilastiedon arkistoon ensi lokakuusta lähtien, joten potilaan kannattaa olla valppaana ja seurata joko hänen tietonsa ovat siirtyneet.
THL:n mukaan yksi uusi potilasta hyödyttävä etu tulee voimaan syksyllä. Potilas voi lähettää reseptin uudistamispyynnön Kanta- arkiston kautta.
Omakannassa kansalainen voi tällä hetkellä tarkastella omia sähköisiä lääkemääräyksiä sekä esimerkiksi terveyskeskuksessa ja vuodeosastohoidossa kirjattuja potilaskertomustietoja sekä diagnoosi- ja toimenpide- ja riskitietoja.
Mutta esimerkiksi hoitotestamenttiaan potilas ei voi vielä saada lääkäreille nähtäväksi sähköistä väylää pitkin. Minusta pitäisi saada.
Ihmettelen myös miksi sähköisesti syötettyjä potilastietoja ei hyödynnetä tutkimusten suorittajien myöhästellessä. Sairaalan ulkopuolelta tutkimuksiin tulevat potilaat voivat joutua odottamaan jopa tunnin, koska sairaalasta osastoilta tutkimuksiin tulevat potilaat kiilaavat ensin.
Lentoyhtiöt osaavat jo lähettää tekstiviestejä tilanteiden muututtua kuten koneen myöhästyessä. Miksi sama käytäntö ei voisi toimia sairaaloissakin.
Kansalaiset, veronmaksajat, huippukalliit sähköiset arkistot ovat maksaneet joten heidän hyödykseen niitä myös kuuluisi käyttää nykyistä enemmän.