Epävarmuutta. Sitä on ilmassa niin, että voi käsin koskettaa.
Nyt luulen, että voisin viihtyä jonkin aikaa pehmeässä pumpulissa. Pienessä kivassa vaaleanpunaisella pumpulilla pehmustetussa luolassa missä mitään pahaa ei voisi tapahtua.
Kumma miten ne ihmiset (ja tällä viittaan miehiin) jotka sanovat rakastavansa ja että eivät ikinä haluaisi tehdä mitään mikä satuttaisi sinua, ovat juuri niitä jotka satuttavat kaikkein pahiten. Tahtomattaan useimmiten, mutta kuitenkin.
Ja itseään saa taas vaihteeksi siitäkin syyttää, kun on silmät kiinni hymyssä suin sydämensä ojentanut murskattavaksi.
Ei tilanne nyt edes ole edellä kuvaamani. Tänään oli ihana päivä. Aurinko paistoi. Minulla oli uusi punainen Tallinnan tuliaistakki päällä. Ja tänään oli jälleen hyvä päivä kiittää siitä, että on niin monta hyvää ystävää kuin minulla on.
Näin yöllä vaan kun pysähtyy ajattelemaan elämäänsä, niin möröt hiipivät ulos piiloistaan.
Epävarmuutta. Sitä on ilmassa enemmän kuin mitään muuta. Jospa osaisinkin pelata vajailla panoksilla, niin vetäisin samoin tein vähintään puolikkaan sydämestäni pelistä pois.
Enemmän kuin mitään muuta kaipaan lupauksia siitä, että kaikki muuttuu vielä hyväksi. Että tämä epätietoisuus ja odottaminen palkitaan vielä joku päivä