Viisuhäpeää, kansallishäpeää ja myötähäpeää :D

Makasin muutaman päivän kotona sairastamassa, kyllästyin ja tulin täksi päiväksi takaisin duuniin. Sitä terveenä haaveilee välillä siitä, että saisi aamulla vaan jäädä sänkyyn loikoilemaan. Mutta sitten kun oikeasti joutuu pakon edessä vällyjen väliin kuumeessa, tylsistyy tekemättömyyteen melko nopeasti. Onneksi minulla on kotona maailman suloisin vaikkakin hyvin karvainen sisar hento valkoinen, joka loikoili eilenkin koko illan sohvalla kainalossani :)

Tänä aamuna tosin kun nousin bussiin toteuttaakseni suunnitelmani töihin menosta, teki mieli kääntyä kannoillaan ja juosta takaisin kotiin potemaan. Jouduin nimittäin istumaan keskelle universumin kammottavinta tanttaporukkaa, jotka suureen ääneen puhuivat euroviisuista ja siitä miten he ennen lähetystä NIIIIIN pelkäsivät, että taas me suomalaiset mokaamme ja nolaamme itsemme koko maailman silmissä. SIIS ANTEEKSI MITÄ??

Minua lähinnä hävettää olla samaa kansalaisuutta tuon keski-ikäisen suomalaisen kansanryhmän kanssa, jotka ovat löytäneet ihan uuden tason pessimismistä.

Ensin kisoja odotetaan meille yli 50 vuotta ja suorastaan ryvetään omassa surkeudessamme, häpeässämme ja voitonhalussamme siihen asti. Ja sillä kerralla kun sitten viimein voitamme ei puhettakaan, että kaikki vilpittömästi juhlisivat, vaan puolet kansasta häpeää edustajaamme tai biisiämme tai molempia. Ja mitä sitten ryhdytään tekemään? No tietysti jo etukäteen pelkäämään ja häpeämään sitä miten YLE nolaa meidät 100 miljoonan katsojan edessä suorassa lähetyksessä.

Ilmeisesti lähetys oli ollut näille tantoille pettymys, koska he vastahakoisesti joutuivat myöntämään ettei se ollutkaan niin kamala vaan suorastaan onnistunut. Onneksi häpeän aiheet eivät lopu siihen. Seuraavaksi tätilauma puhui siitä miten Leijonat saavat seuraavaksi Venäjältä turpaansa. Ja kyllä meitä sitten hävettää!!