KääK!

Kyllä taas blondia ihmetyttää tämä elämän meno ja meininki.

Myönnettäköön nyt sitten kuitenkin ennen kuin pääsen suurempaan vauhtiin tässä paasaamisessani, ettei minulle ole suotu kärsivällisyyttä syntymähetkellä tipan tippaa. Kaikki se vähä mitä elämän aikana olen kerännyt, on kantapään kautta opittua ja kovalla hinnalla hankittua. En myöskään ehkä ole maailman ymmärtäväisin ihminen, koska suhtaudun moneen asiaan varsin suorasukaisesti melkein jopa mustavalkoisesti. Mutta toisaalta en ymmärrä miksi tehdä yksinkertaisista asioista väkisin vaikeita.

No mihinkäs nyt sitten poltin päreeni? SAAMATTOMUUTEEN!!!

Juttelin aikani kuluksi yhden kundin kanssa ja hän valitteli kovin sitä miten hankala on löytää kumppania itselleen, kun ei viihdy baarissa naisia iskemässä ja kännissä hillumassa, vaan viihtyy mieluummin kotona katsomassa vaikka telkkaria. No minä siihen sitten ettei siellä baarissa tarvitse kännissä olla ja onhan niitä paikkoja muitakin, kuten esim. se paljon puhuttu kaupan kassan jono. Ei ne naiset tule kotoakaan hakemaan.

No sitten alettiin keskustelemaan hänen ujoudestaan ja hiljaisesta luonteestaan. Ei hän uskalla naisia puhutella. (Oletan että häntä on joku nainen joskus purrut tms. vastaavassa tilanteessa, koska muuten menee koko selitys ihan yli hilseen) Totesin siihen sitten, että pahintahan mitä voi tapahtua on se, että nainen sanoo ei treffiehdotukseen. No se oli hänen mukaansa ihan tarpeeksi paha asia.

Minun kävi häntä surku, mutta toisaalta ei kukaan voi auttaa ihmistä, joka ei edes yritä auttaa itse itseään. Jos tietoisesti hautaa itsensä neljän seinän sisälle, ei voi olettaa seuraelämän sen seurauksena olevan kovinkaan vilkasta.

Teki mieleni pitää hänelle luento myös siitä miten millä tahansa sektorilla elämässä pätee vahvemman laki. Se joka uskaltaa, myös joskus onnistuu, vaikkei ehkä joka kerta. Mutta se joka ei uskalla, ei onnistu ikinä.

En kuitenkaan luennoinut, vaan "poltin pinnani" (se kärsivällisyys, se kärsivällisyys) ja vaihdoin maisemaa. Olo oli kuin seinälle olisi puhunut puoli tuntia. Tsiisus!