Hurja aamu Kukkeilla. Heräsi vieraasta paikasta ja mikään ei toiminut. Paitsi suihku. Heti kun keksi, miten hana aukeaa. Sitten pitikin ymmärtää, mikä kaikkien niiden pullojen tarkoitus, siinä seinällä roikkuvassa hyllyssä, oli.
”Miksei hana aukea, kun tätä vipuu painaa alaspäin? Elukooooo!! Mä en tajuu!”
”Miks ovi ei aukee, kun sitä työntää eteenpäin? Mikä ton vivun merkitys on? Apuaaa!”
”Mitä toi vaaleenruskee neste mun juomakipossa on? JA miksi se on kylmää?”
Kukkein aamu oli kohtalaisen hakoteillä, kun Eluko ei ollut auttamassa. Neljäkymmentäviisi minuuttia on pitkä aika alle viikkoisen elämässä. Isosisko olisi osannut auttaa. Eikä Kukkei voinut edes näppäillä puhelimesta apua, kun jostain syystä se ei edes mennyt päälle.
Kukaan ei ollut koskaan maininnut Kukkeille laturista. Vähitellen, pakon sanelemana, toiselle selviää ettei akku pysy itsestään täynnä. Vaikka se vekotin mukavia puheleekin, kun painaa vihreää luuria.