Illalla, ennen puoltayötä, Eluko herkesi ihmettelemään kuinka nopeasti Kukkei kerkiäisi perille, jos lähtisi sillä silmänräpäytyksellä. Kukkei ei millään meinannut ymmärtää ja Eluko ei osannut selittää, joten Kukkei otti kolmipyöräisen alleen ja päätti kokeilla, mitä oli ymmärtänyt.
Matkalla perille oli monta vastusta selvitettävänä. Ohitettava oli muun muassa tien varteen parkkeerattuja autoja, lyhtypylväitä ja taloja. Lisäksi oli selvittävä suojateiden yli ja paettava villinä kirmaamia city-jäniinejä. Kukkei sotki hiki suojalaseissa ja lenkkarit korvilla täyttä kurkkua huutaen kohti määränpäätä.
Lopulta perille pääsy vei 9 minuuttia ja 32 sekuntia. Vaikka suihkulähdettä ei ole vielä kellotettu, on matka-aika tiedossa. Ja se on hyvä se.
Takapihalta asuntoon pääsemiseen menikin sitten 52 minuuttia ja 8 sekuntia. Kukkei ei ole vielä oppinut käyttämään avaimia oven avaamiseen, joten hän kiipesi seinää pitkin yläkerroksiin ja tuli ikkunasta sisään.
”Mikä painovoima? Mikä pystysuora? Emmä tajuu.”
