Joku hullu hakkaa mun ikkunaa. Mun puhelin soi muutaman minuutin välein, tuntematon numero... Meen oikeen tiiä että mitä tapahtuu. Joku oudon näkönen mies hiipparoi talon nurkilla ja koputtelee vähän väliä. Mä etin informaatiota ase-laeista. Pelottavaa. Onneks mulla on suht' iso koira, ja vitun kantava ääni.
Koko ilta on muutenkin ollut aika karmea. Mä oon ollu ihan väsynyt. Nukahin ammeeseen, ja heräsin siihen että mun suu oli täynnä vettä, ja vauvaöljyä, tietenni. Nyt vielä tää..
Eilinen levollisuus, rauha ja tyytyväisyys katos. Tilalle astu järjetön ahdistus, pelko ja itku.
Moving on is simple, it’s what you leave behind that makes it so difficult.
Mä en edes jaksa runkata. Mä oon lämmin, märkä ja jotenki kovin tyytyväinen kaikkeen. Tulin juuri kylvystä ja mulla on jotenki sumunen olo. Sellanen ihana olo. Mä tykkään mun työstä, mä viihdyn ihan älyttömän hyvin. Lapset on ihania ja työkaverit hauskoja. Mä heilahdin töiden jälkeen koululle ja tekasin yhden kokeen, opettaja korjas sen heti jälkeenpäin ja mä sain kympin :D
Kulta tulee lavvantaina. Se lupas mulle hierontaa ja mukavan illallisen, koska moon niin hyvis koulussa! - Mollaan menossa äitilään syömään ja henkailemaan. Sunnuntaina uimahallille. Mun on pakko päästä sukeltelemaan, muuten iskee paniikki.
Mä jatkan sumuilua, sängyssä.
Ihan loppu töiden jälkeen, raahauduin lumasateessa kotiin ja kirosin. Sukat märkänä ja naama jäässä. Kotona odottaa mukava ylläri. Raksutin oli epähuomiossa lykänny jotain ihme-ainetta pesukoneeseen, ja koko vitun pyykkitupa oli ihan vaahdossa. Jos mä oisin vähänki positiivisempi ihminen olisin aika varmasti soittanut kavereille, kutsunut ne vaahtobileisiin, ja korkannu pullollisen tequilaa, mutta koska mä oon negatiivinen rölli, mä vaan istuin siellä vaahdon keskellä nyyhkyttämässä.
Kauhee kasa laskuja eteisen matolla.. Koira on tuonu viitisen kiloa hiekkaa asuntoon.. Huonoja uutisia Suomesta, ja mua vaan itkettäis.
Yks lapsista on oikeasti niin ruma etten mä tiedä mitä mun pitäis tehdä. Mua ahdistaa, säälittää, ja jotenki pelottaa. Eniten kumminki ehkä vituttaa se että mä oon oikeasti näin helvetin tyhmä.
- Ensimmäinen työpäivä, mä viihdyn koulussa mainiosti, opettajat on mukavia, luokat suuria, tunnit mielenkiintosia ja hauskoja, työpäivät on ihanan helppoja. Lapset on älyttömän suloisia, mutta mua ahdistaa se yks. Se on hauska ja mukava, mutta niin karsean ja pelottavan näkönen etten mä oikein tiedä miten olla sen seurassa. Hämmästyttävää miten välillä toivoin olevani sokea.
Mä en halua olla idiootti joka arvostelee ihmisten ulkonäköä, mä en itsekään ole täydellinen, suurinpiirtein vaan täydellinen läski, enkä mikään superihQtin. Kai mä sitte jossain vaiheessa totun siihenki, emmä usko että ne opettajat edes huomaa minkä näkönen se lapsi on, se ulkonäkö tuli vaan mulle aika kovana shokkauksena, koska muut lapset oli niin normaalin näkösiä.. No, kumminki, avartava ura erikoiskouluavustajahössöttäjänä alko tänään :)
Bulimian kehitteleminen näinkin vanhana tuntuu lähinnä naurettavalta idealta. Mä en tiedä mikä muhun on iskenyt. Nyt yli viikon ajan mulla on ollu kauhee ongelma ruoan kanssa, toki, kai mulla aina on ollu joku ongelma, ku moon aina syöny liikaa, mut nyt on joku vialla. Mä oksentelen koko saatanan ajan. Heti ku oon syöny, iskee kauhee paniikki, ja sitte on pakko juosta vessaan. Mua vituttaa ja ärsyttää. Ihme hommaa, ei oo kauheen kivaa oksennella kun on kavereiden luona illallisella..
Mä toivon että tää on vaan stressistä johtuvaa homoilua.. Harmittaa tosin että meen voi oikeen syödä mittään, vaan juopotella mineraalivettä, mangomössöä oon kans yrittäny imeskellä mutta seki tulee salamana ylös. Heti kun tajuan että mä syön, iskee paha olo, ihan samalla vitun sekunnilla.
Naurettavaa touhua.
Mä inhoan koiraihmisiä. Vitun idiootit. - Mä luulin olevani koiraihminen, mutta oon vaan semi-homo. Mulla on rakkinen, ja tykkään touhottaa sen kanssa. Käydään kävelyillä, leikitään, rapsutellaan ja leikkaillaan kynsiä. Mun koira on mulle hyvin tärkeä, mutta se ei ole mun elämä, se on osa MUN elämää. Tärkeä pieni tähti joka ilostuttaa mua päivittäin.
Oltiin kävelyllä läheisessä puistossa kun mun luokse lamppaa akka jolla on myöskin collie, sellanen pieni, vähän rotan näkönen narttu, siis se koira. Akka vaikutti ihan mukavalta kunnes se alko saarnaamaan mulle mun melkein 10 vuotiaan koirakkeen korvista. Collieilla kun kuuluu olla sellaset lerppakorvat, ja mun Oksamiehellä on pystykorvakkeet. Akka sano että mä en oo varmaan ikinä ollu rakkini kanssa näyttelyissä koska eihän se voi millään pärjätä, "noilla korvilla". Mä sanoin että ollaan oltu näyttelyissä ja hyvin on mennyt, tuomarit on tykänneet koska rakkiseni on enemmän amerikkalaistyylinen, eikä näytä tavalliselta rikkijalostetulta karvakasalta. Akka oli hetken hiljaa.
Se jatko meidän kanssa kävelyä ja paasaustaan. Mun vitutuskäyrä oli jo melkein huipussaan kun se alotti oikein kunnolla vaahtoamisen ja sanoi että Oksake ei millään ole voinut saada ykkösiä, koska ei oo hänenkään koira saanut. Mä pysähdyin, katoin akkaa silmiin ja sanoin, "No ei oo mikään ihme, rotannäkönen koira ja aika helvetin jälkeenjäänyt omistaja. Mut ei hätää, vaikket sä siellä näyttelyissä oo pärjänny, niin onhan sulla kumminki harrastus, ihmisten ärsyttäminen ja yleinen rumailu".
Jatkoin matkaani, hernepussi aivoissa ja hymy huulilla.. Herää kuitenkin kysymys.. Kuinka moneen idioottiin mä oikeasti voin viikon sisällä törmätä?
Se kysy että kuinka paljon maksaa höylätä mua! - Molin matkalla kaupunkiin tapamaan Sandraa ja sitte paariin. Yks auto pysähty valoissa ja kaks idioottia alko huutelemaan. Ne kysy että mitä maksaa panna mua, 50 äyriä vai? Mä sanoin "no, onhan se enemmän rahaa kun mitä sun äiti saa siitä että sitä vedetään perseeseen, päivittäin, joten mikäs ettei".
Ja taas mä olin huora. Sekosin, kiljuin ihmisten keskellä, siellä saatanan valoissa "Joo, olen huora, anna vähän rahaa niin pääset panemaan, vedetäänkö arpaa että mihin reikään saat panna, vai haluatko valita ite?! Sun kaliiperin miehellä tosin on viis reikää mistä valita, minimunaset kato saa panna mua nenäänki! Mistäs reiästä sä oisit kiinnostunut!?". Vitun idiootit yritti heittää mua kaljatölkillä, joten mä nakkasin mun siideripullon auton kylkeen.
Nyt mä joudun vissiin kuulusteluihin. Saatanan persenaamat.
Mikä lasketaan pettämiseksi? Mä oon pohtinut tätä ennen, ja pohdin uudestaan. Aivo-juNppaa.
Jos sanotaan näin hypoapteekkisesti että mun luo tulis huomenna yks poika yöksi, siis kaverimielessä sillee, käytäis ensin kaupungilla ostoksilla, syömässä ja ehkä keilaamassa, sit tultais mun luo kattoo leffaa ja nukuttais niinQ samassa sänkys, ehkä halattais kerran tai kaks.. Oisko se pettämistä?
Ku meen oo varma, jotenki tulee sellanen olo että se ois ihan väärin, mutta sitte taas samalla ei, koska emmä ajatellu antaa sen dippailla itteään mussa, enkä mä ajatellu kiinnostua siitä muuten ku kaverimielessä, niinku tähänki asti. Mä halailen mun tyttökavereitakin ja nukun niiden kanssa samassa sängyssä aina välillä, mutten mä tiiä millai raksutin suhtautuis tähän kikkelitelineen kanssa nukkumiseen..
Mangon makusta liukkaria! Mango. Mangon makusta ramlösaa! Mango-suihkusaippuaa. Vauvanruokaa, mangomössöä tietenkin. - Mä oon ostanut vaan mun lempparijuttuja tänään.
