Kävin vähän etsiskelemässä kevättakkia. Moinen savotta sai minut miettimään, jotta mikä hitto on sopusuhtainen vartalo? Millanen se on? Olen ymmärtänyt, että ainakin naisilla tuppaa mittasuhteet kropassa viiraamaan välillä aika kovastikin. Silti sellasesta sopusuhtaisesta aina puhutaan. Sopusuhtaiset ilmoittautukoon siis tänne. Jälkiseurauksia en takaa.
Yllättäen taas vietin joitakin hikisiä hetkiä sovituskopissa. Minun kropassani on vikana (yleisen varsin runsaan läskitilanteen lisäksi) se, että yläkroppani on kuin kaljapullolla; olen hartiaton ja pikkuinen. Jonkinmoinen vyötärökin löytyy, mutta siitä alaspäin olenkin sitten täyttä katastrofia koko nainen. Näin ollen sopivien paitojen ja eritoten takkien etsiminen on helvetinmoista ravaamista, hikoilua ja hammastenkiristelyä, sovituskoppien peilinhajotushalua lietsovaa ja äärimmäisen raivostuttavaa. Tämä kerta ei suinkaan tehnyt poikkeusta.
Takki numero 1: Oi, ihana tämmönen Hanna Sarénin malliston takki ja vielä alennuksessa. Tää varmaan mahtuu mulle, kun on tämmönen telttamalli. Otanpa tämmösen kolmekasin, kun on niin pienet noi hartiat ja onhan tässä tilaa.
Lopputulos: Voi jumalauta mikä säkki. Hartioihin on vielä oikein tehty tommoset helvetilliset rypytykset, että varmasti näytän amerikkalaista jalkapalloa pelaavalta pussiin pukeutuneelta kääpiöltä. Joo ei.
Takki numero 2: Voi itku, ihana trenssi! Oon aina halunnu tälläsen! Onhan tää aika kallis, mut tää varmaan sitte kestäis... Otanpa tän nelikymppisen, ku tää on kyllä aika kapee.
Lopputulos: Voi kärsä, iiiiihan sikahyvännäkönen vyötäröltä. Ihana vyö. Ja just sopivan pitunenkin! Oho, mun hartiat kasvaa suoraan korvista. Kas, hihat laahaa maata. Ei vittu. No joo, tää oliki tällästä paskaa kangasta, mihin tarttuu koirankarvat. Pah, ihan susi takki. Rumakii ja kaikkee.
Takki numero 3: Uskaltaiskohan sovittaa tällästä takkia, missä on toi vyö tossa lanteilla. Hmm... No, eihän siinä mitään häviä. Otanpa sekä kolmekasin että nelikymppisen. Kun nää koot aina niin vaihtelee.
Lopputulos: Joutuu mennä tissileikkaukseen, että saan tän kolmekasin kiinni. Ei. Nelikymppinen sentään menee kiinni. Haah, näytän ihme putkelta. Oho, näytän myös alaspäin kapenevalta ladonovelta näiden hartioiden kanssa. Kiva. Juu ei käy. Hmph.
(Tässä välissä ostin itselleni lohdutukseksi sukkia, väskyn ja joitakin paitoja. Aiemmin olin kohottanut shoppailufiilistä käymällä Body Shopissa ostelemassa vähän yhtä sun toista.)
Takki numero 4: Tää on kyl vähä tällänen teinitakki, ei tää voi sopii mulle. Vähän liian tommonen ulkilutakkimainen, mut sovitan nyt silti, ku tää levenee alaspäin, niin ku miekii. Otan kolmekasin, pakko mahtuu moinen teltta.
Lopputulos: Tsiisus. Minun perse katosi johonki tän kaiken puhvin uumeniin! Missä se on?! Eihän kukaan kokoa 32 isompi voi käyttää tämmöstä takkia näyttämättä tanssiaisiin valmistuvalta avaruusolion ja 50-luvun ihmisen sekamuodolta! Hitto, mikä helma. Ei juutas. Ei. Ei kertakaikkiaan. Tästä ei puutu, ku vanne.
Voisko oikeasti joku nyt keksiä sellasen läskinsiirtokoneen? Läskiä voisi jollain sellasella imurisysteemillä siirrellä kropan sisällä paikasta toiseen ja näin ollen minäki voisin saada hartiat. Tosin en voisi enää kyllä sitten istua hierottavana, koska paljastuisi, että minulla on ehdat ihrahartiat.
Sanottakoon, että viimein löysin takin, joka juuri ja juuri mahtuu päälleni ja joka levenee alaspäin, koska muuten se ei todellakaan mahtuisi.
Mainittakoon vielä sekin, että menin alunperin kaupunkiin ostamaan ruukkusoraa ja multaa, mutta mukaan sitten tosiaan tarttui hieman muutakin. Eh...naiset.