Kyllä on nyt suomalaisten kielenkäyttöön putkahtanut sellaisia lapsuksia, että kukkahattuani alkoi aivan ylenpalttisesti kiristää ja niinpä minun on puututtava näihin valitettaviin ongelmakohtiin välittömästi.
Kaikki alkoi siitä, kun työkaverini mainosti vapaailtaansa ja pohti, mihin menisi katsomaan illan matsia. Niin, vapaailta. Ensimmäinen ja ihan luonnollinenkin mieleen tuleva merkitys vapaaillalle vuorotyötä tekevälle on työstä vapaa ilta. Mutta kun ei. Työkaverini vapaailta tarkoitti ikään kuin parisuhteesta tai lähinnä avomiehestä vapaata iltaa. Äijänkutale oli siis ilmeisesti menossa johonkin omiin menoihinsa ja näin ollen työkaverilleni tupsahti tämä kyseessä nyt oleva vapaailta.
Sanavalinnasta mieleeni putkahti jos jonkinmoisia variaatioita. Lähinnä sellaisia, joissa jannu pitää akkaansa patteriin kytkettynä kaiken muun ajan ja nyt sitten koitti ilta vapaudessa. Millainen on parisuhde, josta silloin tällöin koittaa VAPAAilta? Millainen mahtaa olla asuinkumppani, josta täytyy pitää vapaata välillä? Ei jumalauta, onko siis kertakaikkiaan typerämpää ilmaisua olemassakaan?
No siis ikävä kyllä näitä on lisää. Lapsivapaa on yksi esimerkki. "Mulla on lapsivapaa viikonloppu". Nnngghh. Tarkoittaako tämäkin nyt sitä, että kakarat ovat lukinneet mutsi-/faijaparan häkkiin ja sitten sieltä pääsee kerran kuussa viikonlopuksi pois? Typerä, TYPERÄ ilmaus. Inhoan tällaisia tokaisuja, koska ne kertovat kielen köyhtymisestä ja siitä, että kaikki pitää saada sanottua mahdollisimman nopsasti ja kätevästi. Paskaa.
No niin. Esileikin jälkeen voimme siirtyä astetta kiihkoisampaan aiheeseen. Liikumme yhä kielen alueella ilmauksissa, jotka ovat kyllä olleet kielessä kauan, mutta joiden käyttämistä sietäisi miettiä. Vähän aikaa sitten jossain iltapäivälehdessä oli tämä http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/professori-lemmikkeista-puhuminen-loukkaa-elaimia/art-1288385534138.html uutinen. Monet levittivät sitä facebookissa ja naureskelivat höyrähtäneelle professorille. Tämä kertoi minulle lähinnä siitä, että kaverilistallani on useampi medialukutaidoton tollo.
Kyllä, uutinen on aivan päin persettä kirjoitettu ja sen tarkoitus tuollaisenaan on herättää juurikin junttimainen hörötysreaktio. Jos saisin jutun vääntäjän hyppysiini, olisi minulla hänelle joitakin sanallisia ja kirjaimellisia korvatillikoita annettavanani. No mutta asiaan. Koska minä olen aivan ylenpalttisen viisas, näin oitis, mikä oli uutisen varsinainen pointti: "Kirjoittajien mukaan alentavat ilmaisut voivat edesauttaa eläinten huonoa kohtelua". Ja siis niinpä niin, miettikäähän!
Kielessämme on LUKUISIA eläimiä alentavia ilmaisuja. Joitakin mainitakseni tässä muutamia esimerkkejä: sikailla, porsastella, tämä laite on ihan susi, tyhmä kuin aasi, älkää olko tuommoisia lampaita, käyttäytyvät kuin pedot/koirat, naida kuin kanit, miehet ovat sikoja, senkin porsas, lihava kuin norsu, vitun lehmä, majavahampainen akka, senkin kana, se Jonna on ihan harmaa hiirulainen, senkin käärme, varas/rikollinen = konna, käyttäytyvät kuin apinalauma, se Maija syö kuin hevonen jne.
Lisäksi ihmiset liittävät tunnepitoisesti ominaisuuksia eläimiin, koska nämä opetetaan jo lapsina: Kettu on viekas. Krokotiili on aina kiero ja paskamainen ja ihan silkkaa vittumaisuuttaan haluaa syödä kaikki suihinsa, kuten myös leijona ja tiikeri. Kaikki apinat ovat hulluja. Kissa on ylpeä ja läpeensä paha otus. Rotta on kuvottava ja likainen paskiainen ja ne kaikki pitää tappaa nyt heti paikalla. Käärme on kammottava ja niljakas ja kierokin vielä. Eläimet juonittelevat, hyi heitä! Vastakohtana esimerkiksi puput ovat aina pieniä ja pulleita ja kilttejä.
Tämän kaiken jälkeen väitän, että ihan varmasti tämä vaikuttaa osaltaan ihmisten tapaan käsittää ja kohdella eläimiä. Nämä stereotypiat istuvat kielessämme kakaroista saakka ja harva pysähtyy miettimään, onko tällaisia ilmauksia sivistynyttä käyttää ja miten se oikeasti vaikuttaa käsityksiimme.
Vittu. Nyt palo hiusväri kiinni kuuppaan.