Blogi

Voi paska. Olen uskomattoman nolo ja ahdistunut. Kärsin vuosisadan darrasta ja minulle sattui aivan uskomaton vahinko, jota en olisi uskonut omalle kohdalleni ikinä!

Heräsin yhdeltätoista aamupäivällä kovaan pissahätään väpisevänä, hyvin heikossa hapessa ja kärsien aivan saatanallisesta päänsärystä. En muista kotiutumisesta mitään, mutta olin näemmä riisunut itseni pikkarisilleen ja päässyt sänkyyn asti ja peiton alle. Kun palasin pissalta sänkyyn aikeenani vapista siellä hieman lisää, huomasin lakanassa kellertävän tahran. Ajattelin epäuskoisena, että olen tainnu pissata sänkyyn. Ja kyllä, niin oli päässyt käymään. Olin pissannut unissani sänkyyn pikkarit jalassa!! Olen aina ihmetelly, miten joku voi olla niin kännissä, että pissii alleen. Nyt se sitte sattui omalle kohdalle. Voi jumalauta.

Tuli siis oltua eilen aivan ultimaalisessa kunnossa. Osasta iltaa on ihan täysin mustia kohtia, ei muista mitään! En tiedä, olenko ollut baarissa pilkkuun asti. En tiedä, ketä kaikkia olen tavannut ja mitä niille jauhanut. En tiedä, miten oon selvinny baarista ulos. Kotipitsasta on joitakin väläyksia, mutta matkasta tai tulemisesta kotiin ei mitään tietoa. Puoli kotzonea olen ennen nukkumaanmenoa syönyt. Aamulla se tuli sitten varsin vauhdikkaasti ulos. Eli sen lisäksi, että pissin alleni, rappasin huussia laatalla. Olen TODELLA naisellinen ja hienostunut! Onneksi en ollu raahannu yövieraita viereeni nukkumaan. Oisin nimittäin pissiny päälle!

En saanu muuton osalta tänään aikaan mitään. Äsken vähän pakkailin, mutta muuten koko päivä meni keskittyessä kärsimykseen. Koska en kyenny pyykille, joudun raahaamaan kusiset lakanat Helsinkiin pesuun. Voi paska. Vieläkin on tosi heikko olo, väpisyttää, ahdistaa ja janottaa. Tottakai olen vielä huomennakin ihan puolikuollut ja pitäis kuitenki reippaati pakata koko aamupäivä ja iltapäivällä kantaa peräsuoli pitkälleen koko omaisuutensa autoon ja sitten autosta uuteen kämppään. Voi tsiisus. Jos tämä jää viimeiseksi blogimerkinnäkseni, niin tiedätte sitten, että olen tuupertunut muuttolaatikoiden alle ankaran krapulan kourissa väpisten.

Huh. Mutkien ja kuoppien kautta taas kotona! Jumalauta, että väsyttää.

Huomasin taasen, että mulla on hieman huonoa onnea nuiden bussien kanssa. Joka kerta, kun olen Helsinkiin viimeisen parin kuukauden aikana bussilla rytyyttäny, on bussissa ollut ainakin yksi minua erityisesti häiritsevä matkustaja. Jos joku lapsi ei karju lähipenkissä täyttä kurkkua koko matkaa, niin joku mulatti huutaa epsanjaa kännykkäänsä vähintäänkin puolet matkasta. Vaikka väliä on monta penkkiriviä, tärykalvot on silti koetuksella. Minen oo järin joukkoliikennemyönteinen. Lyhyet matkat toki onnistuu, mutta 2,5 tuntia bussissa on jo liikaa, jos koko matkan ajan on jonkun häiriötekijän takia niin raivoissaan, että savu nousee korvista.

Vähän aikaa sitten sain bussissa eteeni istumaan mummelin, joka tyytyväisenä nukahti vartissa. Se mummo kuorsasi ihan saatanasti. Välillä se oli huimia aikoja hiljaa ja sitten hiljaisuus repesi irvokkaaseen kurlutukseen. Hyi hitto. Meinasin tökätä penkkiä, että nuku nyt jumalauta hiljempaa. Toissareissulla taakseni istui hassunnäköinen pappa, jolla oli "pikku" nuha. Olen vakuuttunut, että se niisti, kurlasi ja pulputti ainakin saavillisen räkää matkan aikana. Odotin, koska pappa ampuu purjekalamaisen töllin päälleni ja tukkani kastuu rää'ästä. Se oli kamalaa. Myöskään kyselyikäinen lapsi, eläkeikäinen kielikylpypariskunta (ensin saksaa, sitten kieli vaihtuikin ruotsiin) tai kädestään eroon tahtova naisihminen (Welmu ei ole bussissa sillä tuulella, että kaikki voivat sitä lääppiä) eivät suorastaan lämmittäneet mieltäni matkakumppanin ominaisuudessa.

Tänään eksyin vahingossa vakiovuoron bussiin Helsingistä lähtiessäni. Express tulee kaksi tuntia, pika hieman enemmän, vakio kolme. Eh. Kiersin jumalauta Söderkullan, Porvoon, Loviisan, Pyhtään ja jokaikisen pikkutien niiden välillä. Voin herkästi pahoin ja voin sanoa, että esim Porvoon ja Koskenkylän välinen tie on paha. Tosi paha. Pyhtäältä kyytiin tuli kaksi vatipäistä teiniä, jotka lauloivat dont spiikkiä koko matkan samalla, kun radiosta tuli aivan eri biisi. Istuin kaiuttimen ja niiden hoilaavien teinien ristitulessa. Jouduin pinnistelemään, etten sanoisi niille rumasti. Harvoin olen ollut onnellisempi, kuin tullessani kyseisestä bussista ulos.

No mutta. Helsingissä kaikki meni hyvin. En saanut sitä hinkumaani työpaikkaa, vaikka olin kuulemma ERITTÄIN vahva hakija. Joku oli sitten vielä vahvempi. Mahto olla ihan huipputyyppi. Sain kuitenkin laikkarin sijaisuuden, joten nyt on sentään jotain työtä seuraaviksi kuukausiksi. Pääsen työhön kiinni jo 8. päivä, joten rahan tuloakaan ei voi estää. Viikko on aikaa paneutua sopeutumiseen. Jänskättää! Minen voi tajuta, että sunnuntaina menen asumaan toiseen kaupunkiin, enkä tule tänne takaisin ainakaan ihan heti. Olen niin tohkeissani ja virittynyt, että vaikka olen rättipoikki ja perin uupunut, tiedän, että puuhastelen laatikoiden ja säkkien parissa taas varmaan yömyöhään. No, tuleepahan pakattua.

Istun yksin kotona litkimässä vinkkua, kuin Bridget Jones konsanaan. Kieltäydyin lähtemästä yhdelle, koska tiedän, että se olisi johtanut siihen, että olisin möyrinyt aamuyöllä kotiin ja herännyt aamulla edellisillan laastit naamassa ja haisten. Mutta koska nyt olen vain kotona kalsareissa ja hupparissa ilman meikkiä ja tukka valmiiksi pystyssä, aamulla on paljon kivempi herätä haisten. Ihan varmasti!

Typerää todistelua. Tekee helvetisti mieli mennä baariin, juoda helvetisti viinaa ja harrastaa sen jälkeen ihan helvetisti siveetöntä, haureellista, moraalitonta, tuhmaa, ennenkuulumatonta ja kaikkien sääntöjen vastaista seksiä. Perkele.

Onpas heikko hetki noin niinku periaatteiden kannalta katsottuna...

Vielä kerran Helsinkiin pikavisiitille ennen muuttoa. Pääsin työhaastatteluun! Miä NIIIIIIIN kovasti haluaisin sen työn!

Kaikki sormet ja varpaat pystyyn. Kiitos.

En ole itsekään aina mikään päivänsäde, mutta voi vittu kun huono palvelu saa joskus karvat NIIIIN pahasti pystyyn.

Minulla on kaukoputki, jolla ei ole ikinä ollut muuta virkaa, kuin pölyttyä seinänvierustalla. Isäni tilasi sen jostain muutama vuosi sitten, mutta koska putki oli kuulemma aivan erilainen, kuin sen piti olla, eikä hän viitsinyt vaivautua asiasta kyselemään, putki kulkeutui lopulta minulle ja nyt siitä pitäisi päästä eroon.

Koska isäni viisaasti työnsi putkea koskevat asiapaperit ja kuitit johonkin mappi ö:hön, ja kun mappi ö näyttäisi sittemmin kadonneen, ei minulla ole mitään tietoa putken merkistä tai mallista. Sitä kun ei mainita itse putkessakaan. Haluaisin siis myydän putken, mutta sitä ennen olisi tiedettävä hieman jotain myytävästä tuotteesta. Näin ollen marssin läheiseen optikkoliikkeeseen, joka näyteikkunan puolesta vaikutti myyvän myös erilaisia kaukoputkia ja kiikareita. Siellähän ne varmasti osaa auttaa!

Ja vitut. Tiskin takana istui hikoileva, tytisevä, noin 65-vuotias, kasvoiltaan purppuranpunainen mies, joka heilutteli toisessa kädessä keppiä. Siis KÄVELYkeppiä. Heti kättelyssä hän antoi itsestään aika nokkavan kuvan. Kysyin, tietääkö hän kaukoputkista ja mies totesi varsin tylyyn sävyyn tietävänsä niistä aika paljonkin. Äänensävy antoi käsittää, että talloin ilmeisesti varpaille, ja pahasti.

Palvelu oli sitten sen mukaista. Kerroin kotonani olevasta putkesta, enkä saanut ainuttakaan lausetta loppuun, kun purppuranpunainen ukko huusi "JOOJOOJOOJOO, NIINNIINNIINNIIN". Onneksi takahuoneessa puuhastellut nuori jannu tuli pian paikalle ja aivan kuin ahdinkoni aistien antoi ihan asiallista apua ukon huutaessa edelleen. Tosin en liikkeestä poistuessani ollut kauhean vakuuttunut kummankaan miehen palvelusalttiudesta, koska sain neuvoksi lykätä putken esim huutonettiin, pyytää pilkkahinta, toivoa, että joku ostaa sen ja olla sen jälkeen helvetin onnellinen, että pääsin siitä eroon. Isäni kun väittää muistavansa, että maksoi putkesta aika huimia summia... Näin ollen siis näyttää siltä, että raahaan tuota riivatun kapinetta perässäni vielä hamana tuomiopäivänäkin. Vittu.

Toinen luku ovat sitten puhelinmyyjät. Voi jumalauta. Pyrin yleensä olemaan ystävällinen, mutta tiukka kieltäytyessäni heidän tarjouksissaan. Eilen soittanut lehtikaupustelija veteli kyllä teatraalisilla kyvyillään vertoja yhdelle jos toisellekin. Olisin palkannut sen suoraan estraadille edes naamaa näkemättä, oli sen verran lahjakas tapaus. Minulle tuli aiemmin Menaiset, muta nyt en halua sitä, enkä mitään muutakaan lehteä. Koska lehtinainen olisi halunnut palkita minut jollain ihan vitun hyvällä tarjouksella tyyliin 100 kuukautta menaisia vain 999,99€, ilmoitin tämän myös hänelle heti, kun sain puheenvuoron. EI KIITOS.

Hetken aikaa langan päässä oli hiljaista. Sitten kuului änkytystä: "...mutta....mutta...mutta tämä lehtihän tuli teille pitkän aikaa!". Oooo, kokonaisen vuoden! Minulla tuli kerran Cosmopolitankin (se lehti siis) 13 kuukauden ajan, ja joka kerta kun se paskalehti kolahti luukustani, melkein purin sen riekaleiksi, kun se oli niin huono. Mutta maksettu mikä maksettu. Luin sitä kiltisti, vaikka olinkin loppupäivän sitten pahalla päällä.

Toistin lehtimyyjälle puhelimeen, etten halua nyt sitä menaisia. Hän kuullosti hyvin, hyvin tuohtuneelta: "no jaaha...". Arvelin jo päässeni pälkähästä, kun oikein aistin lampun, joka muijan päähän syttyi: "hei, minähän soitan Sanoma Magazinelta, sano vaan, minkä lehden haluat, niin voin laittaa tilaukseen". Hampaita kiristellen selitin, etten halua nyt MITÄÄN lehteä. Muija kehtasi vieläpä kysyä miksi ja kun kärsivällisesti selitin, ettei minua nyt kiinnosta mikään lehti, enkä halua mitään ylimääräisiä kuluja, hän kuullosti TODELLA kummastuneelta: "aijaa...???? Noh...hyvää syksyä sitten". Nainen kuullosti siltä, että puhelun jälkeen hän istuu leuka sylissä ainakin vartin. Taisi olla aikamoinen myyntitykki tai ehkäpä heitä kehotetaan vain antamaan sellainen kuva. No, ylläri: minua otti päähän. Seuraava lehtimyyjä saa minulta sitten tästäkin hyvästä vihat päälleen...

Ja jumalauta! Kirkonkellot soi tänään KOLMATTA kertaa!!!! Saatana jos siellä uudessa paikassa on ykskin kirkko lähellä, menen ja laitan kellonsoittajalta pallit solmuun! Eipä tässä muuta tänään...

Kuvittelen, että herään huomenna supersileänä, koska ostin uutta suihkusaippuaa (Doven sellasta kosteuttavaa ja paksua) ja ruumiinrasvaa (Doven sekin, virkistävää), joita lotrasin antaumuksella, ja koska olen juuri lotrannu käsiini (ja näppäimistölle) kolme kerrosta antiage-käsirasvaa.

Ostin tänään kaikkea muutakin ihanaa; ihanan paistinpannusetin, jossa pannut ovat punaisia! Oli varsin antoisaa tehdä ruokaa ilman, että puolet siitä on jämähtänyt kiinni pannuun, eikä lähde irti ilman sirkkeliä, pokasahaa ja meisseliä. Sitten ostin piirasvuoan; petollista, koska nyt rupean valmistamaan harva se päivä ihania läskipiiraita, ja kohta en mahdu ovesta.

Toin myös kaupasta tullessani kaksi laatikkoa. Tosin nyt minulla on vaikeuksia päättää, mitä pakkaisin niihin. Muuttoon kun on vielä kaksi viikkoa. Saatan nimittäin yhtäkkiä tarvita kippoja, joita en ole tarvinnut vuoteen. Tai erivärisiä pöytätabletteja, joita en ole vielä koskaan käyttänyt. Uskon vakaasti, että tarpeet iskevät juuri tämän kahden viikon aikana ja joudun kipontarpeen pakottamana sitten purkamaan kaiken pakkaamani. Dämit. No, ehkä saan huomenna päätöksiä aikaan.

Tosiaan; näppäimistöni on kyllästetty käsivoiteella. NUORENTAVALLA käsivoiteella. Ehkä se on ihan hyväkin! Aina, kun näpyttelen jotain, käsiini tarttuu hieman käsivoidetta ja kiikkustuolissa voin brassailla nuorekkailla sormenpäilläni. Oikeastaan kaikki juontuu ikäkriisistä. Minoon vanha. Pelkään vanhenemista. Minuun tulee ryppyjä. Olen havainnut ruttuja silmieni alla. Olen ruvennut orjallisesti seuraamaan, miten päin naamaani leivon pesulla tai rasvaa sivellessä. Sehän voi venyä! Tosin olen niin paksu, että ehkä ryppyjen tulemista hidastaa, kun on iho pinkeällä!!? Mutta sehän tarkoittaa, etten voi laihduttaa! Sattuipas ikävästi. Pitää varmaan mennä heti aamusta ostamaan esim suklaakakkua tai karkkia, jotten rypisty enempää...

Taisin selvittää Welmun äkillisen fiikushimon. Ikkunanvieruskaappia siivotessa huomasin, että verhoa ja helmalakanaa on imetty. Lakanan imeminen oli tuottanut tulosta sinänsä, että vieressä oli pieni ja kuivunut oksennuslammikko. Welmulla on siis tainnut olla akuutti masunputsaustarve ja se on keksinyt pistellä puolet fiikuksesta poskeensa saadakseen aikaan kunnon laatat. Hän todella onnistui siinä!

Kävin ystävän kanssa syömässä. Söin ihan helvetisti. Lisäksi siinä ruuassa oli niin paljon valkosipulia, että haisen vielä haudassakin. Joutunen tekemään iltalenkin puskien kautta, koska uskon tappavani kaikki muutamaa metriä lähemmäs tulevat ihmiset hengitykselläni.

Huomenna on asiapäivä. Eli menen asioille. Koska olen ollut laiska hoitamaan niitä viime aikoina, kaikenlaisia asioita on kasaantunut vaikka millä mitalla. Täytyy käydä ainakin pankissa, postissa, verotoimistossa, ruokakaupassa, paistinpannukaupassa, housukaupassa, meikkikaupassa ja suihkukaupassa. Nyt menen kyllä karkkikauppaan. Neljä ja puoli tuntia sitten syöty ruoka maistuu vieläkin suussa. Siihen auttaa tietenkin vain karkki.

Lopultakin tuntien jahkaamisen jälkeen olen päättänyt jäädä tänään kotiin. Suihkussa käyminen, meikkaaminen, tukan ojennukseen laittaminen ja vitutus sopivien vaatteiden uupuessa on liikaa siitä, että voin luovia tungoksessa läikyttäen tahattomasti juomaa päälleni ja saadakseni tupakkapaikalla 37 kertaa kyynärpäästä silmään. Istun boksuissa ja topissa kotona, hiukset eilen pestyinä (=likaisina) miettimässä, että oisko sitteki pitäny lähtee käymään jossain....Aikuinen ihminen! Ei luulis olevan noin hankalaa!

Sain onneksi lainattua tänään kaverilta autoa, kun tarvitsi käydä Kouvolassa. Oli ihanaa ajaa autolla yksin ja hoilottaa radion mukana. Pieni Punto kiihtyi taitavissa hyppysissäni, eikä sadekaan haitannut. Welmulla oli sillä aikaa täällä kotona vähän erilaista kivaa. Jostain minulle tuntemattomasta syystä se oli syönyt fiikuksestani alimmat lehdet. Siis kuusi kappaletta suuria, vahamaisia lehtiä. Kokonaan.

Olin ollut kotona jo varmaan melkein puoli tuntia, kun havahduin huomaamaan oudon kasan maton reunalla. Pari sekuntia meni tyhjää lyödessä. Seuraavaksi havaitsin varsin kaljun kasvini ja osasin yhdistellä muutamia asioita. Aiemman kokonaisvaltaisen tuuheuden sijaan tuuhea on enää latva. Fiikukseni näyttää hontelolta palmulta.

Koska olen vakaumuksellinen "en ota turhia riskejä, jotka mahdollisesti johtaisivat kosketukseen oksennuksen kanssa"-ihminen, käytin vessapaperirullallisen siihen, että siivosin kolme kasaa Welmun mahanestettä + puolet fiikuksestani lattioilta. Tämän jälkeen miltei tukin vessanpönttöni kyseisillä papereilla. Kahdesti. Jokseenkin olen hieman katkera Herra Fiikuksen puolesta Herra Fiikuksenraatelijalle, joka tyytyväisenä vetää hirsiä vailla hajuakaan aiheuttamastaan kaaoksesta ja sorrosta. Hmph.

Olen huono nukkumaan noin yleensäkin, saati kännissä. En kuitenkaan tällä kertaa. Voi juutas, ku tuntuu, että olen vieläki päissäni!

Oli tarkoitus juoda ihan vaan sivistyneesti eilen. Ottaa joitakin, pitää hauskaa ystävän kanssa ja tulla sitten kotiin kärsimättä tänään helvetillistä krapulaa. Tein juuri päinvastoin. Olin jo parin siiderin jälkeen jorauskunnossa. Ehkä ne vartti ennen pilkkua tilatut kaksi shottia ja kaksi valkovenäläistä ykkösellä kiskottuina olivat liikaa?!

Eksyin jatkoillekin, johonkin kaverin miehen luokkakaverin luukkuun. Join vielä sielläkin jotain, mutta muistikuvat ovat aika hataria. Muistan olleeni näreissäni jostain, kun lähdin saapastelemaan kotiin päin. Muistan käyttäneeni Welmun pissillä. Se juoksi iloisesti vapaana. Muistan jopa pitäneeni pienen koulutustuokion sille. Siihen asti riittää filmiä jotenkuten. Sitten ei enää.

Viime kuukausina olen huomannut usein saavani krapulan jo jossain vaiheessa aamuyöllä. Olen nukkumaan käytyäni ollut unessa ehkä tunnin, herännyt jumalattomaan janoon ja juossut sitten jääkaapilla tai vesihanalla juomassa jonkun tovin ja sitten nukkunut huonoa unta aamuun. Ei tällä kertaa. En muista nukkumaan käymisestä mitään, mutta heräsin kello 13.15 umpiunesta omasta sängystäni, vailla vaatteita. En edes ensin tajunnut, että olen krapulassa. Kiva. Pääni oli jo ennen eilisiltaa pelkkä hattuteline, nyt tapoin näköjään viimeisetkin aivosolut!

Taidan lähteä hakemaan kaupasta jotain mussutettavaa. Ei tarvi laittautuakaan, kun olen valmiiksi hurjan viehättävä eilisissä meikeissä. Olo on sitä luokkaa, että jos menisin lerssinpätkän ja kossupullon kanssa tuonne puistoon huojumaan, olisin varsin vakuuttava näky. Voi paska. Ei viinaa minulle taas toviin.

Ps. Vessanpöntössä lillivästä hammaslangan pätkästä päättelin langoittaneeni purukalustoni ennen nukkumaan menoa. Kiva juttu. Oiskin kauheeta herätä darrassa hampaat langoittamattomina! En oo sitte naamaa kuitenkaan viittiny pestä...

...on pahoja. Ne kiusaa. Ne pettää. Ne sanoo kaiken väärin. Ne loukkaa. Ne haluaa vain satuttaa. Ne nauraa selän takana. Ne haluaa vain seksiä. Ne valehtelee. Ne halveksii. Ne vihaa. Ne punoo juonia.

Erinäisten ajatusvaiheiden, mietintöjen, vanhojenkaivelun ja pähkäämisten kautta muistan taas, miten vaikeaa on rakastaa miestä. Muistan, miksi olen niin pelokas lähtemään treffeille tai tapaamaan ketään. Muistan, miksi en halua yhden illan nussimisjuttuja. Mikään edellä mainituista toimista ei auttanut minua silti murtamaan päässäni jotain, minkä on (kai) joskus pakko murtua. Mikä siihen auttaa? Lapio? Helvetti sentään.

En kestä kiintymystä, innostusta, epätietoisuutta, halua, ikävää, ihastusta tai kutkuttavaa huumaa miestä kohtaan. Melkein yhtä kaulaliinaa ja jonkinmoista reseptipinoa rikkaampana voin sanoa, että huomenna minun ei varmaan enää kannata kuunnella näitä ajatuksia. Pitänee vaihtaa levyä.