Haihattelua

Liekö yöttömän yön vaikutusta vai mitä hittoa, mutta olen valvonut viime aikoina aika paljon. Siis sängyssä. Siis silloin, kun pitäisi nukkua. En ole nukkunut parin tunnin pätkää pidempää ties kuinka pitkään aikaan. Sehän antaa oivallisesti minulle sitten tilaa mietiskellä. Voin yön tunteina haaveilla, tuskailla, spekuloida, jossitella tai järkeillä tapetilla olevia juttuja. Viime yö ei siinä suhteessa ollut lainkaan poikkeus.

Ensinnäkin kello oli jo yli kolme, kun könysin jo rakkaaksi muodostuneelle ilmapatjalle loikomaan. Yritin nukkua, väsyttikin jopa. Mutta. Sillä siunaaman sekunnilla, kun minä iskin kuuppani pielukseen, alkoi pirunmoinen rutina. Ei, se ei kuulunut minusta itsestäni, vaan siilin kakkapökäleistä, joiden kanssa siili juoksi kilpaa juoksupyörässä. Nyt ei puhuta mistään vienosta rapinasta, vaan hullun maraton-siilin kuuttakymppiä tapahtuvasta spurtista, jota kivikovat kikkareet säestivät pyöriessään kovaa muovia vasten. Ensin meinasin hiiltyä, kuten minulla yleensä on tapana varsin vaatimattomankin tapahtuman edessä, mutta sitten oivalsin, että siilillä on piru vieköön hirveet ajikset ja minulla näin ollen aikaa haaveilla. Ja minähän haaveilin...

No ei vaan. Kukkaniitty-, prinsessa- ja häähaaveiden lomassa ehdin pohdiskella ihan järkeviäkin juttuja. Olen miettinyt tätä ennenkin. Miksei minulla ole mitään intohimoa? Ei, tähän ei lasketa seksiä eikä ruokaa. Tarkoitan jotain harrastusta, josta olisi vaikka ajan mittaan tullut työkin. Soitin nuorempana pianoa. 16-vuotiaana halusin kymmenen vuoden soittamisen jälkeen lopettaa sen ja parikymppisenä minä hullu möin pianoni eksästä erotessa ja kiskoin rahat kurkusta alas. Bändiharrastus ja laulaminen samaten jäivät pianon kanssa samaan aikaan. Klarinetti oli jäänyt jo aiemmin. Tykkään laulamisesta ja soittamisesta kovasti. Miksen jatkanut noita harrastuksia?

Laulamisen ja soittamisen lisäksi en myöskään ole innostunut käsitöistä, liikunnasta, ryhmätoiminnasta, hyväntekeväisyydestä enkä postimerkkeilystä. Osaan helvetti soikoon vain haaveilla. Haaveilen itseni ties mihin, mutten ikinä saa aikaan mitään. Olen tylsä, laiska ja väritön ihminen. Plaah.