Jäytävää kyrsintää

Messenger on kommunikointivälineenä kyllä ihan perseestä. Harkitsen vakavasti sen käytön lopettamista ja koko hässäkän poistamista armaasta tietsikastani pilaamasta enää yhtään päivää. Perkele.

Olen pienen ajan sisään onnistunut suututtamaan kaksi ihmistä messengerin välityksellä. Ilman, että minulla suinkaan oli tarkoitus! Ihmettelen, että olen niinkin lahjakas, että kaikkien niiden hymiöiden ja otusten omistajana onnistuin hommassa vieläpä suht helposti. En kai höystänyt puhettani tarpeeksi niillä otuksilla. Kumpikaan suututtamistani ihmisistä ei ollut minulle järin merkityksellinen, mutta inhoan väärinkäsityksiä ja kesken jääneitä riitoja. Toisaalta kyllä ajattelen sen niinkin, että jos toinen on niin herkkänahkainen, ettei anna suututtajalleen minkäänlaista tilaisuutta korjata erhettään, vaan häipyy kesken lauseen, on se kyllä sitten ihan sen oma häpeä. Olkoon omineen. Pyh.

No jokatapauksessa tuollainen laittaa miettimään. Olen miettinyt itseäni ja käytöstäni oikein erityisen paljon viime aikoina. Olen nimittäin joskus ärsyynnyksissäni aivan hirvittävän suvaitsematon. Joskus, kun minua oikein risoo, minun on ihan älyttömän vaikea hillitä itseäni. Ja minuahan risoo. Usein. Minua risoo, raivostuttaa ja ärsyttää aivan uskomattoman moni ihminen. Pelkkä väärä puhetapa saattaa joskus nostaa karvani pystyyn niin pahasti, että minun on vaan pakko purra hammasta, että kestän äsähtämättä mitään. Muistan, kun eksän kakara joskus risoi minua niin paljon, että minun piti istua ihan hiljaa ja tuijottaa seinille pois päin lapsesta, etten kertakaikkisesti räjähdä siihen raivoon. Se on kamalaa.

Ihan totta. Oletan, että kuitenkin iso osa ihmisistä tietää sen. Että suurinta osaa on joskus risonut toisen pärstä siinä määrin, että on tehnyt mieli suurinpiirtein sylkeä päälle. Ja että se tunne on turhauttava. Minusta kohtuuton ärsyyntyminen ilman oikeaa syytä (toisen puhetapa ei ole oikea syy) on kammottavan turhauttavaa, turhaa, energiaa vievää ja väsyttävää. Minua kiukuttaa suunnattomasti hukata energiaa niin turhaan tunteeseen. Miten sitä hallitaan?

Voi vittu että nytkin risoo. Apua!