Rusinoitumisen alkusoitto

Voiiii.... Taas tuli vuosi lisää. Kammottavaa, miten salakavalasti numero 30 lähestyy vuosi vuodelta.

Kaikesta huolimatta pidin eilen juhlat. Ajattelin ensin, ettei näillä lukemilla paljon juhlita, mutta mitä hittoa sitä muutakaan voi. Niinpä siis parhaan kaverin kanssa naisissa väännettiin parit piurakat ja rullukat ja minä pulputtelin vatiin sitä samaa boolia, jota teen jokaisiin juhliin, kun se on niin hyvää (kirkasta, karpalolikööriä ja russiania). Pieni, sievä asuntoni pullisteli viidentoista hengen sisään survoutumisesta ja varsin kansainvälisestä tunnelmasta (joukossa oli kolme ranskalaista, yksi portugalilainen, yksi engelsmanni ja paljon kotkalaisia). Kaikilla ymmärtääkseni oli ihan mukavaa ja kaikki tarjottavat tekivät hyvin kauppansa.

Nyt istun Amy Winehousen näköisenä lattialla. Söin juuri jättiläispalan kakkua ja nachojen jämät. Kaapissa on vielä maitosuklaata ja valkoista suklaata ja neljännes täytekakkua. Ajattelin täydentää tätä yltäkylläisyyttä mahdollisesti vielä heseruualla, jos saan nakitettua jonkun seurakseni. Toisin sanoen olen siis kaikin puolin aivan uskomattoman viehättävä ja hurmaava. Ilmankos se, joka täällä vielä äsken oli, lähti...!