Upeeta! Mahtavaa!

Tämä viikonloppu on kertakaikkiaan edustanut kaikkien paskaviikonloppujen aatelia. Siis oikeasti. Kaikki minun Bridget Jones-viikonloput surressa miestä, joka ei ole minusta kiinnostunut ovat olleet pilipalipiiperrystä, ihanien herkkujen mässäämista, tyttöjen kanssa puhelimessa juoruilua ja leffojen katselemista. Nyt olen viettänyt Maailman Vittuuntunein Hirviö-viikonloppua, jonka ulkoisilla teemoilla olisin kyennyt karkottamaan kenet tahansa ihmisparan, joka olisi eksynyt ovelleni. Näissä sfääreissä vitutusmittarini ei olekaan käynyt ties kuinka pitkiin aikoihin.

Kaikki alkoi kovinkin lupaavasti. Oli oikeasti kivaa perjantaina siellä sporassa, vaikka sinnekin selviydyin tietenkin vasta pienten sählinkien kera. Huomasin kuitenkin siellä jatkobaarissa hävittäneeni lompakkoni ja sen mukana kaikki rahani ja korttini. Sinne meni Maijan loppukuun budjetti, matkakortti, pankki- ja luottokortit, bonuskortit, jäsenkortit, henkkarit, kirjastokortit ja kelakortti. Mikäs siinä sitten. Painuin kotiin aivan hirveän surullisena ja vittuuntuneena.

Olin vähän päissäni, enkä nyt muista tökänneeni jalkaani mihinkään, mutta kotiin päästyäni huomasin, jotta aika karvaasti kolottaa keskivarvasta vasemmassa jalassa. Poistin sukkahousut tieltä ja kas, kynsi oli miltei irti. Se lerputti pienen nahkasuihkaleen varassa. Luojan kiitos olin päissäni. Jos olisin kohdannut moisen näyn selvin päin, olisin väpissyt kauhusta kykenemättä tekemään mitään. Jostain syystä kaikki kynsijutut on mulle kauhistus. Lapioin töissäki mieluummin kilotolkulla paskaa, kun leikkaan kenenkään kynsiä. Nyt kuitenkin riipaisin kynsiparan reippaasti irti ja laastaroin kohdan piiloon. Ikävää sinänsä, mutta nyt en uskalla poistaa laastaria.

Kävin sitten itkuisena nukkumaan ja heräsin aamulle pienessä darrassa, räjähtäneen mustalaisen näköisenä. Silmät itkettyneinä, punaisina ja osittain edellisillan rajauksilla koristettuna, tukka pystyssä ja huulet turvoksissa. Ja aivan käsittämättömän vitutuksen vallassa. Palloilin vähän aikaa hereillä, mutta sitten armahdin itseäni käymällä uudestaan nukkumaan. Nukuin suurimman osan päivästä ihan vaan päästäkseni miettimästä sitä kadonnutta lompakkoa. Eihän tässä muuten mitään, mutta kaikkien korttien uusiminen maksaa. Olen käsittämättömän köyhä. Toistaiseksi mulla on vielä näkkileipää, puuroa, makaronia ja muutama kananmuna, mutta mitäs kun ne loppuu?! Mitä mie syön? Millä rahalla muka uusin ne kortit? Rahaa tulee seuraavan kerran kolmen viikon päästä ja sitä tulee niin vähän, etten saa edes kaikkia laskuja maksettua. Vittu.

Koska olen jälleen kerran onnettaren suosikki, olen varma, että lompakkohässäkän lisäksi toi vitun varvas tulehtuu ja uusi kynsi rupeaa kasvamaan sinne sisään. Welmu joutuu olemaan rajoitetulla liikunnalla, koska en pysty kunnolla kävelemään ja olen toistaiseksi uskaltanut tunkea jalkaani vain kumisaappaat, koska niissä on enemmän tilaa, kuin normikengissä. Viisaudenhammas on vähän kipeä. Sekin on varmaan tulehtunut. Olen likainen ja haluton ja tympääntynyt ja mikä pahinta, tätä vitutusta ei voi lietsoa pois esimerkiksi Celine Dionilla tai suklaajätskillä, koska tämä on niin massiivista laatua. Ei sillä, että mulla ois varaakaan suklaajätskiin. Rahavarani käsittävät tällä hetkellä tasan 75 senttiä.

Hienoa. Menenkin tästä ehkä keittelemään puuroa tai makaronia, jotka molemmat ällöttävät minua vähintään yhtä paljon, kuin toi irronnut kynsi. Pus!