Blogi

Näytetään kirjoitukset syyskuulta 2008.
Seuraava

Antakaa kun määkin huuran!  4

Mä en kylläkään ole kännissä (en edes hiprakassa), mutta mun pää ehkä menee kohta rikki jollen saa näitä ajatuksia purettua täältä mihinkään. Alkaa kyllä olla aika ykstoikkosta saman paskan purkittamista erivärisiin purnukoihin tää mun bloggailu, mutta minkäs teet kun oot omahyvänen paska jonka päässä liikkuu vain yksi ja sama asia: minä itse.

En mitenkään haluaisi nostaa itseäni millekään jalustalle, mutta viimeisen tunnin mua silti on vituttanut armottomasti typerät ihmiset (joihin en itse luonnollisestikaan lukeudu). Jollei mistään mitään ymmärrä, voisiko silloin ymmärtää edes sen verran, että tukkisi suunsa? Tai jollei mistään mitään ymmärrä ja haluaa silti olla äänessä, voisiko olla äänessä vähemmän kuin alan asiantuntijat ja ennemminkin sellaisessa kyselevässä kuin päällepäsmäröivässä roolissa? Eikö aikuisille ihmisille pitäisi olla itsestäänselvää, että on aina parempi vain näyttää tyhmältä kuin avata suunsa ja todistaa se? Vai onko tässäkin sivistysvaltiossa ihan aikuistenoikeesti ja vitun todellisesti olemassa aikuisia ihmisiä, jotka eivät vain yksinkertaisesti ymmärrä olevansa tyhmiä, vaikka he kerta toisensa jälkeen tekevät itsestään pellejä muiden silmissä?

Toinen mua tässä jo toista tuntia vituttanut piirre ihmisissä on omahyväinen ajattelemattomuus ja likinäköisyys (sellanen ei silmälaseilla korjattavissa oleva). Joo, en mäkä ajatellut ehkä koskaan hankkia lapsia, mutta ei se poista multa vastuuta yrittää jättää tää maapallo mahdollisimman hyvässä kunnossa seuraaville ikäpolville. Joo, on mussakin sen verran hedonistia, että ois kauheen kiva ajatella vain sitä, mikä itsestä olisi kivointa, mutta kun ei tää maailma oikein toimi niin. Jos pitää herätä töihin aamuseitsemäksi, silloin pitää vain herätä, ei alkaa marisemaan mistään epäinhimillisistä elinoloista. Jos pitää siivota ja hoitaa lapsia ihan joka vitun päivä niin sitten vaan pitää. Sellasta se elämä on. Jokaisella on velvollisuutensa eikä aina voi millään olla ihkukivaa (tai vois jos kaikki vetelyskusipäämulkut osaisivat asennoitua tähän elämään pikkaisen positiivisemmin). Jokainen tehty asia vaikuttaa aina johonkin muuhun asiaan, se on vain fakta joka on hyväksyttävä.

Perkele. Mua niiiiiin masentaa tää Suomen pimeys ja kylmyys, että vituttaakin niin ku ei oo viikkokausiin vituttanu. Eikä tää avautuminenkaan tuota mitään nautintoa. Ihan yhtä räjähdyspisteessä mun pääni on edelleen. Ja maha kipee ku saatana. :( Onneks on sentään maailman isoimmat ja lämpimimmät villasukat jalassa, ettei sentään varpaita palele. :|


Äiskä  2

Mun äiti on kyllä aina välillä ihan huippu. Tänään marisin sille jostain ihmissuhdekoukeroista ja elämän mutkikkuudesta niin se vaan sano, että jos joskus menee huonosti ni sit pitää vaan mököttää ja vittuilla jollekin, kyllä se siitä ohi menee ja taas tulee parempia päiviä.

Elämä oikeasti taitaa olla noin yksinkertaista jos sen antaisi vain olla simppeliä. Mutta mikähän vamma mulla on päässäni, kun aina pitää kiertää sieltä vaikeakulkuisimman polun kautta? Pitäisköhän mun mennä vaikka oikeisiin töihin tai johonkin kouluun, jotta saisin elämääni sisältöä eikä sitä tarvitsisi itse kehitellä parisuhdesabotaaseilla ja muilla keinoin?

Nylon Beatin sanoin, tää elämä on vaan joskus niin sairaanfuckingkipeenraastavaa.


Listen to your heart  5

Look into my eyes you will see
What you mean to me
Search your heart search your soul
And when you find me there you'll search no more
Don't tell me it's not worth tryin' for
You can't tell me it's not worth dyin' for
You know it's true
Everything I do I do it for you

Look into my heart you will find
There's nothin' there to hide
Take me as I am take my life
I would give it all I would sacrifice
Don't tell me it's not worth fightin' for
I can't help it there's nothin' I want more
Ya know it's true
Everything I do - I do it for you

There's no love - like your love
And no other - could give more love
There's nowhere - unless you're there
All the time - all the way

Don't tell me it's not worth tryin' for
I can't help it there's nothin' I want more
I would fight for you - I'd lie for you
Walk the wire for you - Ya I'd die for you

Ya know it's true
Everything I do - I do it for you

My life is like a mess. Missään ei oo mitään järkeä, avoimia ovia, mielenkiintoisia reittejä on aivan liiaksi. On järki, on tunteet, muttei mitenkään noin yksiselitteisesti erotettavissa. On myös järki ynnä tunteet -ajatusmalleja, kombinaatioita vaikka muille jakaa. Eikä mitään vitunka hajua, millä tavalla tätä elämää olisi parasta elää.

Älkää käskekö mun kuunnella sydäntäni. Ei se puhu mulle.
Älkää käskekö katsoa ja odotella. Aikaa ei juuri nyt ole.
Älkää käskekö elää kuten unelmoin. Unelmoin liian monista asioista.

Ratkaisu on tehtävä. Aikaa on ehkä noin kolme viikkoa. Sen jälkeen elämäni tulee väkisinkin olemaan hyvin erilaista kuin nyt. Odotan innolla, odotan kauhulla. Olen jo melkein päättänyt, viimeiset ratkaisusiirrot olisi vain tehtävä. Miten uskallan? Miten voin? Petänkö itseni vai joitakuita muita? Minkälaisten ratkaisujen kanssa omatuntoni pysyy puhtaana? Miksi vitussa mun elämä on aina tällaisilla umpisolmuilla?


Seuraava