Ei tartte

Kiitos Tuplikselle noista kahdesta sanasta pitkäsäärisyysketjussa. Tuli taas aihetta ajatella.

Nykyihmisiä vaivaa mitä suurimmissa määrin äärimmäinen laiskuus ja itsekkyys. Kombinaatio, joka on ärsyttävyydessään vertaansa vailla. Ei viitsitä tehdä yhtään mitään, ja jos jotain on pakko joskus hiukan tehdä, tehdään se vain siksi, että siitä itse jotenkin suoraan hyödyttäisiin. Ei osata ajatella edes kauaskantoisia tai välillisiä positiivisia seuraamuksia itselle, vaan pitäisi vain saada nythetikaikkimulle.

Parisuhteessa mun ei tartte -ajattelutapa uhkaa monilla tavoin suhteen tulevaisuutta. On tietysti totta, että pyyteetön rakkaus on sitä parasta. Kun ei ihan oikeasti tartte tehdä mitään sen toisen hyväksi. Valitettavasti tämä pyyteettömyys(kin) ymmärretään nykyisellään aika päin prinkkalaa. Se, ettei tarvitse tehdä mitään toisen hyväksi, ei tarkoita, etteikö sen toisen puolesta tehtäisi paljonkin. Pyyteettömään rakkauteen kun taitaa kuulua aika oleellisena osana halu vaikka kuolla sen toisen puolesta - puhumattakaan sellaisista vähäpätöisyyksistä kuin tiskaus, siivous, pyykkäys ja niin edelleen.

Toisaalta vaikkei kenenkään mielestään tarvitse tehdä yhtään mitään, odotetaan kuitenkin muiden tekevän paljonkin juuri minun hyväkseni. Vaikka minä voin olla laiska, läski ja inhottava, pitää sen toisen kuitenkin olla miellyttävän uuttera ja huomaavaisen ihana. Reilu peli Keravalla.

Äh. Hävisi jo pahin angsti, kun piti pomppia välissä paistelemaan hamppareita ja tekemään kaikkea muuta yhtä kehittävää. No, joku toinen kerta sitten lisää.

Ai niin. Jollei joku vielä ole kuullut, sain maailman ihanimman kämpän itselleni. Parvekkeellinen kaksio. Oikea keittiö (ei mitään keittokomeroa), iso eteinen ja vaatehuone(!!!). Kyllä mua nyt hemmotellaan. :)

Rock!