Mikä tää olo on?

Mulla on hirveästi ajatuksia herättävää, pääasiassa kotimaista ihkupoppia soittimessani. Melkein joka biisi nostattaa jotain tunteita pintaan. Pääasiassa haikeilututtaa. Välillä hymyilyttää (läpi kyynelten). Kaikkea ihanaa koettuna, paljon ihanaa toivottavasti vielä edessäkin - paljon menetettyä, paljon saavuttamatta, hirveästi koettua, elettyä, nähtyä, saatua ja ansaittua.

Eilisestä on ikuisuus, huomiseen on tuplasti. Tämänkin hetken viisaus muuttuu painolastiksi. Toni W:n aina yhtä koskettavan käsittämättömiä lyriikoita. Tuoltakin tuntuu aina joskus. Eilisestä, tai tällä hetkellä ajatellen täysi-ikäistymisestä, tuntuu olevan ikuisuus. Aika on kyllä kulunut kuin siivillä, mutta mitä kaikkea tässä kolmessa vuodessa onkaan tapahtunut! Ylioppiutuminen, kohta kolmannen korkeakoulun aloittaminen, muuttoja yli puoli tusinaa, avoliitto ja pari muuta kariutunutta parisuhdetta, töitä hirmuisesti, uusia tuttavia, tovereita ja ystäviä laumoittain... Silti tuntuu, että juuri nyt olen vasta ottamasta todellisesti ensimmäistä askelta oikeaan suuntaan vuosikausiin. Että mun olisi pitänyt jo silloin kolme vuotta sitten valita mieluummin jokin muu opiskelukaupunki itselleni Helsingin sijaan. Toisaalta en osaa nimetä oikeastaan yhtään päivää, jonka olisin halunnut jättää elämättä. Äh.

Tärkeintä jos on lähteä
niin sitä ainakin on tehty
Enemmän kuin voin uskoa
on näkökentän taakse jäänyt
muttei naulat jalkojen alta

...

Rock.