Päivän epistola

Mulla alkaa työt aamulla. Hyvinkin tarkkaan kolme kuukautta oon rötvännyt perse homeessa lomaillen ja nyt pitäisi palata takaisin arkeen.

[x]Onnistuu
[ ]Ei onnistu

[ ]Onnistuu helposti
[x]Vaatii ponnisteluja

[x]Kivaa
[ ]Mälsää

Näillä fiiliksillä mennään. Tiistaina onkin sitten toisen työpaikan työhaastattelu ja perjantaina pääsen treenailemaan ensimmäistä uutta juttua, joka ei vuoropäällikön hommassa tullut tutuksi mutta josta tulee kolmen viikon välein toistuvaa rutiinia; tekemään työvuorolistoja. Asunnosta pitäisi tulla ilmoitusta huomenna tai tiistaina, että saanko sen vai en. Mulla on kyllä sormet, varpaat, kädet, käsivarret, polvet ja silmätkin ristissä sen puolesta, että saisin sen kämpän. Se oli kertakaikkisen hurrrrrmaava. Saa muutkin elää hengessä mukana, jokaiset ristityt sormet ja kohotetut peukalot varmasti lisäävät mun mahdollisuuksiani napata se pleissi.

Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka uskovat. -- Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa. Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua. -- He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi, ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin. Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa. -- He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä, halpamaisuutta, ahneutta ja pahuutta, täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaisuutta, petollisuutta ja pahansuopuutta, he panettelevat ja parjaavat, vihaavat Jumalaa, ovat röyhkeitä ja pöyhkeitä, rehenteleviä ja pahanilkisiä, vanhemmilleen tottelemattomia, ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia ja säälimättömiä. Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin. (Room. 1:16-32)

Maailmassa on todella jokin pikkuisen vinossa. Vaikka tällä erää tämä teksti kolahti kai lähinnä omaan nilkkaan tai omiin tämänhetkisiin tunteisiin. Itseni sisällä on tällä hetkellä liikaa pahoja tunteita, vaikka ihan hyvällä mielellä olenkin. Miksi tuntea katkeruutta asioista, joille ei itse mitään mahda? Miksi myrkyttää oma mielensä pahoilla ajatuksilla? Toisaalta; miksen minä ja muutkin ajattele useammin, syvällisemmin, tarkemmin ja pidempään, mitä tehdä, millä tavoin ja kenelle? Miten toimien tuottaisi mahdollisimman vähän turhia huonoja tunteita toisille ihmisille tai itselle?

Mulla on sittenkin vähän paha mieli. Mutta se menee ohi.

Rock.

Muuten, tuohon 17.10. esittämääni kysymykseen

[LAINAUS]Nyt mun pitäisi kai oppia elämään niiden tunteiden kanssa. Tai antaa niiden kuolla.

Viiden pinnan kysymys: Kumman vaihtoehdon haluan mieluummin tapahtuvan?[/LAINAUS]

oikea vastaus on vaihtoehto kaksi eli antaa tunteiden kuolla pois. Palkintojen perään en lähtisi ruinaamaan.