Vaihdetaan särkevä pää toimivaan ja särkemättömään

Jumankekka, meni sitten eilinen vapaapäivä niinsanotusti ihan harakoille migreenin kourissa kärvistellessä. Aamukymmeneltä loppuneen ajotunnin jälkeen pikkuisen jo jomotti ja kun ehdin viimein kotiin oli kohtaus jo täydellä vauhdilla päällä - siinä sitä sitten itkettiin ja oksennettiin kuin entinen teini siiderihumaloissaan ikään iltaan puoli kymmeneen asti. Rakastan kyllä itseäni vaivoineni toisinaan niin, että tekee oikein pahaa. Mikäs sen leppoisampi tapa viettää vapaapäivää kuin särkylääke- ja kipunarkoosissa. Onneksi tänään on vielä toinen vapaapäivä niin ehtii hoitamaan edes suurimman osan niistä hommista, jotka näille kahdelle vapaalle olin buukannut. Perkele, että harmittaa taas.

Onneksi autolla ajaminen alkaa pikku hiljaa sujua. Tänään auto ei sammunut enää kertaakaan koko tunnin aikana. Pientä hapuilua on kyllä vielä risteysajossa tai lähinnä ratin kääntämisessä; vasen käsi on niin ripeä liikkeissään, ettei se meinaa millään ilveellä pysyä oikeassa ajo-otteessa vaan lipsahtaa aina ties minne. Mutta kai sekin siitä vielä oppii - jollei muutoin niin maalarinteipillä, kuulemma. Ajettuna on kuitenkin vasta yksi kolmasosa kaikista ajotunneista eli eiköhän tuo vasenkin käsi saada aisoihin ennen inssiä.

Nyt nautiskelemaan lisää kahvia ja sitten "nautiskelemaan" ihanan antitoukokuisesta viimasäästä.

Rrrock!