Vuoropuhelua

Mulla oli äsken jotenkin äärimmäinen tarve päästä kertomaan mielipiteeni asiaan kuin asiaan, joten surffauduinpa sitten Rakkauden ammattilaiset -keskustelupalstaosioon. Meni muuten edellä mainittu tarve aika nopeasti taas ohi ja tilalle astui tarve päästä purkamaan suunnatonta vitutusta blogiin. (Vedän tässä vaiheessa pari kertaa syvään henkeä ja käyn täyttämässä kahvikuppini, jos vaikka sykekin laskisi sitten taas alle kahdensadan.)

Noniin. Mua siis alkaa lähes joka kerta vituttamaan armottomasti, kun käyn lueskelemassa Rakkauden ammattilaiset -palstaa. Miksi sitten menen sinne, jos niin käy aina harmittamaan? Ihan vain siksi, että se on toisaalta yksi harvoista keskustelupalstan osioista, joissa on mielenkiintoisiakin ketjuja joihin ihan oikeasti haluaa kirjoittaa muutenkin kuin kieli poskessa. Mua vaan niin suunnattomasti ärsyttää ja ihmetyttää, miten uskontoon liittyvä keskustelufoorumin osa voi saada osan ihmisistä käyttäytymään niin kertakaikkisen lapsellisen typerästi? Okei, ei Cityn keskusteluiden taso muutenkaan aina päätä huimaa, mutta jos ketjun aihe on "Panettaako?" niin ei silloin varmasti kovin korkeakultuurista keskustelua odotetakaan käytäväksi. Jos sitten taas ketjun aiheena on vaikkapa "Erosta eteenpäin" (ihan satunnaisesti nappasin ton aiheen, en tiedä kuinka asiallista/asiatonta keskustelua on ko. ketjussa käyty) niin on mun mielestä yksinkertaisen tyhmää tulla huutelemaan ketjuun asiattomuuksia jos ja kun osa ketjuun kirjoittavista ihmisistä kertoo siellä omista, mahdollisesti edelleen kipeää tekevistä elämänkokemuksistaan. Siis ihmettelen vain, että mistä tulee se pakko tulla huutelemaan typeryyksiä ketjuihin, joiden tarkoituksena on puida oikeasti pikkuisen vakavampia aiheita kuin sitä, että onko nyt panetusfiilis? Pahanolonpurkuketjuja on olemassa varmasti kymmeniä, on OT-ketjua, fiiliksenkyselyketjua ja vaikka mitä - ja jollei sopivaa löydy, voi perustaa oman ketjun, jossa purkaa kaikki aggressiot maailmaa kohtaan. Voiko aikuisilla ihmisillä ihan oikeasti olla niin kova tarve olla suuna päänä joka paikassa ja/tai todistaa oma tilannetajuttomuutensa, ettei sormien poispitäminen näppikseltä kertakaikkiaan onnistu? Ihmettelen suuresti jos näin on ja suosittelen lämpimästi jonkinlaista itsehillintä- ja käytöstapakurssia.

Tästä päästäänkin sitten mukavasti siihen toiseen asiaan, mikä mua vituttaa. Mua nimittäin ärsyttää suunnattomasti se, miten yleensä niin fiksut ihmiset tuntuvat kilahtelevan järjestään ja säännöllisesti Rakkauden ammattilaiset -keskusteluissa. Edelleenkin kysynpähän vain, että eikö olisi helpompi ja mukavampi ja kivempi pysyä suosiolla pois kristinuskokeskusteluista jollei ole a) mitään faktatietoa kristinuskosta (faktatietoa ei siis ole se, että osaa lukea Raamatusta pätkän, jonka sitten irrottaa asiayhteydestä ja liittää keskusteluun) b) mitään perusteluja yhdellekään mielipiteelleen (mun pitäisi uskovaisena kyllä pystyä todistamaan, että Jumala on olemassa, mutta ei-uskova saa sen sijaan sanoa mua hihhulihuorakusipääksi ihan vain siksi, koska satun kuulumaan muutaman sadantuhannen muun suomalaisen kanssa evankelis-luterilaiseen kirkkokuntaan) tai c) tarkoitustakaan saada kirjoituksillaan vietyä keskustelua eteenpäin uudelle tasolle tai tuotua juttuihin jotain uutta näkökulmaa ajatuksillaan.

En siis kykene vain näkemään ideaa, miksi pitää perustaa vaikka ketju siitä, onko paavi homo. Käy kysymässä jos haluat tietää! Jos sulla on paha olo ja paha mieli ja elämä on perseestä ja koko maailma potkii päähän, kirjota siitä vaikka blogiin, kerro kaverille tai mee terapiaan, mutta älä vitussa tuu ruikuttamaan joka helvetin keskusteluketjuun.

Ja joojoo, tiedän, on aika riskaabelia tuoda kirkko palstalle, jossa on nuoria aikuisia, jotka tunnetusti ovat hyvin kehnonlaisesti kiinnostuneita kristinuskosta. Tiedän myös sen, että voisin itse painua vittuun täältä jos ja kun tuntuu aina ja kaikki ärsyttävän. Tiedän myös sen, että rakkauden ammattilaiset ovat tulleet jäädäkseen, mä oon täällä aina ja ikuisesti eikä typeryyskään tästä maailmasta (saati Cityn keskustelupalstalta) ole katoamassa. Mutta pitipähän silti tulla taas kertomaan, miten sitä kuuluisi elää ja samalla laskemaan omaa verenpainetta (kirjallinenkin avautuminen auttaa, nyt on syke taas normaali eikä vitutakaan enää juuri lainkaan).

Rock!