Blogi

Tanskassa päivänkakkarat kukki ihanasti ja oli jo kovin vihreää. Vaikeaa kuvitella, että olemme vielä maaliskuussa. Köpiksessä oli aikaa leikkiä turistia ja kävin kollegan kanssa kääntymässä pienen merenneidon patsaalla! Sillä hän odottaa kylämällä kivellä jotain saapuvaksi...

On se mukavaa, että joku naispuolinenkin henkilö kaipaa minua kovasti!? Eilen koin jälleen sen, kun kummityttöni juoksi syliini! Leikkiessähän se meni koko ilta lasten kanssa! Tänä iltana menen katsomaan jääkiekkoa veljeni kanssa - toivottavasti on hyvä matsi. Ehkä viikonloppuna pitää käydä helsingin yöelämässä! ;)

Nyt kohti veljen kotia ja uusia leikkejä!

...kun olen innoissani uusista verhoistani, matostani ja pöytäliinoistani? ;-) Äiti oli ehtinyt neuloa jo nuo verhot ja he piipahtivat illalla. Voi että kun näyttivät hyviltä! Valitettavasti isä tumpuloi uuden "design" -lamppuni! ;) Maksoi reilun kympin, joten ei tullut suurta vahinkoa.

Tänään oli ihana päivä! Mulla oli palaveri kaupungissa iltapäivällä ja se loppui jo kolmelta. Lopetin päivän siihen ja suuntasin salille/uimaan. Oli kiva uida, kun aurinko paistoi altaaseen.

Kello on paljon ja pitäisi mennä nukkumaan, kun kone lähtee aamulla klo 6:25. Pakkasin matkalaukun 6 päivän reissua varten. Matka vie Ruotsin kautta Tanskaan. Sieltä loppuviikosta takaisin pääkaupunkiseudulle, jossa vietän viikonlopun kaiketi veljeni perheen luona. Pakko hakea tuollaista "sijaisperhettä", kun omaa ei vielä ole. Mukava leikkiä niiden lasten kanssa.

No niin, nyt suuntaan vällyjen alle, Hyvät yöt!

Tylsää, tylsää ja vielä tylsempää!

Vapaa viikonloppu alkoi perinteisesti perjantai-illan lentopallolla. Sen jälkeen kauppaan. Kotiin päästyäni heti pyykki- ja astianpesukone pyörimään. Sitten kaverini Elvis soimaan ja punaviinipullo auki. Olin ostanut myös hieman juustoja. Ah, siinä oli kiva rentoutua hetki sohvalla ja miettiä kappaleiden sanoja "Are you lonesome tonight" ja heti perään "It's now or Never". Kappaleet sai miettimään, että kohtalo pitäisi ottaa omiin käsiinsä eli tehdä asioille jotain, ettei ole enää yksinäinen. Tämä on kuitenkin vaikeaa, sekä livenä että netissä. Livenä ensikontakti on tärkeä ja netissä vastapuolen vaatimukset ovat hurjia. Kummassakin raaka peli. Toisaalta monen netissä olevan henkilön kanssa pääsisi livenä kahville ja livenä ne vaatimukset ikään kuin heikkenevät. Vaikea uskoa, että on huumorintajuinen, jos kirjoitus ei vilise huumorinkukkasia, jos huumori perustuu nopeisiin oivalluksiin, tilannekomiikkaan jne.

No, siinä pohtiessa kaverini soitti, että lähdetäänkö baanalle. Hän oli lähdössä vaimonsa kanssa radalle ja olivat tulossa luokseni ja samoin eräs toinen kaverini, josta juuri siis kuulin. No, nopeasti saunaan ja sitten nopea, lyhyt stintti radalla. Olin liian väsynyt ja piti lähteä lauantaina shoppailemaan, joten olin nukkumassa jo kahdelta.

Lauantaina ostin uusia verhoja. Minulla on idea limen -värisestä kevät/kesä sisustuksesta. Ostin uuden maton ja verhokankaita/valmisverhoja. Joudun käyttämään äidin neulontapalvelua hyväkseni. Hän saa neuloa verhot ja uudet tyynynpäälliset. Lisäksi ostin pari pöytäliinaa ja saman sävyisen tunnelmalampun. Eiköhän noilla saa sen verran uutta ilmettä, että taas koti tuntuu "uudelta". Vielä pitäisi ostaa tauluja, mutta jos se tuntui parisuhteessa vaikealta, tuntuu se vielä vaikeammalta nyt!? Hullunkurista.

Lauantai-iltapäivänä kaveri tuli kylään. Juteltiin menneistä ja saunottiin. Samalla nautittiin hieman virvokkeita ja suuntasimme yöhön. Ihme että tänään väsytti...

Tuolla alkuviikon työreissulla meillä oli ohjelmassa myös islanninhevosvaellus! Sinänsä ei voi puhua vaelluksesta, kun lysti kesti vajaa puoltoista tuntia.

Hieman minua pelotti mennä sen konin viereen, mutta alkujännityksestä päästyäni lähentelin hevoskuiskaajaa... ;) Heppani nimi oli Leaf ja se oli blondi. Kipusin hevosen selkään ensimmäistä kertaa elämässäni, hieman jännitti siellä pysyminen. No, kaikki meni hyvin. Kaasun löytäminen oli liikkeellelähdössä vaikeaa, mutta siitäkin selvittiin. Jarruja sitä vastoin sai hakea kauemmin ja tuntuivat olevan hieman kuluneet. Tölttiäkin tai jotain sellaista mentiin monesti ja aivan sujuvasti. Pari kertaa Leaf astui harhaan, mutta pysyin kyydissä. Aivan loppumatkaa haittasi pimeys tai parin vastaantulevan auton valot, joita hepat hieman pelkäsivät.

Homma oli aivan kivaa, vaikka olen leikilläni aina naisten intautumista heppoihin ihmetellyt. Ei varmaan ole viimeinen kerta, sillä voin mennä joskus jonkun seuraksi tai jos tällaisia yritystilaisuuksissa järjestetään. Harmi vain, että kuvat epäonnistuivat illan pimeydestä johtuen....

Kiva tulla kotiin ja ottaa pienet torkut omalla sohvalla!

Viikonloppu oli tosiaan mielenkiintoinen. Lähdin tosiaan Mansesteriin lauantaina. Saunoin vanhojen työkavereiden kanssa ja lähdimme sitten yöhön. Hieman meni tämäkin reissu reisille, sillä ravintolaan pääsyn jälkeen saatoin n. 15 minuutin jälkeen toisen ex-työkavereistani taksiin. Tämän jälkeen toinen lähti hakemaan puhelinta narikasta eikä koskaan palannut. Soitti joskus puolentoista tunnin päästä, että oli mennyt naistuttavansa luo. Eikä siinä kaikki, sillä mulla ei ollut avainta hänen käpilleen. No, onneksi kaupungissa asuu muutama muukin kaverini ja sain yöpaikan...

Aamulla, tai päivällä, tämä oharin tehnyt ex-työkaveri oli nolostunut, mutta sattuhan sitä. Minua ehkä lähinnä huvitti ja huvittaa vieläkin tämä tilanne...

Katsoin koneen ikkunasta alas maankamaraa. Aurinko taittoi matkaansa kohti taivaanrantaa. Vaikka lunta on vain hieman, näkyi sitä metsästä, jonka valonsäteet valaisivat hyvin. Järvien jäillä oli erilaisia kuvioita johtuen jään päällä olevasta vedestä. Täytyy sanoa, että Suomi on kaunis maa!

Kone lensi myös entisen kotikaupunkin, Tampereen, ylitse. Haikeudella katselin tuttuja kaupunginosia ja Nässyä. Kaikki näytti niin suhteettoman pieneltä. No, pääsen lievittämään tuota kaipuun tuskaa jo lauantaina, jolloin suuntaan nokkani kohti Mansea. Jään siitä samalla kolmen päivän työturneelle Tampereelle ja lähimaastoon. Tätyypä mennä käymään hieman vilkkaammassa yöelämässä...

Nyt nukkumaan, että on virkeänä viikonloppua varten! Luulen, että siitä tulee mielenkiintoinen...

Mukavaa, kun aurinko paistaa ja paljastaa villakoirien armeijan tanssimassa valonsäteiden kanssa. Pakotti tarttumaan rättiin ja tekemään täydellisen pölyn torjunnan. Millähän liinalla tai rätillä sitä pitäisi peilit pyyhkiä, ettei jää raitoija tai jälkiiä? Muutoin olen tyytyväinen, sillä paikat aivan loistaa!

Läski tuntuu olevan myös lujassa kropassani kiinni. Neuvola vaaka lähestyy, mutta tuskallisen hitaasti. Lumien lähes sulettua pitää varmaan alkaa käydä fillarilla töissä, jolloin saa ylimääräistä hyötyliikuntaa.

Huomenna taas pitkästä aikaa reissuun, mutta onneksi pysytään kotimaassa. Hiihtoloman jälkeen olikin mukava olla pari viikkoa rauhassa konttorilla metsästämässä kadotettua motivaatiota.

Missä ovat Snack, Cragle and Pop? Eipä ole riisimurot paukkuneet pitkiin aikoihin hulvattomien veikkojen siivittämänä tv:ssä eikä lautasellani. Joku taisi oikeasti syödä ne...

Tuli tuossa siivotessa vastaan lehtikorista City 11/2006. Selasin nopeasti lehden ja artikkeli Rimakauhua ja Rakkautta sai mielenkiintoni. Tässä kyseltiin seurustelusuhteeseen liittyviä asioita tyttö- ja poikaystävän näkökulmasta.

Voitteko kuvitella, että kysymykseen "rakastatko kumppaniasi" 10 % vastasi "en" ja 23 % "en tiedä"!? Toinen mielenkiintoinen kysmys oli "haluaa mennä nykyisen kumppaninsa kanssa naimisiin", johon naisista 12 % vastasi "ei" ja 38 % "en tiedä". Vastaavasti miehet vastasivat 14 % "ei" ja 46 % "en tiedä".

Mitä ihmettä nuo ihmiset sitten tekevät yhdessä? Miksi ei olla sellaisen kumppanin kanssa, jonka kanssa haluaa mennä naimisiin? Odottaako vai etsitäänkö sitä "parempaa"? Myönnän itsekin olleeni joskus epävarma, mutta vastaukseni olisi kuulunut aina kyllä-kategoriaan. Onko se rikkaus, hyvä/varma seksi vai läheisyys, mikä pitää ihmiset yhdessä huolimatta radikaaleista tulevaisuuden suunnitelmista? Muuttuuko tuo kanta ajan myötä rakkauden syventyessä?

Itse luulen, minkä yksinollessa huomaa, että kaipaa sitä toista ihmistä rinnalle, läheisyyttä. Ihmistä, jonka kanssa jakaa töistä tulleessaan päivän kuulumiset. Ihmistä, jonka kanssa lähteä yhdessä kauppaan. Ihmistä, jonka kanssa harrastaa ja keskustella. Ihmistä, jolta voi hakea ja pyytää tukea. Ihmistä, jolle voi osoittaa huonot puolensa silti tämän karkaamatta. Ihmistä, jolle voi suuttua. Ihmistä, jonka viereen käpertyä nukkumaan. Ihmistä, jonka kanssa harrastat miellyttävää seksiä. Ihmistä, jonka tuoksusta pidät. Onko se tämä, mikä pitää yhdessä? Onhan tuossa kaikessa rakkaus pelissä, vaikka se ei tunnu siltä ensi huumalta. Yritän siis sanoa, että noista epävarmoista moni olisi vastaisi kyllä oikein asioita mietittyään.

No joo, nyt tämä satuanalyysisetä menee nukkumaan! Öitä

Eipä tarvinnut monta kukkapuskaa ostaa!? Ilahdutin äitiäni 10 tulppaanilla, siinä se. Lähetin opelle tekstiviestillä tervehdyksen, mutta siihen ei tullut vastausta. Siihen loppui minun osaltani yhteydenpito.

Eilen perjantaina olin todella väsynyt. Tullessani saunasta huomasin kaverini soittaneen. Soitin takaisin ja sovittiin menevämme yhdelle... Läpipubista matka jatkui eteenpäin. Kolmannessa baarissa alkoi olla jo niin humalassa, että filmi menee poikki. Heräsin puolilta päiviltä sohvalta ja illan kulku oli hieman pimennossa: millä tulin kotiin, koska ja missä viimeksi oltiin!?

Voi että kun otti päähän! Kyllä tällä ikää pitäisi jo oppia, ettei baarin kaikkia viinoja tarvi juoda tai niitä saa juomalla loppumaan! Hyvä arvostella muita humalassa olemisesta, kun itse myös löi nollat tauluun... Meni koko viikonlopun suunnitelmat uusiksi. Mun piti panostaa tähän iltaan ja nyt olen kuitenkin kotona. Kävin tänään siellä yhdellä, kalja ei maistunut ja väsytti, joten päätin lähteä kotiin. Mitä sitä suotta itseänsä kiduttaa.