naisten kanssa. Pitääkö sanonta "Ilman naista ei voi elää, muttei myöskään naisen kanssa"? Minusta on ihmeellistä, että pystyin elämään kaksi pitkää suhdetta naisen kanssa, mutta sen jälkeen tämä tuntuu kuin kivirekeä vetäisi. Ilmeisesti kulutin creditit loppuun?
Muutama esimerkki yrittäessäni raahautua eteenpäin elämässäni. Jos sanon soittavani joskus yhdeksän jälkeen, minä miehenä ajattelen että soitan yhdeksän jälkeen. Nainen alkaa kerätä kiukkuaan jo varttia yli, koska puhelua ei kuulu. Olisi pitänyt soittaa heti yhdeksältä.
Kerroin meneväni työpaikan saunailtaan, joka oli arkipäivänä. Sanoin, että olen ehkä kotona noin kahdeksan yhdeksän aikoihin. Yllättäen ilta venyi ja kotiin pääsin hieman kymmenen jälkeen. Tätä ennen minulle jo soiteltiin, että missä sitä luuhataan kun ei olla soiteltu. Miehenä ajattelin, että varmaankin oletetaan illan hieman venyneen. Tämä oli turha oletus.
Jos päivällä vaihtaa usean sähköpostiviestin, miehenä ajattelen sen riittävän päivän kuulumisten vaihtamiseksi. Yllätys yllätys, olen tässäkin hakoteilla, nimittäin se ei riitä. Olisi pitänyt vielä viestitellä illalla tai soittaa.
Ilmoitan näkeväni daamin edelleen joskus seitsemän maissa. Satuin tekemään töitä, jota ei voi lopettaa kesken ja myöhästyn 45 minuuttia. Tästäkin olisi pitänyt raportoida, että olisi voinut tehdä muuta ja vaikka en olisi osannut sanoa, myöhästynkö vartin vai kolme. Se olisi pitänyt ilmoittaa hetken kuluttua uudelleen. Miehenä ajattelen, että jos joudun jotakuta odottamaan kotonani, voin tehdä siihen asti huoletta jotain pikkuhommia enkä odottaa sohvalla vaatteet päällä.
Esimerkit eivät lopu tähän, mutta ymmälläni olen. Jos ja kun kaksi ihmistä eivät tunne kunnolla toisiaan, miksi em. esimerkeistä pitää suuttua ja vetää se herneenpalko sieraimiinsa? Helpompihan olisi mainita asioista, miten olettaisi tilanteessa toimittavan. Voitte uskoa, että minä en vedä hernettä nenääni, jos tilanne olisi toisin päin vaan ottaisin asian puheeksi. Ja kyllä, keskustelun jälkeen löytyy pieni pala ymmärtämystä enemmän! :)