Blogi

Onkohan minua luotu onnistumaan parisuhteessa? Niin monen monta kertaa täytyy ottaa täystyrmäys, että alkaa tuntua päänupissa. Aina kun kuvittelen asioiden olevan järjestyksessä, ne menee perseelleen.

Elän päivän kerrallaan ja asioiden mennessä hyvin en kanna huolta huomisesta. Miksi murehtia, kun menee hyvin. Tietysti tapaillessa ihmisiä täytyy puhua hetken kuluttua tulevaisuudesta. Tällä iällä asioissa edetään hieman nopeammin kuin teininä ja onhan tässä ikää sekä valmiutta perheen perustamiseen.

Tähän asti taas päästiin. Halusin katsoa, mihin yhteinen taival johtaa. Näytin rakkauteni. Kerroin ja näytin sen. Yhteinen taival olisi vaatinut kuitenkin vastapuolelta toiselle pakkakunnalle muuttoa. Ei varmaa työpaikkaa, ei sosiaalista elämää.

Yhteinen taival vaatii myös rohkeutta, rakkauden lisäksi. Ilman sitä ei tule edes yritystä. Enhän minä mikään ennustaja ole, joten tulevaa ei voi tietää mutta aina voi yrittää.

Arvaatte miten tässä kävi. Ei ollut tarpeeksi rohkeutta tai tunteita, joten minä vietän perjantaita yksin kuunnellen Vesku Loirin Ivaloa ja syöden iltapalaa - seura ei olisi pahitteeksi!

Päätin eilein iritsanoa vuokralaiset asunnostani ja myydä sen pois. Kauan mietin, mitä tehdä, sillä olisin halunnut pitää sen asunnon, mutta pakko se on myydä. Vuokralaiset on kyllä hyviä, mutta täytyy ajatella itseään. Jos täällä tulee joku hyvä asunto eteen, niin pitää voida edetä ja tarjota.

Tänään sitten postitin irtisanomisilmoituksen ja illalla soittelin vuokralaisille. Ymmärsivät oikein hyvin asian. Kohta siis asunto myyntiin...

Eilen, kuten monesti aikaisemminkin, jouduin uskotuksi mieheksi. Minulle on kai helppo purkaa sydäntä, en tiedä miksi. Isälläni on samanlainen taipumus ja hän on joutunutkin selvittämään monien asioita.

Eilinen kirjoitus liittyi ystäväni tilanteeseen, josta en voi kertoa enempää pysyäkseni sinä uskottuna miehenä. Tilanne on heillä hankala, joten täytyy vain toivottaa onnea, että asiat selviäisivät. Eikä Forrest tässäkään tapauksessa ole mitään tehnyt...

Elämä ottaa ja se antaa. Kaikki tapahtumat eivät ole omissa käsissä. Silloin harmittaa, kun on ajatellut, että kaikki menee hyvin ja sitten ei menekkään. Yrität rakastaa, vakuuttaa ja näyttää, että haluat jakaa elämäsi toisen rinnalla. Olet muuttunut ja mukaudut toisen vaatimuksiin, koska rakastat häntä. Se ei vain tunnu riittävän. Rakkaus vaatii vastarakkautta ja silloin asiat menevät haluttuun suuntaan. Molempien pitää tehdä uhrauksia, ei vain toisen.

Olen maassa. Taas kerran sinne lyöty. Menen syömään kaikki suklaat mitä löydän tästä kämpästä ja nousen pikku hiljaa ylös...

Suosikkielokuvani on Forrest Gumpissa on loistava kertomus rakkaudesta. Oikeastaanhan elokuva perustuu juuri tuolle rakkaustarinalle. Forresthan varttui Jennyn kanssa ja rakastui tähän. Jenny kuitenkin halusi mennä vihreämmille metsästysmaille katsastamaan tarjontaa. Kaivatessaan Jennyä Forrest teki monia asioita, kunnes kerran Jenny palasi takaisin Forrestin luo lähteäkseen kuitenkin taas pois. Lopulta Forrest sai Jennynsä. Lopulta Jenny kuoli.

Tapahtuukohan tällaista tuota viimeistä lausetta lukuunottamatta oikeassa elämässä?

Uusi elämä on alkanut! :) Vietin taas viikonlopun ilman alkomahoolia. Toisaalta siksi, että eilen oli kummisedän hautajaiset mutta myös siksi, että ei huvitannut juopotella. Ostin perjantaina kaupasta itselleni alkoholitonta olutta, tosin se ei maistu niin hyvälle kuin keppana. Niitä tuli pari juotua katsellessa broidin kanssa leffaa.

Tänään kävin jopa yksin tanssikurssilla, kun tanssikaveri ilmoitti olevansa kipeä. Siellä yksin pyörin ja askelsin muiden joukossa. Välillä nauratti oma hulluuteni, mutta mitäs siitä. En jäänyt mistään jälkeen. Ei elämään saa suhtautua liian vakavasti, tämä pitää muistaa.

Nyt mies vie elämää, ei elämä miestä. Näin se on alkanut mennä jo keväästä, mutta nyt paljon selkeämmin.

Itella eli tuo entinen Suomen Posti teki mukavan yllätyksen! Kuukausi sitten oli veljenpoikani synntäri. Lähetin ajoissa kortin ja vein vielä itse asiamiespostin tiskille. Eilen soiteltiin veljen kanssa ja hän mainitsi, että kortti tuli juuri eilen! Kortti oli matkalla kuukauden! Keniastakin tulee kortti nopeampaa perille! Eipä siitä varmaan enää ollut paljon iloa... Hyvä Itella.

Olin pitkästä aikaa viikonlopun ilman alkomaholia. Ei siihen mitään varsinaista syytä ollut, mutta on alkanut tulla sellainen fiilis, että miksi sitä pitäisi aina ottaa kun ei ole muuta tekemistä. Tarkoitus on aloittaa mieletön treenikin kun toivuin viikon flunssasta.

Eilen ajelin autolla kotiin päin hyvissä ajoin, että ehdin tanssikurssille. Pysähdyin huoltsikalle kahville ja ajattelin jatkaa terveellisiä elämäntapoja. Mikä ihme siinä on, että joku rasvainen pulla maksaa 1,5 euroa ja terveellinen reissumies tai sämpylä 3,0 euroa - kysyn vaan? Esimerkiksi kinkkusämpylä onnettomine lisukkeineen ei voi maksaa kuin n. 0,5-1 euroa tehtynä, jos tuotakaan. Terveys näköjään maksaa? Otin tuolla kertaa sen rasvaisen pullan, kun ajattelin kuluttavani sen illan tanssitreeneissä.

Minua mietityttää, että miten paljon esimerkiksi kahden sisaruksen luonteeseen vaikuttaa geneettinen ja sosiaalinen perimä? Onko sisaruksilla samanlaisia luonteenpiirteitä vai poikkeavatko he toisistaan paljon? Entä jos he kasvavat identtisesti samassa ympäristössä, tuleeko heistä luonteeltaan samanlaisia?

Yleensä sisarukset ovat erilaisia, joitakin samanlaisia piirteitä löytyy. Luulen kuitenkin, että sosiaalisella perimällä on suuri vaikutus yksilön kehitykseen ja sitä kautta eri piirteet korostuvat. Onko vanhin sisarus vai nuorin jne. No, joku viisas varmaan tietää paremmin...

Taas vei kuningas alkoholi yhden miehen liian nuorena hautaan. Kummisetäni väsynyt elimistö lopetti taistelun tänään. Kaikki teki voitavansa häntä auttaakseen, mutta hän ei halunnut vain itse parantua.

Olo on jotenkin haikea, ehkä myös helpottunut. Helpottunut sikäli, että pääsipä kärsimyksistään pois. Toisaalta olen katkera niin aikasin päättyneen elämän takia, kuolemansyy aivan turha asia. Jäljellä olisi ollut vielä niin monta vuotta, jos olisi päässyt voitolle viinasta. Vaikka lopussa olimme etäisiä, kyllä läheisen ihmisen poismeno koskettaa ja nostaa esille vanhoja, hyviä muistoja.

Sitkeys palkittiin. Laitoin viikolla kyselyn tanssiseuroihin, että eikö siellä olisi ketään nuorta naista vapaana ja perjantaina tuli tieto, että yksi nainen on paria vailla. No, minäpä pelastin tämän neidon hädästä ja lähdin hänen kavaljeerikseen. Aivan mukava nuoren ja nätin neidon kanssa oli tanssia, sillä hän on tanssin showtanssia kaiketi aika kauan. Tänään opittiin minulle tuntematon fusku ja sitten humppaa. Fusku on kyllä kivaa, tanssi minun mieleeni.