Blogi

Opiskeluaikoina vappu oli merkittävin juhla. Kokoonnuttiin opiskelukavereiden kanssa ja käytiin eri tapahtumissa. Nyt ei oikein inspiroi. Tämän tuppukylän vapputraditioita en oiken tietä tai tunne, mutta eipä täällä ole oikein juhlintakavereitakaan.

Lähdenkin aamulla Turkuun vappua viettämään ja sitä varten olin lauantain töissä. Ei olisi muuten kehdannut taas vapaata pitää. Hieman erilaista se Vapun vietto on kuin kymmenen vuotta sitten, mutta saapaahan olla opiskelukaupungissani kahden kaverini kanssa. Toisaalta railakkainta vapun viettoa häiritsee molepien kavereiden lapset, mutta eipä tällä iällä tarvi enää kuin yhden simalasin ja munkkirinkelin - voi kun saisikin oikeasti munkkeja ja simaa...

Hyvää Vappua siis kaikille!

On se vaikeaa nykypäivänä. Ei riitä, että kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä yrittää pariutua - siis muodostaa parisuhdetta. Mutkia matkassa on aivan liikaa. Jos jää menneisyyteen kiinni, siitä ei tule mitään, vaikka se menneisyys on vaikuttanut kaikkiin ja muovaa tulevaa. Ja vaikka on rakkautta, ihmisten särmät voivat olla liikaa hiottavaksi tässä armottomassa maailmassa.

Nettimaailma tuntuu olevan täysin naisten maailma. Teillä ihanilla otuksilla on kovin paljon vaatimuksia, minkälainen unelmapuoliskon tulisi olla. Hylkäämisen perusteeksi riittää ehkä kuva: hörökorvat, hiukset, jne eli pinnallisuus. Toisaalta hylkäämisen perusteeksi riittää koulutus, toimeentulo, jne. Luulisin, että jos mahdollisuus annettaisiin useammalle ihmiselle, ei niin moni olisi sinkku. Se ei tarkoita, että pitäisi tyytyä vähempään kuin mitä haluaisi. Siinä mahdollisuudessa tulisi selville paljon muutakin kuin pinta ja muuta sana jossain profiilissa tai viestissä.

Olen onnellinen, että minulle on annettu kaikista puutteistani huolimatta mahdollisuuksia näyttää mikä olen miehiäni. Nämä mahdollisuudet avasivat myös monen vaativan silmät. Kaiken maailman listat ja kriteerit pitäisi unohtaa, sillä tärkeintähän kahden ihmisen ihastuminen vailla rajoja ja rajoituksia. Ugh.

Kuulin tänään, että voisin saada pari tikettiä Euroviisujen kenraaleihin. Hmm, en tiedä taas mitä mieltä voin tuosta olla. Kenen kanssa sinne menisi? Eiköhän ne kaikki mahdolliset hotellit ole myös varattuja? Jaa-a.

Jotkut idiootit eivät osaa kulkea autoonsa niin, etteivät löisi ovella viereisen auton kylkiin. Kun tulin sunnuntaina autolle, silmäilin nopeasti auton tullessani siihen. Apukuskin puolella oli monta oven hakkaumaa rivissä!? Voi perkele, että otti aivoon ja ottaa vieläkin! Siinä saa aika kovaa paiskia niitä ovia, että tulee niitä lommoja. Eipä siinä ollut vieressä enää autoa eikä lasilla mitään lappuja. Voi murr.

Sain juuri ladattua kuvat kameralta ja olin erittäin tyytyväinen kuviin, vaikka jostain syystä on ongelmia ladata niitä tänne cityn sivuille.

Olin matkassa kavereideni kanssa. Torstai oli matkustuspäivä. Ryanair vei meidän Treelta Hahniin, josta puolentoista tunnin bussimatka Luxiin. Luxissa vielä lyhyt taksimatka kaverin luo. Perillä olimme noin kahdeksalta. Illalla syömään ja nukkumaan.

Perjantai-aamuna oli mukava herätä auringonpaisteeseen, syödä aamupala terassilla ja tehdä lähtöä tutustumaan kaupunkiin. Lux on erittäin siisti ja hyvin hoidettu. Vanhoja rakennuksia ja näyttäviä siltoja löytyy. Iltapäivällä ehdimme terassille, jossa poltin kaljuni!? Kaupunkikierroksen jälkeen kämpälle ja baariin. Ei löytynyt kuitenkaan virtaa olla ravintelissa ja meistä suurin osa lähti pois puol kahdelta minä mukaan lukien.

Lauantaina osa oli jostain syystä hieman unisempia. Aurinko sai kuitenkin heidätkin ylös. Taas aamupala terassilla ja kohti Metzin junaa. Metz oli mukava kaupunki, jossa on paljon vanhoja kirkkoja. Ostimme vaikeuksien kautta kauppahallista eväät piknikkiä varten ja nautimme piknikin viheriöllä auringonpaisteessa 20 asteen lämpötilassa. Ai sitä elämän ihanuutta, kun sai olla t-paidassa ja shortseissa. Vielä ostokset ja kaljat terassilla ennen paluumatkaa. Illalla sitkeimmät - yllätys yllätys minä mukaan lukien - jaksoivat baariin. Harmillista, kun englanninkielen taito on kovin vähäistä tuolla suunnalla.

Hilpeänä kaljaa ja kalpeana hiljaa. Sunnuntaina piti lähteä jo paikallisbussilla klo 9 kohti linja-autoasemaa. Onneksi olo oli melko hyvä. Bussimatka jatkui Hahniin ja sieltä treelle, josta sitten edelleen kotiin. Oli vaikeuksia tottua 5 asteen lämpötilaan! ;)

Kaiken kaikkiaan tosi onnistunut reissu ja kavereita oli hauska nähdä. Tänään piti ajaa parta, kun huomenna tulee vieras Saksasta ja näytän oikein rosvoroopelta! No, ehkä aamulla...

Ei minnekään Sedun kapakkaan, vaan Luxemburgiin! Tiedossa kolmen päivän reissu kaveriporukalla. Lähdemme huomenna Treelta, jonne - yllätysyllätys - sain järjestettyä huomiseksi työreissun, jotta saan kilometrikorvaukset! ;) Onneksi tuonne Luxiin on luvattu lämmintä keliä, toisin kuin tänne suomineidon kupeille. :)

Viikon tavoite pyöräilyssä toteutui. Poljin töihin myös tiistaina. Hyvää hyötyliikuntaa.

Nyt pitää pakata ennen Myytinmurtajien alkua! Täytyy pakata edes yhdet shortsit mukaan. Jeee-e

Tänään olin niin reipas, että lähdin aamulla töihin pyörällä. Olihan siinä ekalla kertaa hieman virittelemistä ja piti etsiä kypäräkin. Aurinko paistoi ihanasti ja linnun pitivät melko konserttia! Eilinen lenkki muistutti itsestään, kun perseeseen sattui hieman.

Olen päättänyt, että yritän käydä töissä fillarilla 2-3 krt viikossa riippuen tietysti viikon ohjelmasta. Nyt mulla on hieman pitempi matka kuin viime kesänä, joten pitää kaiketi alkaa ottamaan vaihtovaatteet mukaan. Katsotaan mitenkä tämä aikomus sujuu...

Jotenkin tuntui päivä sujuvan paremmin kun aamulla sai haukattua happea. Oli energinen olo! Iltapäivällä sitten olikin vastatuuli, mutta rauhaksiin poljin kotiin. Siitä sitten lähdin salille ja uimaan!

Mukavaa tietää olevansa suosittu - kahden pikkuisen neidin ansiosta. Toinen kummityttöni roikkui koko ajan kaulassani siellä ollessani. Lauantaina jouduin olemaan ammana hänen ja hänen alle vuoden ikäisen pikkusiskonsa kanssa. Hieman jännitti, sillä pikkuinen vierasti minua, mutta hyvinhän se pihalla meni leikkiessä. Tuli monta hyvää kakkua, ei yhtään huonoja! Kummityttö olisi kovasti halunnut lähteä matkaani ja kyseli, mistä niitä lentolippuja saa ostaa, että hän pääsisi mukaani! Söpöä.

Eilen olin toimelias. Ostin naulakon eteiseen, joka yllättävää kyllä oli ziljoonassa palassa, joten kokoamiseen meni heti. Lisäksi laitoin taulun seinälle, jonka veljeni osti minulle Ikeasta. Samoin laitoin makuuhuoneeseen Ikeasta hankitut lamput. Imuroin. Palkinnoksi lähdin baariin työkaverin kanssa. Pari rohkasua ennen radalle lähtöä oli liikaa, sillä huolimatta humalatilasta muisti meni. Ihmeellistä.

Tänään sitten menikin päivä vain makoillessa. Ei tuntunut palkinto kovin kivalta. Kävin tunnin pyöräilemässä ja raitis ilma teki ihmeen hyvää. Ja nyt pitäisi vihdoin vääntäytyä sänkyyn!

Pari kiireistä päivää töissä Rukan reissun jälkeen. Tuli esimieheltä hieman palautetta, kun ilmoittelin vasta tiistai-aamuna, että olen Rukalla ja pidän vapaapäivän!? ;)

Ihmeellistä, miten loistavat kelit osuivat kohdalleni. Ehdin hiihtää tuossa vajaassa neljässä päivässä reilu 70 kilsaa ja käydä mutkamäessä 3 krt! Yöllä oli melko paljon pakkasta ja päivällä lämpötila oli muutama aste pakkasen puolella, mutta mikä parasta, aurinko paistoi kaikkina päivinä! Kävin kääntymässä karaokebaarissa parin opiskeluaikojen kavereideni kanssa, jotka sattuivat olemaan samaan aikaan tuolla Rukalla. Ei lähtenyt mopo keulimaan!? Olisin halunnut seuraa afterille, mutta väsynyt veljeni ei jaksanut. Toisaalta huono olla yksin perheellisen kanssa reissussa, sillä heidän ehdoilla mennään. Kun veljen perhe aamulla päätti lähteä laskemaan mäkeä, ei siinä kysytty multa mitään ja jouduin tyytymään hiihtämiseen (en jaksanut ostaa omaa hissilippua kun mökillä oli kaksi firmalippua). Maanantaina hiihdin vasta iltasella ja kiipesin ladun varrella olevan Valtavaaran päälle, joka on aivan Rukan viereissä. Aurinko alkoi olla taivaanrannassa ja maisema oli hieno. Erämaakämppä oli vieressä tyhjillään. Ajattelin, että olisi ollut mukava kiivetä sinne jonkun kanssa, katsoa auringonlaskua ja ehkä rakastella... Sitten taas heräsin ja jatkoin matkaa.

Töissä odotti taas kiire. Monta tekemätöntä työtä on tullut mieleen, samoin uusia ideoita. Aika vain on rajallinen. Illat menee taas nopeasti, eilen salilla ja uimassa, tänään lenkillä ja lätkän katselua. Haluaisin ostaa pari tuntia lisää vuorokauteen, tai ei se mitään muuta, sillä silloin tekee vain entistä enemmän asioita.

Huomenna hesaan. Jään sinne yhdeksi yöksi, kun menen toista kummityttöä katsomaan. Lauantaina sitten kotiin.

Olen seurustellut pari kertaa pidempään. Ensimmäinen pitkä suhteeni kesti kuusi vuotta ja toinen 8 vuotta. Teini-iässä sitä oli muutama lyhyt suhde.

Ex potenssiin kahdesta en ole kuullut n. kuuteen vuoteen mitään. Kun erosimme, erosimme kliseisesti ystävinä hänen ehdottamanaan. Minä soittelin noin vuoden välein kuulumiset, kunnes kerran numeroa ei ole enää olemassa. Se siis siitä ystävyydestä. Tämän jälkeen olen kuullut, että hän on mennyt naimisiin. Onnea vaan hänelle.

Exästä olen sentään kuullut jotain, mutta erosta onkin vajaa vuosi. Ei hän kuitenkaan toivottele takaisin Hyviä pääsiäisiä tai vastaa mitä kuuluu -viesteihin.

Yllättävää, miten toisen suhtautuminen muuttuu lyhyen ajan kuluessa? Ensin sitä palvotaan maata jalkojesi alla ja sitten ollan kuin pahimmat vihamiehet? Helpottaako se eron tekemistä? Minua ärsyttää tuommoinen ylimielinen käytös, enkä voi ymmärtää. Toisaalta miksi olla ystäviä, jos ei ollut ennen suhdettakaan? Nuo on kuitenkin minun elämästä aika suuret prosentit enkä haluaisi kadottaa ihmissuhteita, mutta minkäs sitä sitten tekee? Mitenkäs muilla?

Aamulla lähden Rukalle, kun ei jaksa olla yksin kotona 4 päivää. C U